Nautit naisten suosion saavuttamisesta ja luot kuviteltuja henkilöhahmoja ollaksesi jotain kokonaisempaa kuin pirstaloitunut minuutesi. Vaihdat naamioitasi ja olet tottunut katsomaan itseäsi ulkopuolelta, määrittelet kuka milloinkin olet ja mitä milloinkin haluat, minkälaisena kuvittelet miellyttäväsi milloin ketäkin naista.
Etsit loputtomasti ihannetta, joka näyttäytyy naisessa toisensa jälkeen. Kun saat halusi kohteen käsiisi, taikalamppusi sammuu ja huomaat, että valloittamasi nainen on sama tavara, joka ennenkin on sinua ikävystyttänyt.
Kerskut valloituksillasi, itket yksinäsi epätoivon ja kaikkivoipaisuutesi raunioilla. Milloin olet vakuuttunut omasta vastustamattomuudestasi ja miehisestä ylemmyydestä, milloin olen hakemassa haulikkoa päättääksesi koko pelin.
Istun yksin kivellä, se on halki ja minua palelee. Ajattelen sinua ja minua palelee.
Etsit loputtomasti ihannetta, joka näyttäytyy naisessa toisensa jälkeen. Kun saat halusi kohteen käsiisi, taikalamppusi sammuu ja huomaat, että valloittamasi nainen on sama tavara, joka ennenkin on sinua ikävystyttänyt.
Kerskut valloituksillasi, itket yksinäsi epätoivon ja kaikkivoipaisuutesi raunioilla. Milloin olet vakuuttunut omasta vastustamattomuudestasi ja miehisestä ylemmyydestä, milloin olen hakemassa haulikkoa päättääksesi koko pelin.
Istun yksin kivellä, se on halki ja minua palelee. Ajattelen sinua ja minua palelee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä kuvaus sopisi myös minuunkin.Harvoin kirjoitus
pysäyttää hetkeksi ajattelemaan mutta nyt niin kävi.
Hei. Kymmenen vuotta sitten ihastuin Don Juaniini. Hän tarjosi minulle juuri sitä mitä kaipasin. Hän avasi itsensä minulle ja tutustuin häneen läpikotaisin. Välillä huomasin hänen roolinsa ja aloin huomautella hänelle siitä. Kävin niin syvällä hänen kanssaan, etten koskaan kenenkään. Kesti usean vuoden päästä hänestä. Nyt monen vuoden jälkeen pidän meitä ystävinä, vaikka hän yrittääkin pakonomaisesti viritellä jotain muuta. En kunnioita hänen elämäntapaansa, mutta pidän hänestä ihmisenä silti.
jos on energiaa tutustua moiseen Juaniin...mutta sitten ei sais olla mitään muuta...kukaan ei jaksa...ja kun se on niin läpinäkyvää...ja surullista...ja toivotonta...yrittämistä ja itsensä uhraamista...epätoivon sanelemaa...