Otsikko kertookin, eli olen todella yksinäinen, olen myös ehkä tottunut olemaan yksin. Kukaan ei halua olla kanssani, eikä perhekään tunnu välittävän. Olen vielä alaikäinen joten asun äitin luona, mutta hän aina on joka päivä entisen mies ystävän luona yötä, koulussa ja muutenkin kaikki samanikäiset välttelevät minua. Olen yrittänyt kertoa äitilleni tai sisarilleni, mutta he eivät kiinnitä huomiota tai eivät vastaa puhelimeen kun yritän soittaa. Viimeksi kun teimme jotain yhdessä taisi olla yli vuosi sitten. Tiedättekö mistä saisin apua tähän ongelmaan? Elämän ilo alkaa loppua pikkuhiljaa.
yksinäinen
---
278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuin ote mun kaverin nuoruudesta! Hän tuli usein meille itku kurkussa tai muuten alla päin kun äidillänsä oli joku mies käymässä luonaan. Alkoholisimia ja väkivallan pelko oli läsnä jatkuvasti. Onko paikkakunnallasi nuorisotaloa mihin voisit mennä? Toinen mikä tuli mieleen on toi MLL tukipuhelin mihin alaikäiset voi soittaa tai chatailla tukihenkilöiden kanssa. -> http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/
Ei tuohon ole apua, valitettavasti. Itselläni samantyyppinen tarina, eikä se siitä miksikään muuttunut elämän aikana. Turha uskoa niitä, jotka uskottelevat, että sitten kun olet siinä ja siinä iässä tai menet sinne tai tuonne, jokin muuttuu. Ei kyllä tässä maailmassa.