Okei, elikkä mulla on monia kavereita, jotka on tyttöjä, mistä johtuukin se että multa joskus kysytään "Onko sulla ja henkilöllä X jotai juttuu". Ei ole, koska oon homo. Oon 16 vuotta ja oon kaapissa. Välillä mietin iteki että mikä siinä on niin pelottavaa olla julkisesti mikä olen. Pelkään varmaan sitä, miten muut suhtautuis muhun sen jälkeen.
Jonkin verran oon tutustunu netin kautta toisiin poikiin, että saisin ees jonkinlaista vertaistukee. Aika heikoksi sellanen todellinen vertaistuki onki sitten näköjään jäänyt. Toivottavasti mä ajan kanssa opin olemaan oma itteni julkisesti :D mua vaan ärsyttää esim. se, että heteroutta (onko tuo ees sana) pidetää itsestäänselvyytenä jokasella :/...
Hienoo ku jaksoit lukee mun tarinan tähän saakka, luen mielellää kaikkee mitä kommentoitte tähän alle: vinkkejä, sun omia kokemuksia, ehdotuksia, mitä vaa!
xx
Jonkin verran oon tutustunu netin kautta toisiin poikiin, että saisin ees jonkinlaista vertaistukee. Aika heikoksi sellanen todellinen vertaistuki onki sitten näköjään jäänyt. Toivottavasti mä ajan kanssa opin olemaan oma itteni julkisesti :D mua vaan ärsyttää esim. se, että heteroutta (onko tuo ees sana) pidetää itsestäänselvyytenä jokasella :/...
Hienoo ku jaksoit lukee mun tarinan tähän saakka, luen mielellää kaikkee mitä kommentoitte tähän alle: vinkkejä, sun omia kokemuksia, ehdotuksia, mitä vaa!
xx
Vastaukset 3
Vanhimmat
Homona oleminen niin teininä kuin aikuisenakin ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin mitä itse asiasta teet.
Jos oot kaapissa, niin se tuntuu vain vaikeammalta koska pitää jatkuvasti vain esittää heteroa, mutta eipä se elämä muutu helpommaksi kun tuut kaapista ulos, tosin helpottaa oloasi kun vihdoinkin uskallat olla oma itses, mutta syrjintää joudut sietämään olit sitten kaapissa tai et.
Kaapista ei kannata tulla ulos vain koska "kaikki tekee niin", kaapista kannattaa tulla ulos silloin kuin itse on valmis, olit sitten kaapissa 40 vuotiaaksi asti tai sitten ensi viikolle asti sillä kyse ei ole mistään julistautumisesta, vaan itsensä hyväksymisestä.
Jos sinulla on hyviä ystäviä niin he eivät välitä oletko homo vai et (itse asiassa saattavat jopa tietää asian jo) ja sinun on vain hyväksyttävä fakta ettei kaikki ihmiset vain hyväksy kaikkia eikä siis kannata edes yrittää saada ihmisiä hyväksymään homoja jos he eivät sitä vain näin tee.
Kaapista ulos ei muuta sinua mitenkään, tunnet vain olosi varmemmaksi sen jälkeen ja kykenet ainakin jollain tasolla olemaan sinut itsesi kanssa yms.
Ja siis jos törmäät kaveripiireissäsi ihmisiin jotka ei hyväksy homoja niin sitten on vain oltava se kusipää ja sanoa "Painu sitten vittua nuolemaan jos se sinulle niin tärkeää on" ja jättää nämä henkilöt pois elämästäsi.
Pitää olla vittumainen ihan suoraan sanottuna jotta voit pärjätä tässä maailmassa, mutta oikean laisille tapauksille.
Itse en ainakaan näe mitään erikoista kaapista ulos tulemisessa, se on vain vapauttava tunne ja ilahduttavaa kun ei tarvitse teeskennellä, mutta se ei mitenkään taianomaisesti ratko ongelmiasi, esimerkiksi jos haet työtä kovinkin heterovaltaisesta paikasta saatat joutua syrjinnän uhriksi ja jotkut aivan häikäilemättä eivät edes salaa sitä turvautuen oletukseen ettei sinulla ole pokkaa tehdä rikosilmoitusta seksuaalisesta syrjinnästä.
Eräs tuttavani sai potkut törkeästi tekstiviestillä (joka siis ei ole mikään laillinen irtisanominen) heti ensimmäisenä työpäivänä nimen omaan seksuaalisuutensa takia jonka sitten työnantaja kömpelösti pisti "viesti tuli väärään numeroon" selityksen piikkiin kun oli tehty valitus ammattiliittoon ja itsekkin joudun syrjityksi kun olin hakenut ammattikoulun jälkeen koulutukseen mutta vastaus olikin "tämä koulutus vaatii toisen asteen koulutuksen" eli siis juuri ammattitutkinnon tai lukio koulutuksen, joka sekin selitettiin "Oho enpä huomannut tuota tutkintotodistusta" kun kyselin missä lähettämistäni koulutustodistuksissa mainitaan etten olisi suorittanut toisen asteen koulutusta joka kannatti ja kummatkin tapaukset ovat tapahtuneet ihan Helsingissä joka on homoystävällisin kaupunki Suomessa ... eli kyllä julkisesti homona oleminen tosiaan vaatii paljon sitä "I'm gay and proud of it" asennetta.
Rasismia ikävä kyllä tulee olemaan niin kauan kun ihmisillä on arvoasema hierarkia ja sinun on vain uskallettava olla oma itsesi kestääksesi kaiken sen paskan mitä jotkut ahdasmieliset kusipäät kaatavat niskaan.
Pieni vinkki, ole oma itsesi olit sitten kaapissa tai et, sillä jos yrität esittää heteroa tulet vain kärsimään eikä sinulla ole pakko olla mitään "juttua" jonkun likan kanssa ja voit vastata "me ollaan ihan kavereita ja voit kysyä siltä likalta itseltään asiasta" ainakin itse saan vieläkin sanoa "joo tota noi oon kylläkin homo" useasti ennen kuin kukaan edes uskoo minua, eli vaikeata se voi olla ihan avoimesti homokin :)
Ja siis tarkentaakseni miten olla oma ittes on se että teet mitä haluat, pukeudu miten haluat, harrasta mitä haluat ja vietä aikaa niiden ihmisten kanssa joiden seura tuntuu mukavalta äläkä anna kenenkään vaikuttaa yhteenkään näistä.
Tuskinpa sentään pussaat ja otat poskeen/panet/annat persettä jokaiselle hyvännäköiselle pojalle suoraan kadulla joten homouden salaaminen ihan vain sanomalla "olen tai en ole, kuuluuko se sinulle ollenkaan?" on helppoa kas kun pussailu ja seksi ovat ainoat selvät merkit joista ihmiset voivat olla varmoja.
Eikä sinun ole mikään pakko pitää itseäsi homona tai heterona tai edes biseksuaalisena, voit ihan hyvin tykätä pojista yhtä paljon kuin tytöistä tai enemmän pojista kuin tytöistä tai päinvastoin eikä se kerro seksuaalisuuttasi.
16 vuoden ikä on sitä pahinta seksuaalisen kehittymisen vaiheita, itse olin 16 vuotiaana voi niin varma heteroudestani enkä edes alkanut epäilemään mitään ennen kuin täytin 17, eli anna ajan näyttää miten asiat on äläkä mieti oletko homo, hetero vai bi sillä sinä olet IHMINEN olit sitten homo bi tai hetero.
Itse ymmärsin jo 12 vuotiaana,etten ole sellainen,kuin useimmat pojat.
Samalla huomasin,että on myös mun kaltaisiani poikia.
Silti vei useita vuosia,olin kai 15-16,kun aloin pikkuhiljaa tulla sinuiksi seksuaalisuuteni kanssa.Ja siitä pikkuhiljaa aloin myös kertoa muille.
Ensin parhaille kavereille,no sitten siitä tuli ihan yleinen juttu.
Ei se mun elämää mitenkään ihmeemmin muuttanut,kaverit olivat ja pysyivät ei se niille mikään yllätys ollut,useimmat sanoivat jo arvanneensa asian.
Ja totta kai olivat huomanneet,ei sitä oikein pysty salaamaan.
Toki on niitä,jotka ei pysty homoutta hyväksymään,mutta se on heidän oma ongelmansa.
Kotona ei ole ollut mitään ongelmaa,vanhemmat hyväksyy mut sellaisena,kun olen.
Mieti mitä elämältäsi haluat,elää kuten tahdot vai pelätä elämää.