Ajattelin juuri tänään, että olen aika kummallinen persoona. Yleensä ne tyypit, jotka on jossain yhteisössä niitä ns. kingejä ja kuningattaria, pitää minua pellenä (hyvässä ja pahassa). Tavallaan hyväksyy joukkoon, mutta ei pääse koskaan hyvänpäiväntuttu-astetta pidemmälle. Suurin syy lienee se, että kohdatessani pinnallisen oloisen ihmisen, otan pellen roolin ja peitän oikean minäni sen alle.
Sitten on ihmisiä, jotka on useimmille tylyjä ja ovat usein kuin myrskyn merkkejä. Yleensä ko. tyypit kuitenkin ajan myötä alkavat pitämään minua mukavana ja avautuvat kummallisistakin asioista. Se tuntuu joskus hassulta.
Sitten on vielä ihmisiä (arviolta 0,00001% maailman populaatiosta), jotka koskettavat minua heti ensikohtaamisella. En osaa selittää sitä, mutta se on jonkinlainen hiljainen yhteenkuuluvuuden ja ymmärryksen tunne. Eikä siinä tarvita turhia sanoja, vaikka samaan aikaan ko. ihmistyypille tekisi mieli kertoa kaikki, mitä tietää.
Kaksi ensimmäistä ihmistyyppiä yrittää aina jossain vaiheessa päästä kurkistelemaan sielunelämääni, kolmas ei koskaan. Ja se kolmas on juuri se, joka minua kiehtoo henkilökohtaisesti. Se ihmistyyppi, joka ei aukea väkisin vaan pikkuhiljaa ajan kanssa. Semmoinen hänkin on. Uskomaton nainen.
Taidan olla aikamoinen oman elämäni sabotoija?
Sitten on ihmisiä, jotka on useimmille tylyjä ja ovat usein kuin myrskyn merkkejä. Yleensä ko. tyypit kuitenkin ajan myötä alkavat pitämään minua mukavana ja avautuvat kummallisistakin asioista. Se tuntuu joskus hassulta.
Sitten on vielä ihmisiä (arviolta 0,00001% maailman populaatiosta), jotka koskettavat minua heti ensikohtaamisella. En osaa selittää sitä, mutta se on jonkinlainen hiljainen yhteenkuuluvuuden ja ymmärryksen tunne. Eikä siinä tarvita turhia sanoja, vaikka samaan aikaan ko. ihmistyypille tekisi mieli kertoa kaikki, mitä tietää.
Kaksi ensimmäistä ihmistyyppiä yrittää aina jossain vaiheessa päästä kurkistelemaan sielunelämääni, kolmas ei koskaan. Ja se kolmas on juuri se, joka minua kiehtoo henkilökohtaisesti. Se ihmistyyppi, joka ei aukea väkisin vaan pikkuhiljaa ajan kanssa. Semmoinen hänkin on. Uskomaton nainen.
Taidan olla aikamoinen oman elämäni sabotoija?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osuisinkohan minä tuohon 3:seen?
Ihanaa, oispa mulle.....
Se yhteys toimii aina vaan...
eräs tulle mieleen tuosta tekstistä.
Olen kuullut taannoin eräältä ystävältäni, että tämä mies on herkkä, älykäs, sivistynyt ym.
Itse olen ihmetellyt sitä, että miten tyyppi aina hakeutuu niin nuorten naisten (tyttöjen) seuraan, vaikka on jo 30 - että taitaa henkisesti aika pikkupoika siitä päätellen olla. Tai huono IT kuitenkin, vaikkei päällepäin uskoisi, ja haluaa itsetuntoaan pönkittää nuorten naisten seuralla.
Itse jäin kai siihen mielikuvaan kiinni vain, että tämä mies jos kuka on tiiraillut rintojani, ja en voi sietää sellaista, että se vielä tehdään oikein tarkoituksella, että varmasti huomaan. Eli epämukava mielikuva istuu tiukassa. Se on pienestä kii, näköjään.
Se on sitä samalla taajuudella olemista. Jotenkin hyvin kuvailtu. Olisin halunnut tutustua siihen kaipaamani mieheen, mutta hän ei halunnut minuun.
Niin. Selvennyksen vuoksi vielä, olen nainen.
Tekstini oli luonteeltaan pohdiskelevaa...hän tuskin käy täällä, ei ainakaan minun takiani. Jotkut ihmiset ovat vain hyvin mielenkiintoisia ja herättävät vahvoja tunteita :) Uskon, että en ole ainoa, joka ajattelee näin.
Mitä tarkoitat sillä, että olet aikamoinen oman elämäsi sabotoija?
Että en edes anna mahdollisuutta tyypin 1 ja 2 ihmisille. Onhan se aika selkeää, että lopputuloksena on pahimmassa tapauksessa koko elämän jatkuva yksinäisyys. Tarkoitan henkistä yksinoloa, kun kukaan ei ymmärrä etkä anna edes suurimman osan ihmisistä yrittää ymmärtää.
Sitä voisi kai kutsua varautuneisuudeksi = sabotaasia ihmissuhteita kohtaan. Mikäs siinä, jos joskus löydän jonkun, jonka kanssa varaukset kohtaa...