Taas on kesäloma ja mulla sama ongelma kuin viime vuonnakin,en tiedä mitä tekisin vai kärsinkö vain.
Eli 10.v poikani kaverit ovat meillä joka päivä,aamusta iltaan ja mä en jaksaisi.Jotkut tulevat jo 9 aamusta ja ovat niin kauan kun pyydän poistumaan,yleensä 6-8h.
Poikia on 3-4 ja ilmeisesti meillä on ainoa paikka johon pääsee kaverit
.Ja sitten saattaa vielä illalla olla naapurin lapsi pikkusisaruksensa kanssa nurkissa pyörimässä.
Mä en jotenkin vaan jaksaisi kavereita ja sitä että meillä on koko ajan joku.
Varsinkin nyt kun meillä on pieni vauvakin.
Olen koittanut rajoittaa kuitenkin kaveri aikaa ettei ihan koko päivää olisi.
Poika haluaa kuitenkin kavereita ja vetoaa siihen ettei me vanhemmat kuitenkaan hänen kanssaan olla ja mitä hän yksinkään tekee.
En kuitenkaan halua kieltää kavereiden tuloa meille koska jos muillekkaan ei pääse niin mieluummin meillä kuin ympäri kyliä hillumassa.
Vai annanko vain asian olla ja annan pojan nauttia kavereistä ja kesälomasta,ehtiihän sitten kun koulut alkaa niin taas yksinkin olla.
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Ja miten niitä on ratkaistu?
Eli 10.v poikani kaverit ovat meillä joka päivä,aamusta iltaan ja mä en jaksaisi.Jotkut tulevat jo 9 aamusta ja ovat niin kauan kun pyydän poistumaan,yleensä 6-8h.
Poikia on 3-4 ja ilmeisesti meillä on ainoa paikka johon pääsee kaverit
.Ja sitten saattaa vielä illalla olla naapurin lapsi pikkusisaruksensa kanssa nurkissa pyörimässä.
Mä en jotenkin vaan jaksaisi kavereita ja sitä että meillä on koko ajan joku.
Varsinkin nyt kun meillä on pieni vauvakin.
Olen koittanut rajoittaa kuitenkin kaveri aikaa ettei ihan koko päivää olisi.
Poika haluaa kuitenkin kavereita ja vetoaa siihen ettei me vanhemmat kuitenkaan hänen kanssaan olla ja mitä hän yksinkään tekee.
En kuitenkaan halua kieltää kavereiden tuloa meille koska jos muillekkaan ei pääse niin mieluummin meillä kuin ympäri kyliä hillumassa.
Vai annanko vain asian olla ja annan pojan nauttia kavereistä ja kesälomasta,ehtiihän sitten kun koulut alkaa niin taas yksinkin olla.
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Ja miten niitä on ratkaistu?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onkohan 10 vuotiaalla pojistasi taloyhtiön ainoa pelikonsoli, jonka vuoksi naapurin lapsetkin teillä mielellään viihtyy? =)
Suosittelen laittamaan jotain rajoja kellonaikoihin tulemiseen ja lähtemiseen. Aina voi vedota pienen vauvan päiväuniin tms.
Sisältyykö perheen isän päivään vapaalla tai töiden jälkeen televisio ja sohva?
Tuollaiset pojat tyytyisivät varmasti olemaan ulkona, jos heille sinne järjestetään jotain aktiviteettiä, kuten jalkapalloa ja niitä voi samalla vahtia sivusilmällä kävelyllä vauvankanssa kentän laidalla. Sisältöä tuovat pihapelit saattavat myös innostaa, mutta jos pojalla sattumoisin on playstation, ei pihaleikit kiinnosta.
Yksi tapa on tehdä selvät säännöt vierailuille, aamurauha, kuinka aikaisin ei saa tulla ja sopivaan ajankohtaan lounas, jolla annetaan ruokarauha, eli vieraat joutuvat poistumaan.
Naapurien vanhempien kanssa voi aina keskustella jostain viriketoiminnasta kuten hoplop, jos sinne vaikka 2 naapuria lähtee valvojana kaikkien muksujen kanssa.
Radikaalimpi tapa, on laittaa oma poika kesäleirille, tätäkin voi ehdottaa naapureille, niin saa yhden tutun sinne mukaan. =) Tällä tavoin on oma poika muualla ja pojan kaverit poissa silmistä ja mielestä.
Meillä oli myös lasten kavereita jatkuvasti, koska ollessani kotiäitinä meillä pelasi jonkinlainen huolto kaikille. Minua se ei rasittanut, lapset olivat keskenään, enimmäkseen lastenhuoneissa, ja minä puuhailin omiani. Jotain ruokaa tarjosin myös, jos olivat ruoka-aikaan. Minusta oli vain mukavaa että heillä on seuraa, enkä katsonut velvollisuudekseni nähdä mitään vaivaa heidän takiaan.
Nyt aikuisina muutamat näistä kavereista käyvät ohikulkiessaan meillä tervehtimässä, esittelemässä puolisonsa ja pikkuvauvansa, saatetaan jutella hetki tai keittää kahvit. Lapsina en paljoa edes jutellut heille, mutta pitivät varmaan kotiamme melkein kotinaan, ja nyt tuntuvat melkein kuin omalta väeltä. Kivoja nuoria aikuisia.
No olen kyllä hyvin eri mieltä siitä, että olisi parempi että nököttävät sisällä, kuin ympäri kyliä hillumassa. Toki tähän vaikuttaa paljon asuinpaikka... Mutta minä usutan kyllä lapsen etenkin kesäaikaan viettämään valtaosan päivästä ulkona! Potkivat palloa, käyvät kalassa yms. Eipä sisällä porukalla ole kuin sadepäivinä. Eikä minua silloinkaan kavereiden kyläily haittaa.
Lapsia ei voi leirillä pitää 10 viikkoa kesästä ;). Tai voi, jos on kroisos. Useimmat meistä joutuvat hoitamaan koululaisensa ihan itse. Itse myös tuuppaan pojat ulos, ellei sada kaatamalla. Kyllä ne kaipaavat lähinnä ulkoilmaa ja liikuntaa. Tyttöjä on vaikeampi saada ulos viileällä säällä.
Ei tarvitse ihan Kroisos Pennonen olla, että lapsista pääsee hetkeksi eroon, ei varmaan ihan 10 viikon mittaisia leirejä ole tarjolla, mutta ilmeisesti kirkko, kaupunki, valtio tms. Jotain leiriä tarjoilee huokeaan hintaan. =)
Joo,kyllä pojan kanssa tosiaan me vanhemmat ollaankin,mutta hän haluaisi seuraa ihan koko ajan,ei oikein osaa olla yksin.
Tehdään kyllä yhdessäkin paljos asioita ja isäkin touhuaa pojan kanssa.
Mutta näin kun olen yksin lasten kanssa päivisin kotona niin silloin näitä kavereita on.
Mutta silloin kun isä on myös kotona tehdään reissuja ym mukavaa tai kun isä tulee töistä niin kaverit saavat lähteä.
Mutta kun yhdet kaverit lähtevät nin toiset haetaan tilalle.
Kaverit ei ole samasta taloyhtiöstä vaan koulukavereita,naapurin lapsi haetaan sitten kun muut lähtee ja pikkusisarus seuraa sitten perässä.
Ruokaa en kavereille tarjoa,asuvat niin lähellä että menkööt kotiinsa syömään.
Ei meidän poikakaan kerran pääse muille tai joutuu ulkona sateessa odottelemaan kun toiset syö.
Ehkä poika oppii jossainvaiheessa vähän valikoimaankin kavereita tai kieltäytymään seurasta kunhan vähän vanhenee.
Nyt kaikki on kavereita.
Miksi teit lapsia, jos et siedä lapsen kavereita? Haluatko että kakara istuu yksin ja masentuu?
Eihän mun lapsi ole yksinäinen enkä sitä haluakkaan,mutta jos kavereita on kerrallaan 4 kin ja joka päivä 8 kin tuntia niin ei kai sitä kukaan jaksa.
Pakko jotain rajoja laittaa.
Ja on kiva tietää miten muilla toimitaan.
Ja tosiaan kuten sanoin,meille pääsee kavereita,mutta poikani on harvoin kavereilla.
Ja osaan kyllä käyttäytyä ja kohdella lapseni kavereita hyvin,vaikka en heistä pitäisikään.
Sitäkään ei kaikki äidit osaa.
Yleensä ton ikäiset alkavat jo vähän irtautua kotoa... ts. eivät halua olla koko ajan äidin helmoissa. Meillä kavereineen menevät vähän kauemmaksi potkimaan palloa tai pyöräilemään yms. Vuoden päästä uskaltaa jo laskea keskenään myös uimaan. En kyllä itse katsoisi sisätiloissa poikalaumaa. Eihän siinä kuule edes omaa ääntään. Joskus harvoin, jos sataa kovasti, voivat tulla.
Niin ja jos niitä lapsia vielä vanhemmat hakee.... niin olis aika opetella kulkemaan itse. 10-v. on menossa jo 4. luokalle ja monet tuon ikäiset matkustavat jo pitkiäkin matkoja yksin bussilla, junalla, lentokoneella tms.
Ratkaisu on helppo,lapset ulos leikkimään ja rajoitat tuon kavereiden oleskelun,se on teidän koti joten kyllä sulla on oikeus sanoa että nyt ulos tai että klo 9 aikaan ei tulla ovikelloa soittelemaan.
Meillä poika kysyy minulta monelta vois kaveri tulla ja moneen saa olla,koska meilläkin on oma aikataulu ja omia menoja. Ja ulkona ovat hyvällä säällä suurimman osasta päivää.
Meillä myöskin ruoka-aika ns.rauhoitettu,jokainen menköön kotiinsa syömään. Joskus kaverit voivat odottaa lapsen huoneessa kun meillä syödään mutta eräs poika on sellainen että tulee norkoilemaan keittiön ovelle:joko söit,syötkö vielä kauankin. Ei oikein siis käytöstapoja :/
Pieni yksityiskohta, mutta tarkoitatko että klo 21 aikaan ei tulla enää ovikelloa soittamaan? Sen ymmärrän hyvin. Mutta jos tarkoitit että ei vielä 9 aikaan aamulla, niin olemme eri planeetoilta... Minulla käy paljon omiakin ystäviä kylässä jo paljon ennen sitä. Kun on lapsia, niin aamukyläilyt ovat näin äidillekin päivän parasta antia.:) Yleensä ystävien kanssa vieraillaan 7.30 alkaen, siis joko tulee ystäviä meille tai me menemme kyläilemään. Aamupala ja kahvittelu hoituu samalla kertaa, niin ei tule syötyä ylimääräisiä herkkujakaan.;) Ja klo 9 onkin jo kello aika paljon. Siinä vaiheessa viimeistään isompienkin lasten kannattaa aloittaa leikit kavereiden kanssa, että ehtii ennen lounasta. Useimmiten kun lounas on klo 11 maissa lapsiperheissä. (Toki siis varmaan jonkin verran aika vaihtelee 10.30-12 välillä.)
Meillä kyllä tarjotaan vieraille ruokaa! Jos teillä ei tarjota, niin kehottaisin miettimään, kenellä niitä käytöstapoja ei ole... Jos sinun ystäväsi tulee kylään, niin istuuko hänkin olohuoneessa yksin, kun sinä perheesi kanssa syöt tai kahvittelet? Lapset ovat pieniä ihmisiä. He eivät vielä päätä kaikista asioista, eivätkä ole ikäänsä suuremmassa vastuussa, mutta kunnioitusta he ansaitsevat tismalleen saman verran kuin aikuiset!
Aloittaja itse mainitsi että ollaan jo 9 aikaan soittamassa ovikelloa. Toisille se on liian aikaista,toisille ei.
On eri asia tarjota joskus vieraille ruokaa tai erikseen pyytää syömään,mutta jos päivittäin aloittajan kotona ravaa lauma lapsia niin miksi kukaan olisi velvollinen ruokkimaan muita??
mieleen että ihmisiä ja perheitä on erilaisia..Aika harva kuitenkin on kylässä aamulla kello 7.30..Kyllä täälläkin herätään suht aikasin mutta en todellakaan haluaisi heti kylään rynnätä tai vieraita vastaan ottaa.
Ja ruuan tarjoaminen riippuu kyllä perheen ruoka ja rahatilanteesta sekä tietty kuinka monta ystävää on kylässä.Jos itsellä on monta lasta ja lapsilla jokaisella kavereita kylässä niin ei siinä ruuat kyllä riitä tai rahat..
En häiriinny lasten kavereista, kun ajattelen miten ihanaa on että lapsilla on kavereita. Annan ruokaakin, jos kaverilla on pitempi matka kotiin tai tiedän ettei kotona ole ketään, se ei rasita minua mitenkään. Eihän minun kuitenkaan tarvitse keksiä heille tekemistä eikä seurustella heidän kanssaan, sen he tekevät itse. Jos oma lapseni olisi yksin, minun pitäisi käyttää enemmän aikaani hänen viihdyttämiseensä.
Kiitos vastauksista ja mielipiteistä.
Sen verran vielä itse sanon että varsinkin nyt kun meillä on pieni vauva ja muutenkin olen aamu uninen niin haluan aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja herätä rauhassa ja katsoa telkkua,käydä pojan kanssa kaupassa ym normaalia aamu askaretta. Ei kiva herätä aamulla ovikellon soittoon 9 kun omakin lapsi vielä nukkuu.
Ja kaverit asuvat ihan muutaman sadan metrin päässä niin en ruokaa ym tarjoa,juotavaa toki.Ja tosiaan kun kavereita on se 3-4 samaan aikaan.
Ja kun en edes kunnolla tunne kavereiden vanhempia,eri asia jos poikanikin pääsisi heille ja söisi heillä joskus niin silloin olisi tasapuolista.
Karkkiakaan en enää tarjoa koska sitä ruvettiin kinuamaan joka päivä.
Mä en itse ole kovin sosiaalinen mutta poikani todellakin on,hän ei edes osaa olla ihan yksin.
Jos ei kavereita niin sitten vanhempien pitää edes katsoa kun hän pelaa pleikalla.
joo,mutta tosiaan kiitos erilaisista näkökannoista.
Ja hyvää kesää
Sieltä se tuli, viimeisessä viestissä, se koko ongelman ydin. =)
Pelikonsoli, playstation, tämä on se syy, miksi ne muut ravaa teillä ja viihtyvät aamu 9:stä sen seuraavat 8h.
Tuossa alkaa jo olemaan peliriippuvuus jokaisella pojalla, ilmeisesti eivät edes halua muuta tehdäkkään? Tuleeko tappelu jos joutuu lopettamaan pelaamisen?
Montako peliä menee yli 10v ikäsuosituksesta? =)
Kirjoista saa yksinäiselle lapselle seuraa. Olin itse yhdeksän-kymmenen -vuotiaana vielä aika huono lukija, joten jos pojallasi on sama tilanne, kirja käteen vaan, siitä se lukutaito kehittyy ja saa muita virikkeitäkin ja viihtyy nimenomaan yksin. Lukemisen täytyy olla jotain mukaansatempaavaa, onko teillä tai vaikka isovanhemmilla vielä (lasten)tietosanakirjoja? Harrastuskirjoja, sarjakuvia? Varhaisnuorten seikkailukirjoja?Edes laadukkaita aikakauslehtiä?
Tunnetko lastesi kavereiden perheet, syytä olisi opetella tuntemaan ja yhdessä laatia aikarajat vierailuille.
Joidenkin lasten kohdalla on kuitenkin, että vanhemmat eivät välitä tai tekevät kahtakin työtä elääkseen, joten lapsia etsii turvaa. On todella aika tutustua lasten perheisiin. Ehkä sitä kautta löytyy ratkaisu.
Kyllähän itsekin hoidin erästä lasta hyvin paljon, isä juopotteli ja äiti oli työssä.
Lapsi on nyt aikuinen ja menestyvä ihminen, muistaa minuakin käydä tervehtimässä aika usein ja antaa arvon siitä, että sai olla kodissamme lapseni kaverina.
Lapsen isä jätti juomisen erään traagisen tapahtuman jälkeen, suoritti jopa ylioppilastutkinnon, tässä kävi hyvin loppujen lopuksi.