Mikä idiootti olenkaan ollut!!!!

Hei.

Olen Tavannut rakkauteni vuonna 2009, jolloin aloimme "suhteeseen". Suhteen alkamisen aikoihin, join paljon alkoholia, mutta en ihan päivittäin. HAluan että tarinalla on opettavainen tarkoitus ja se että ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET TEHKÖ SAMAA VIRHETTÄ KUIN MINÄ OLEN TEHNYT, jos se kumppani on teille todella tärkeä. Niin tärkeä kuin eräs ihminen minulle oli, jolle olisin ja antaisin vieläkin vaikka kuun taivaalta, jos saisin edes joskus nähdä häntä.
No suhteemme aikoihin, koin luottamuspulaa, kumppaniani kohtaan, joka tuli esille monella eri tavalla ja minua alkoi suunnattomasti ahdistamaan se. Siitä selviytymiseen aloin käyttämään alkoholia aina vaan enenpi ja enenpi, kunnes join melkein joka päivä ahdistukseeni. Siitä seurasi että aloin olemaan agressiivinen puheissani ja purin sen pahan olon siten pois. No tietysti kumppanini ei enää halunnut tavata ja erosimme. Jotenkin koitin vain kokoajan palauttaa ja korvata jotenkin menetettyä suhdettani ja koitin tehdä muka asialle jotain, mutta sössin sen aina kuitenkin tavalla tai toisella, ajautumalla riitelemään kumppanini kanssa, kännispäissäni kun olin. Kumppanillani oli entisiä lapsuusajan traumoja isänsä juomisesta, joten ei ollut ihmeklkään, että hän halusi "paeta" Tulihan siinä sitte loukattua toista. Nyt viime kesänä hän otti minuuun jo yhteyttä, mutta vaikka asiat olivat jo muuten parempaanpäin mennyt, join myös kesällä ja vanha paha oloni pyrki taas pintaan ja sain pilattua jo hyvälle mellille alkaneen luottamuksen väliltämme, reuhaamalla taas hänelle puhelimessa. Nyt keväällä mietin asioita ja tulin siihen tulokseen, että alkoholi on ollut syypää kaikkeen ja halusin sen jättää pois ja katsoa minne elämä kuljettaa. En tiedä saanko koskaan enää tavata, taikka olla väleissä hänen kanssaan, mutta rakkaus ei ole kadonnut häntä kohtaan. Toivoisin voivani tehdä asiat toisin ja tekisin, jos minulla olisi vielä siihen mahdollisuus, mutta ihan vain muille jälkiviisautena, älkää antako alkoholin pilata suhteitanne/liittojanne.