Ongelmani on että rakastan vanhempiini hirveesti, mutta en osaa kertoa sitä heille. En vaa oo ulospäin suuntautuvaa tyyppiä. Mä suutun aina hirveen helposti ja tiuskasen heille jotain ja siintä useimmiten isän kanssa tulee riitaa ja vähän ajan päästä kun oon menny huoneesee ja kuunnellu musiikkii ja rauhottunu nii alkaa kaduttaa et sillee taas suutuin ihan tyhjästä. En kuitenkaa pysty vaa menemää takasin ja pyytämää anteeks. Onks kellää samalaist tilannetta? Mitä te ootte tehny sillo? Ja onks jotaa konstii jolla voisin vähentää tota mun tiuskimista ja muutenkii ku suutun nii helpost et oppisin hillitsemää itteni?
en osaa kertoo vanhemmille välittäväni heistä
minää97
2113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä he tietävät että ovat sinulle tärkeitä. Kenelle sitten uskaltaa kiukutella, jos ei heille, joihin luottaa ja joiden rakkaus kestää. Olet varmaan siinä iässä, että on "tavallaan luonnonlaki" tempaista itseään aikuisuuteen. On jopa tervettä kokea kasvukipua ja halua ottaa etäisyyttä.
Sitten aikuisempana on jälleen helpompi ymmärtää omia vanhempiaan ja olla puolin ja toisin kiitollinen.
Kyllä ne vaistoaa sinun välittämisesi.
se on sun luontees, ei sille voi mitään. sanot niille että on pakko kestää, sä oot vähän paskaluonne ja that's it .,, mäkin tiuskin yleensä, koska on heikot hermot.
voihan sitä vaan mennä ja pyytää anteeksi asia on kuitattu sitten voit aloittaa taas puhtaalta pöydältä. voit yrittää käyttää esim, vähän lällympiä sanoja, jos ihan manailuksi menee.
joskus kun musta on tuntunut, etten voi mennä pyytämään anteeksi, ja ylpeys menee edelle, niin mä vaan kävelen ja pyydän pikaisesti anteeksi. sitä joutuu vähän pois mukavuusalueelta.