2 miestä, toinen sellainen joka haluaisi kaiken ja olisi valmis tukemaan ja rakastamaan tapahtui mitä tapahtui. Mutta kohta vuosi soutamista ja huopaamista yhden kanssa, joka ei tiennyt mitä haluaa. Piti päättää tapailu, mutta kun kävi ilmi, että oon tavannut uuden ihmisen, mieli muuttui. Nyt halutaan kaikkia niitä asoita joita oon odottanut vuoden. Jos joku sanoo tee niinkuin sydän sanoo, en voi. Uusi tuttavuus on ihana, huomioonottava, kaikkea mitä oon haaveillut, mutta toinen kummittelee vetovoiman vuoksi jota ei voi selittää. Ja molempia kohtaan tunnen paljon mutta en osaa sanoa mitä. Haluaisin vaan paeta, koska se on helpointa.
Kumpi voittaa
Elämä on sekoitus...
21483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
hieman sama tilanne sen ensimmäisen näkökulmasta itsellä .
Kun se päättyi työnsin kaiken luotain, olin varma että se kulkisi omaa tietään ja olimme oikean ratkaisun tehneet. Meidän tarina oli kaunis silloin, katkera joskus ja oma. Mutta olimme kait erehtyneet... ehkä se on tuolla jossain. Moi, pidä itsestäsi huolta. Soitellaan, ollaan ystäviä, lähetä postikortti tuolta.
Kaipailin sinua mutta pidin pääni, harhailin siellä toisaalla etsin uutta tarinaa, vaan sinun nähdessäni taas en enää osannutkaan pitää päätöstäni. Sinun olemuksesi lähellä. Se elävä taika meidän keskellä heräsi taas unestaan. Ne sanat vain tulivat sieltä. En puhunut kateutta pyörtääkseni, en sinua loukatakseni, en edes päätäsi pyörtääkseni. Ne vain kuohuivat yli. Vaikka lupasin itselleni että pitäisi ne kurissa. Yritin tukkia niitä vuotokohtia, vaihtaa aihetta mutta päässäni ne sävelet vain jankasivat.
Silloin ennen, en todellakaan tiennyt, mitä tahdoin. Tietääkö kukaan? En tiennyt että olit niin tärkeä pala minua, vaikka kohtelin sinua kuin ilmaa. Kaikki se mitä sinussa suututti ikävöin kun olit poissa. Kaivoit kyntesi syvälle. Syvemmällä mitä tahdoin antaa. Se tyhjyys mikä jälkeesi jätit kun harhakuvat kaikkosivat imaisi mukanaan hapen keuhkoistani. Halusin huutaa apua ja kaipaustani, mutta haukoin vain epätoivoisesti henkeä..
Annoin sinun mennä koska järjissäni tiesin että en osannut pitää sinua oikein. Tiesin etten saisi puristaa sinua ja pakottaa sinua pysymään vierelläni. Harhaan minua on johdettu, kuuntelin soraääniä jotka minua hukkaan veti. Sinunkin tunteita ja tarkoituksia epäilin, silloinkin kun ne olivat minun puolella.
En voi sinun puolesta päättää, en kuule sinua sydäntä selkeästi, en edes omaani pysty toimiksi tulkitsemaan. Minusta tuntuu että olen tehnyt jo kaiken mitä voin, mokannut kaiken ja vielä verot päälle. Sydän on ihan väärällään ja se hiipuva järki päässä epäilee vieläkin onko tässä kaikessa mitään järkeä, voinko minä enää koskaan olla se mitä muka luulen voivani sinulle olla. Samalla se huutaa sinun perääsi.
Jos joku taika tai ihme vaikka kertoisi mitä tässä pitää tehdä, niin toivon että se tulee sinun suustasi sanoin. En voi riistää sinulta vaihtoehtoja. Itseäni kun enää kovin hyväksi sellaiseksi ole pitkään aikaan tuntenut. Sinä olet liian tärkeä että olisit onneton, sinun pitää valita se mikä tekee sinut onnelliseksi.
miten kaunis teksti. toivottavasti lähetät tämän sille joka mielessä olet tämän kirjoittanut.
plaa plaa plaa...luulet vissiin että olet korvaamaton,vaikka et ole.SINÄ HALUAT ETTÄ SINÄ ITSE OLET JOLLEKIN TÄRKEÄ,NIIN TÄRKEÄ ETTÄ KEHITÄT PÄÄSSÄSI ETTÄ OLISIT ITSE MOKANNUT JOLPIN HULKÄÄMISEN JA RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUSKA EI OLISI NIIN SUURI.
Joku kirjoittaa kauniisti ja avaa sydäntään ja heti täällä lynkataan ja luullaan, että teksti on juuri minulle itselle. Tosi kaunista, toivottavasti saatte toisenne.
Se elämisen sietämätön vaikeus, tehdä oikein. Ollakko aikuinen ja uskoa, että elämä ei ole pelkkää intohimoa, vetovoimaa ja tulta. Vaan se voisi olla hyvää, intohimoa, vetovoimaa ja järkeä. Miksi vasta nyt vuoden jälkeen, kun tilanteita on ollut niin paljon!!! Hajoo pää, kun ei halua satuttaa ketään, koska tuntee molempia kohtaan paljon! Ehkä parempi on olla yksin vaan....
Mieti oikeasti kumpi tekee sinut onnelliseksi. Voit välittää monesta, ihastua voi moneen, mutta jos oikeasti yhtä rakastaa sen kyllä tuntee ja tietää.
Olen tehnyt aikoinaan sen virheen, että oti hänet johon oli sitä vetovoimaa enemmän. Elämä on edelleen vuuuuosien jälkeen ailahtelevaa ja epävarmaa vaikka kaikki on yhdessä laitettu.
Se johon tuntee sitä suurempaa vetovoimaa ja rakkautta on oikea valinta. Se, jonka läheisyyteen haluaa. Vain tämä antaa pohjaa tulevaisuuden suhteelle, mutta eihän senkään kestävyydestä kukaan silti voi takuuseen mennä. Ei ole elämä noin mustavalkoista mitä täällä monesti kuvataan.
ajattelee suhteen järjellä tai tunteella, kumpikaan ei ole sata varma. täytyy miettiä kumpaa ei kadu jos tiet eroaa joku päivä jostain syystä.
Tulet katumaan jokatapauksessa. Tuo on tyhmää "riskien hallintaa" joka vie ojasta allikkoon.
Jätä se jonka kanssa asiat ovat olleet soutamista ja huopaamista, niin ne tulevat edelleenkin olemaan.. vaikka kuinka hän sulle vakuuttelis. Kyllä ihmisen teot kertovat enemmän kuin sanat, toivottavasti ne näkyvät sulle käytännössä sit sen toisen kanssa.
tulee kolmas joka on kaikki nuo yhteensä mitä nämä kaksi?
Minä ottaisin se kumman kanssa sydän sanoo, että tässä on hyvä ja rauhallinen olla ei turhia riitoja. Vetovoiman varaan en laskisi pitkää suhdetta. Kumpi mies kohtelee sinua paremmin.. ja koet olevasi täydellinen nainen. ;)
Vai kohteleeko kumpikaan?
Näin itsekin mietin. Edelleen kaipaan ajoittain miestä jonka kanssa koimme vahvaa vetoa, mutta oli jatkuvaa vuoristorataa tunnepuoli. Nyt olen alulla suhteessa, jossa myös haasteita, mutta asioista olemme pyrkineet puhumaan. Välillä löydän itseni kaipaamasta tätä aiempaa, välillä koen turvaa tämän uuden kanssa. Sitten tulee vahvana tuo: parempi olla yksin, ei miehiin voi luottaa koskaan....
Kuitenkin ajattelen (en ole nuori nainen enää), että jos nyt ästän tämän suht normaalin miehen menemään, saan sitten jäädäkin yksin, koska sitten voin jo katsoa peiliin ja tunnustaa, että en jaksa rakentaa ihmissuhdetta kenenkään kanssa. Mitä olette mieltä??
Vastaan, että Kampi.
Aika näyttää onko valinta oikea... Vaikea uskoa soutamisen ja huopaamisen jälkeen, että olisin koskaan se ihanin ja paras. Sellaisena tämä toinen saa jokaisen päivän tuntumaan. Ei mitään pelejä, vaan osoittaa mitä tuntee teoillaan ja käytöksellään. Vaikea silti unohtaa kokonaan sitä mitä on aiemmin ollut, siitä törkeän huono omatunto. Joskus vaan mikään ei riitä, ja tuhoaa kaiken hyvän. Elämä, ois niin paljon helpompaa ilman miehiä ja tunteita!!!
Huono omatunto tosiaan vaivaa, jos vielä ajattelee "sitä toista". Muista kuitenkin että kaikilla meillä on niitä edellisiä ihastuksia, joten se ajatus menneeseen ei haavoita. Ja jos haluat voit rukouksessa vielä pyytää ajatuksiakin anteeksi ja myös voimaa ja viisautta tähän tilanteeseen. Itse kamppailen saman asian kanssa: miehet tuovat huolta, mutta aina vain haluaisi löytää tasapainoisen ja luotettavan ihmissuhteen. Voiko tästä rakkaudennälästä koskaan parantua???
voittaa.
En itse näkisi, että rakkaudesta ja rakastumisesta tulisi tuntea huonoa omaatuntoa. Enkä nyt puhu mistään hetkellisistä baari-ihastumisista. Joku syyhän rakastumiselle yleensä on, eikä se vika aina ole siinä joka rakastuu. Jos suhteen ulkopuolelle rakastuu pitäisi miettiä mikä on pielessä. Ja kaikkea rikki mennyttä ei aina saa korjattua eikä se alunperinkään välttämättä vaikuta tuohon rakastumiseen millään lailla.
Mitä tulee istumiseen. Itse en käytä aikaani märehtimiseen ja istumiseen. Varmasti monia asioita elämässään voi katua ja miettiä miksi tein noin. Mutta miksi jäädä katumuksen tilaan. Se mikä on tehty on tehty ja katse täytyy suunnata eteenpäin. Asioista voi oppia ja jos jotakuta on loukannut anteeksi voi pyytää. Epäselvät asiat kannattaa mahdollisuuksien mukaan selvittää ja rohkeutta onnen tavoitteluun on hyvä olla.
Korjaus edelliseen istumiseen= katumiseen