Mä oon 17 vuotias tyttö. Tää helvetti alko n. 4 vuotta sitten. Mä muistan sen kesän todella hyvin, jonka jälkeistä aikaa en niinkään hyvin. Mutta se oli kesä ennen ylä-asteen alkua ja mä todella pelkäsin sitä mikä oli mun edessä. Mua oli kiusattu ala-asteella ja pelkäsin että se jatkuis senkin jälkeen. Mulla ei ollut ketään kavereita ja mä aloin masentua. Mä olin todella yksin ja itsetuhoinen. No koulu meni sit päin vittua ja ku ysi luokka alko mun äiti ei enää jaksanut mua ja päätti laittaa mut osastolle.. No olin osastolla 5 kuukautta, ja ne jotka on koskaan joutunut olemaan siellä tietää varsin hyvin että osasto ei todellakaan auta paranemaan. Alko sit siinä hiukan vituttaa ja aloin esittää olevani paremmassa kunnossa ja viimein mä pääsin sieltä pois. Lopetin lääkityksen heti ku pääsin kotiin. No kävin osaston jälkeen avohoidossa vuoden ja jätin senkin kesken. Aloin sitten ajan myötä voimaan paremmin. Mutta nyt siihen lopulliseen asiaan. Mulla on sellanen olo että tästä kesästä tulee samanlainen ku 4 vuotta sitten, ja se mua pelottaa eniten. Mulla ei oo kavereita ja edessä on taas uus koulu. Mä oon jotenkin jämähtänyt tähän yhteen tilaan josta en millään pääse pois. En vaan jaksais enää edes yrittää pysyä hengissä. Olisko kenelläkään mitään neuvoja miten selviäisin hengissa tän kesän?
mua pelottaa..
help.
4118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se vain paljoa lohduta sinua että tuhansia nuoria kärsii tänäänkin vain se takia, että on joutunut kiusatuksi. Älä missään nimessä ajattele että ole jollakin tapaa huono. Kiusaajilla on usein taustalla kateus tai oma paha olo.
Jospa keksisit jonkin mukavan harrastuksen ja ajankulun. Heti se kesä menee. Kokemuksen jakaminen puhumalla jonkun kanssa auttaa. Kyllä selviät tästäkin kesästä.
ei kukaan selviä, kaikki kärsii loppuun asti
mutta sun kommentti osaston kokemuksesta ja turhuudesta saa monet sille mielelle, että "systeemit ei toimi, muutos on tapahduttava!", joka on hyvä asia
saa tosin mut sellaselle tuulelle, että haluttais repiä haarukoilla posket irti jokaselta joka on ollu tukena ja toimimassa, eikä vastustanu sitä, että viattomilta viedään vapaus, annetaan traumat, vihaa ja epätoivottomuutta maailmaa kohtaan
Itseäni kiusattii ylä-asteel.. no alotin sit bodaamisen ja nykyään ei enää kukaa tuu mulle päätä aukoo. Mutta suosittelen sulle, että ala harrastaa jotai liikuntaa se auttaa hyvin masennukseen. Ei kannata jäädä vaan kotiin makaamaan.
Onpa taas neuvonantajia. Liikunta jos mikä aiheuttaa mulle kyllä toraalisen väsymyksen. Jos jotain käyn tekemässä, en enää muuta jaksa kuin nukkua koko päivän. Verikokeissa käyty, ei mitään vikaa, sanovat. Ei oo kaikki yhtä yksinkertaisia kuin sä.