Kertokaa oma tarinanne.
Kuinka monta vuotta haitte? Pääsittekö heti sisään? Luovutitteko? Millaisilla lukionpapereilla haitte? Minkä laista oli teidän arki kun luitte pääsykokeisiin? Oletko super viisas, joka pääsi heti sisään vai normi kaveri, joka teki vain paljon työtä sen eteen?
Entäs koulussa? Millaista porukkaa?
Kuinka monta vuotta haitte? Pääsittekö heti sisään? Luovutitteko? Millaisilla lukionpapereilla haitte? Minkä laista oli teidän arki kun luitte pääsykokeisiin? Oletko super viisas, joka pääsi heti sisään vai normi kaveri, joka teki vain paljon työtä sen eteen?
Entäs koulussa? Millaista porukkaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En kerro.
Olen 30-vuotias enkä ole vieläkään päässyt lääkikseen. Kuudet valintakokeet mulla jo takana. Unelmaani en jätä!
Luin yliopistossa vuoden fysiikkaa, ei napannut. Sen jälkeen eka yrittämällä ilman valmennusta sisään. Luin pari kk noin 5-6 tuntia päivässä.
Ylioppilaskirjotusten jälkeen luin sen pari kuukautta ja kävin samalla valmennuskurssin. En päässyt sinä vuonna, tais jäädä viidestä pisteestä. Menin lukemaan kemiaa ja edellisestä vuodesta viisastuneena aloitin luku-urakan lokakuussa. Lähinnä viikonloppuisin tuli luettua n.8h/päivä vuodenvaihteeseen asti. Keväällä tihensin tahtia ja luin 8-10h päivittäin, vklp vähemmän. Oikeastaan ihan kokopäivätyö, siksi muut opinnot jäivät. Sen verran kävin yliopistolla, mistä arvelin olevan hyötyä..
2011 pääsin Turkuun ja yopaperit M
Niin ja toisella kerralla en mennyt valmennuskurssille, käytin omatoimisesti niitä materiaaleja mitä edelliskerralla sain.
Luin lukiossa vain puolet fysiikan kursseista ja osan kemian kursseista, mielenkiinto ei riittänyt enempään. Päätin sitten kuitenkin lukion jälkeisenä kesänä, että lääkikseen on haettava. Luin itsenäisesti lukiokurssit kotona joulusta lähtien arkisin n. 8 h päivässä ja kävin keväällä valmennuskeskuksen lyhytkurssin. Näillä eväillä ja E:n papereilla pääsi hyvin sisälle. Töitä sai kyllä todellakin tehdä kevään aikana.