kaikuvat kuuroille korville. Vaikka kuinka yrittää takoa lasten päähän, että me ollaan me, eikä me olle te... ei mene jakeluun. Meillä tehdään niinkuinminä sanon, ei niinkuin hänen äitinsä sanoo.
Kauhea sota aina säännöistä ja kotitöistä ja ihan kaikesta, ettei mitään tolkkuu! Alkaa ottaa pattiin ettei osata sulautua tähän perheeseeen, vaan iaina verrataan sitä entistä epäonnistunutta perhettä.
Jos sanon että pyykit suoraan pyykkikoppaan, niin ne pitää heittää pitkin lattiaa, tai jos sanon että olkaa hiljaa, tulee taks et oo ite!
Mulla ei oo mitää sananvaltaa tässä huushollissa vaikka asun täällä, ja kakarat on mun vastuulla. Ne pompottaa meitä samoin kuin äitiänsä, joka on vähän omituinen.
Kohta lähden käpäälmäkeen tai laitan nuo lapst kotio.
Kauhea sota aina säännöistä ja kotitöistä ja ihan kaikesta, ettei mitään tolkkuu! Alkaa ottaa pattiin ettei osata sulautua tähän perheeseeen, vaan iaina verrataan sitä entistä epäonnistunutta perhettä.
Jos sanon että pyykit suoraan pyykkikoppaan, niin ne pitää heittää pitkin lattiaa, tai jos sanon että olkaa hiljaa, tulee taks et oo ite!
Mulla ei oo mitää sananvaltaa tässä huushollissa vaikka asun täällä, ja kakarat on mun vastuulla. Ne pompottaa meitä samoin kuin äitiänsä, joka on vähän omituinen.
Kohta lähden käpäälmäkeen tai laitan nuo lapst kotio.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä vähän samaa. Me ollaan siistejä ja täsmällisiä, lasten äiti on yks huithapeli joka tulee aina kaks tuntia myöhässä, puhuu 24/7 puhelimeen (myös ajaessa, eikä lapsilla oo aina ees turvavyöt kii autossa, mistään turvalaitteista puhumattakaan, ne on istuneet ihan vaan vöissä ja etupenkilläkin siitä lähtien kun osaavat istua) ja niillä on niin sotkuista kotona että yök. Minä jaksan lasten kanssa vääntää, mieskin jaksaa nykyään minun esimerkin innoittamana, ennen se ei jaksanut ja kun menin hänen luo lasten käynnin jälkeen, kämppä oli kuin kaatopaikka. Vaan ei enää. Jos menen lapsen jäljiltä vessaan ja näen että saippuapurkki on kaadettu, pyyhkeet lattialla ja hiuslenkkejä tiputeltu, minä raahaan sen lopulta vaikka tukasta siivoamaan jälkensä. Monta vuotta ollaan tahittu, nyt vihdoin alkavat oppimaan ja uskomaan että isilässä on eri säännöt. Koita jaksaa, ota mies mukaan juttuun ja PUHU sen kanssa säännöt selviks.
Noo onneks on muillakin kuin meillä hirveitä ongelmia juuri miesten lasten kanssa.
Minä olen omani kasvattanut siisteiksi, ja oppivaisiksi ja nyt osaavat kaiken ilman että pitää muistuttaa. Mutta nämä miehen lapset, punaista näen kun he tulevat. Koti on sen jälkeen kuin rojukasa.. ei mitään yksityisyyttä, ei siistiä, ei hiljaisuutta, eikä ruokaa.
On onni että ovat täällä vain kaksi kertaa kuussa, voi huilahtaa ja kertä voimia.
Mies itse on myös pulassa, mutta ei tee mitään, koska sanoo että kyllä ne aikanaan oppivat.
lässyn yksinpuhelu nro.836474832625....
Huh. Onneksi on olemassa myös sellaisia täysipäisiä äitipuolia, niinkuin omalla tyttärelläni. Minä tekisin rikosilmoituksen pahoinpitelystä välittömästi jos kuulisin jonkun aikuisen raahanneen lapseni tukasta yhtään minnekään. Kehtaatte vielä kiukutella kuinka kamalena vaikeaa teillä on. Lapsilla sitä vastoin soputeminen, ero, erilaiset säännöt ja toimintatavat on ihan älyttömän helposti opittavissa ja omaksuttavissa. Hävetkää, aikuiset ihmiset.
Miksi adoptoit lapsesi? Mä en ikinä voisi, huh huh.. no jos sulla on rahaongelmia tai mielenvikaa tms. mistä tietää.. niin ehkä se on hyvä ratkaisu.
Mä en voisi adoptoida lapsiani ikinä.
Toivottavasti saat tavata, vai saatko?
Idiootti, kuka on puhunut adoptiosta ja missä?
Sinähän puhut että sun lapsella on äitipuoli. Silloinhan sinä olet lapsesi adoptoinut, ei muuten kenelläkään lapsella ole äitipuolia. Vain adoptiotapauksessa tai kun oma äiti on kuollut, tai hän ei pysty lapsestaan itse pitämään huolta.
En ole ikinä kuullutkaan että muuten olisi äitipuolia... aivan vieras käsite meille muille.
Vieras käsite vain sinulle, koska olet täys toope.
No adoptoinut en lastani ole, eronnut kyllä ja entinen mieheni on uudestaan naimisissa, joilloin tämä uusi vaimo on tyttäreni äitipuoli. Ja vielä fiksu sellainen. Ja kyllä, minä olen tyttäremme lähivanhempi, eli tapaankin häntä. :) Ja olen osi onnellinen siitä, että meidän tilnateessa kaikki aikuiset oikeasti ajattelevat lasten parasta ensimmäisenä, eikä tarvitse tuhlata energiaa tällisiin itsekkäisiin ja typeriin taisteluihin. Ja, jos joku aikuinen kävisi tyttööni fyysisesti käsiksi, tekisin siitä samantien rikosilmoituksen. Oli se sitten kuka tahansa. Ei kannata yrittää elää lasten kanssa jos hermot ei sitä kestä, vaan valita lapseton kumppani.