Tämä on surullinen tarina poikakissasta joka joutui jättämään kotinsa ,kuten niin monen kollikissan onkin.Se kasvoi emonsa hoidossa ulkona ja oli ihmisystävällistä laatua.Erityisesti se kiintyi omaan talon isäntään joka myös ruokki sitä ja silitti portailla.tuo harmaa kollikissa olikin pitkään kotitalossaan vikka yleensä kollit lähtevät vuoden sisällä ,mutta tämä ei näyttänyt lähtevän.Sitten eräänä päivänä sen emo joka oli ulkokissa ja villinpää laatua antoi sille todellisen äkkilähdön.Tuo lopullinen välienselvittely oli niin karmeaa kuunneltavaa että isäntäkin muistaa vielä sen karmean huudon ja parkunan minkä kolli päästi ennenkuin se jätti kotitalonsa ja muutti naapurin tiehään sekametsään asumaan vuosiksi.
Tuosta kollikissasta ei kuulunut eikä näkynytmerkkiäkään vuosikausiin sillä ilmeisesti sen emo kävi viemässä metsään sille aina ruokaa vaikka oli karkoittanut sen tontiltaan ja reviiriltään.
Meni vuosia ja lopulta kävi onnettomasti myös tuolle emokissalle joka oli karkoittanut poikasensa ulkruokintaan naapurin metsikköön ikuisiksi ajoiksi.sillä tuo emokissa myös joki kovan kohtalon ja jäi ruotsalaisautoilijan yliajamaksi,sillä täällä suomen ruotsalaismetsissä on aivan eri liikennekulttuuri kuin muualla Suomessa.
Kun tuo koko lauman emokissa oli kuollut ei yksin metsässä elävällä poikasella eli nyt jo isolla rumalla kollikissalla ollut ketään auttamassa ravintopuolella ja se alkoi palailemaan kotitaloonsa vaikka kuitenkin öiseen aikaan.Samaan aikaan oli emokissalla jäänyt orvoksi kolme kissanpentua jotka talon isäntä poikansa kanssa hoiti isoksi aivan viikon ikäisestä pennusta asti.Koska kollikissalla joka asui metsässä ei ollut muita sukulaisia elossa kuin nuo kolme kissanpentua joista yksi kuoli naapurin kollin puremana,se alkoi tehdä tuttavuutta omien sukulaisten kanssa.vaikka ikäero oli suuri näyttivät nuo kissat tajuavan että he ovat lähteneet samasta emosta,sillä ihmeellinen on se vaistojen määrä mitä kissoilla on toisistaan.
talon isäntä kuitenkin kerran hermostui tuohon villiintyneeseen metsäkolliin ja ajoi sen kovalla kädellä piahstaan kun se tuli liian tuttavalliseksi ,sillä olihan juuri äskettäin naapurin valkomusta villikissa tappanut yhden pennun kolmesta.Tuo kolliraukka kuitenkin palasi aina usein öisin kotipihaansa koska luultavasti yksi natukissanpentu oli alkanut elättämään sitä jo vanhentunutta kolliparkaa joka oli aivan takkutukkainen ja karvainen.
Koska tuo tyttökissanpentu elätti omaa vanhaa velipoikaansa metsässä oli se itse niin laiha aivan kuin se olisi ollut nälässä,mutta se antoi ravinnostaan suuren osan omalle vanhalle veljelleen ,olihan se vanhin sukulainen talon kissoista.
Mutta sitten eräänä onnettomana päivänä tuolle kollikissalle joka asui metsässä vuosikaudet tapahtui onnettomuus kuten hänen äidilleenkin ja se jäi taas ruotsalaiskuskin yliajamaksi oman kotitalonsa vieressä maantiellä joka kulkee vaasan moottoritiestä aina Närpiöön asti ja joka on hyvin vilkkaan liikennöity ja juuri tuo talopahanen on sen kiihdytysstraadan kohdalla.
Kun naapuri oli istuttamassa siemenperunoita tuli naapurista nainen kertomaan suru-uutisen kissan yliajosta ja vakuutti ettei itse ollut sitä tehnyt.Kun isäntä talossa kuuli uutisen se ajatteli heti että kyseessä on toinen poikasista jotka olivat jo kasvaneet isoksi.Isännän iloksi vaikka myös suruksi yliajettu kissa osoittautuikin talosta karkoitetuksi jo harmaantuneeksi ja takkuiskasi villikissaksi.Kun talon isäntä tunsi oman talonsa entisen elätin ja kissanpennun jota elämä ei ollut hyvin kohdellut päätti hän haudata sen villikissan omaan kotitalonsa taakse takapihalle ,niin että tuo elämän ja emokissan runtelema villi kollikissa saa nyt nukkua oman kotipihansa mullissa muiden sukulaisten lähellä ja vieressä,sillä tuossa talossa on aikaisemminkin haudattu yliajettuja kissoja ,isoja ja pieniä.Rauha tuon kissan hengelle jolla oli osanaan asua villissä metsässä talvet ja kesät.
Arvoisat kirjeen lukijat !Tämäkin tarina on tosi.
Tuosta kollikissasta ei kuulunut eikä näkynytmerkkiäkään vuosikausiin sillä ilmeisesti sen emo kävi viemässä metsään sille aina ruokaa vaikka oli karkoittanut sen tontiltaan ja reviiriltään.
Meni vuosia ja lopulta kävi onnettomasti myös tuolle emokissalle joka oli karkoittanut poikasensa ulkruokintaan naapurin metsikköön ikuisiksi ajoiksi.sillä tuo emokissa myös joki kovan kohtalon ja jäi ruotsalaisautoilijan yliajamaksi,sillä täällä suomen ruotsalaismetsissä on aivan eri liikennekulttuuri kuin muualla Suomessa.
Kun tuo koko lauman emokissa oli kuollut ei yksin metsässä elävällä poikasella eli nyt jo isolla rumalla kollikissalla ollut ketään auttamassa ravintopuolella ja se alkoi palailemaan kotitaloonsa vaikka kuitenkin öiseen aikaan.Samaan aikaan oli emokissalla jäänyt orvoksi kolme kissanpentua jotka talon isäntä poikansa kanssa hoiti isoksi aivan viikon ikäisestä pennusta asti.Koska kollikissalla joka asui metsässä ei ollut muita sukulaisia elossa kuin nuo kolme kissanpentua joista yksi kuoli naapurin kollin puremana,se alkoi tehdä tuttavuutta omien sukulaisten kanssa.vaikka ikäero oli suuri näyttivät nuo kissat tajuavan että he ovat lähteneet samasta emosta,sillä ihmeellinen on se vaistojen määrä mitä kissoilla on toisistaan.
talon isäntä kuitenkin kerran hermostui tuohon villiintyneeseen metsäkolliin ja ajoi sen kovalla kädellä piahstaan kun se tuli liian tuttavalliseksi ,sillä olihan juuri äskettäin naapurin valkomusta villikissa tappanut yhden pennun kolmesta.Tuo kolliraukka kuitenkin palasi aina usein öisin kotipihaansa koska luultavasti yksi natukissanpentu oli alkanut elättämään sitä jo vanhentunutta kolliparkaa joka oli aivan takkutukkainen ja karvainen.
Koska tuo tyttökissanpentu elätti omaa vanhaa velipoikaansa metsässä oli se itse niin laiha aivan kuin se olisi ollut nälässä,mutta se antoi ravinnostaan suuren osan omalle vanhalle veljelleen ,olihan se vanhin sukulainen talon kissoista.
Mutta sitten eräänä onnettomana päivänä tuolle kollikissalle joka asui metsässä vuosikaudet tapahtui onnettomuus kuten hänen äidilleenkin ja se jäi taas ruotsalaiskuskin yliajamaksi oman kotitalonsa vieressä maantiellä joka kulkee vaasan moottoritiestä aina Närpiöön asti ja joka on hyvin vilkkaan liikennöity ja juuri tuo talopahanen on sen kiihdytysstraadan kohdalla.
Kun naapuri oli istuttamassa siemenperunoita tuli naapurista nainen kertomaan suru-uutisen kissan yliajosta ja vakuutti ettei itse ollut sitä tehnyt.Kun isäntä talossa kuuli uutisen se ajatteli heti että kyseessä on toinen poikasista jotka olivat jo kasvaneet isoksi.Isännän iloksi vaikka myös suruksi yliajettu kissa osoittautuikin talosta karkoitetuksi jo harmaantuneeksi ja takkuiskasi villikissaksi.Kun talon isäntä tunsi oman talonsa entisen elätin ja kissanpennun jota elämä ei ollut hyvin kohdellut päätti hän haudata sen villikissan omaan kotitalonsa taakse takapihalle ,niin että tuo elämän ja emokissan runtelema villi kollikissa saa nyt nukkua oman kotipihansa mullissa muiden sukulaisten lähellä ja vieressä,sillä tuossa talossa on aikaisemminkin haudattu yliajettuja kissoja ,isoja ja pieniä.Rauha tuon kissan hengelle jolla oli osanaan asua villissä metsässä talvet ja kesät.
Arvoisat kirjeen lukijat !Tämäkin tarina on tosi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=V4Zj8-EHj2I
No johan oli surullista kuultavaa.
Mikä idiootti tuo isäntä oikein oli!!! Olisko ollut kamalan vaikeaa leikkuuttaa se emo ja pitää huolta muista kissoistaan. Olen niitä jotka ovat kissojen vapaan ulkoilun puolesta mutta tuo tarina on täyttä eläinrääkkäystä! Kuvottavaa! Kerro nimikin niin eläinsuojelu voi käydä tutukimassa voiko nostaa syytteen.
Mikä tekopyhä paska kun ajaa kissan hevonkuuseen kitumaan ja kuolemaan ja sit hautaa pihaansa, voi vee. Ja miten muka tiedät että oli ruotsalaiskuski? Tää vaikuttaa todella provolta.
Meillä on ollut sekä emo että sen poikasia jotka ovat jääneet taloon kasvettuaan aikuisiksi ja emo on silti kasvattanut uuttaa pentuetta. Hyvin on mahtuneet samaan taloon.
Kauhea kohtalo noilla kissoilla.Mutta valitettavasti noin käy tänäkin kesänä monelle kissalle, jotka lähtevät kauemmas kotoa seikkailemaan.Vaarat vaanivat ;(
Entä ne kesäkissaraukat jotka ihminen suuressa ääliömäisyydessään vielä nykyisinkin jättää oman onnensa nojaan kun loma loppuu ja mökiltä lähtee.
Vahtimatta ei pidä jättää rakasta lemmikkiä, oli sitten kotona tai mökillä, tai oli sitten kyseessä mikä tahansa lemmikikis luokiteltava ihmisen vastuulla oleva eläin.
Täytyy vahtia, aidata omaa aluetta, tai tarhata.Siis rakentaa lemmikille rodunomaiset ja sopivat turvalliset puitteet, jotta eläin saa elää omistajansa luona turvallisen ja hyvän elämän.Ilman vaaroja ja heitteillejättämisiä tai hylkäämisiä.
Kolli 57 tarina voisi olla alakoulun tokaluokkalaisen ainekirjoitus.
Omat lapseni aikoinaan sepittelivät surullisia eläintarinoita.
Vain lapsi uskoo narttukissojen ruokkineen kollia metsään. Millähän konstilla ja mitä ruokaa nämä tyttökissat kollille veivät?
Jotkut ilmeisesti ovat ottaneet jutun todesta vastauksista päätellen.
Tämä tarina ei ole tarkoitettu kokoomusnuorille eikä pilalemenneille ruotsalaispoliitikoille.Mutta kuten vanha kolli on kirjoittanut sen emo antoi poikakissalle äkkilähdön kuten emokissoilla on tapana maalaistalossa.
Kokoomuslaisnuorethan ovat tunnetusti maaseutuvihaajia ja seurustelevat atomivoimavihreiden kanssa ja äärikommunistien kanssan kuten kunnon sosialistin pitääkin.Ei ole mikään ihme että tosikertomus raivostuttaa kaikkia
oikeita kissavihaajia ,sillä kissojen elämää on niin vähän tutkittu ettei siitä riitä tietoa edes täysjärkisille miten sitten koiramaisille kokoomusnulikoille jotka ovat suomen suurin terrorismin uhka ja jotka suunnittelevat öiseen aikaan vallankumousta kuten taistolaiset aikanaan suomessa ja joilla on suunnitelmia Venään hyökkäyksen varalla ja jotka ikuisesti odottavat Suomen liittämistä Natoon,mutta joka jää aina toteutumatta.Tuo terroristinen aines on niin vaarallista että ihmettelen suuresti miksi supo ei ole ottanut vielä tutkittavakseen tuon ääriaineksen touhuja ennekuin taas räjähtää kunnolla jossain koulussa tai kauppakeskuksessa.
Kissat ovat erakkoja, yksin eläjiä, ruokkivat vain omia pieniä pentujaan.Kun vierottavat ne muutaman kuukauden ikäisenä, ruokkiminen loppuu siihen.
Ja kyllä, ajavat pentunsakin kylille, jos eivät muuten tajua lähteä kun aikuistuvat.
Kissat kyllä tappelevat reviireistä, jos kissoja on liian tiheästi.Mutta ihmisten on vahdittava, että kissat pysyy omistajan alueella, etteivät mene vieraiden alueille ja reviireille.
Surullinen tarina, mutta ei osapuilleenkaan voi pitää paikkaansa.Ihminen voi luulla kissan ruokkineen toista kissaa vuositolkullakin, mutta ei se ihan noin oikeasti mene ;)
Kyllä tuo kollin tarina oli niin pilke silmässä kirjoitettu että luulisi jokaisen sen huomanneen pelkäksi saduksi.
Kirjoittajan tarkoituksena oli ilmeisesti provosoida nämä juupas eipäs kinaavat taas toistensa kimppuun. jotkut ovat jo näköjään tarttuneet syöttiin.