Aikuinen taantuu vauvaksi?

Onko hän töissä mielenterveys-alalla ? Sieltä löytyy paljon aikuisia vauvoja.

En ole ammattilainen, mutta tulee mieleen, että tämä ihminen on jäänyt vauvana tai voihan se olla muutaman vuoden ikäisenä vaille turvallista ja läheistä hoivaa. Saattaa olla, että vauvana kun on pissannut ja ollut avuton häntä on paijattu, mutta sitten on ollut kylmä vaihe. Hän jotenkin alitajuisesti palaa tuohon vauvatilaan saadakseen rakkautta ja huomioita. Tämän läheisen henkilön seurassa hän kokee saavansa olla se mikä on, voi turvallisesti menettää kontrollin ym.
Auttaisko jos tämä ihminen saisi huomiota ja rakkautta myös silloin kun tätä turvallista henkilöä ei ole lähettyvillä. Hänelle tulisi varmuus, että ei tarvitse taantua. Kuitenkaan mitenkään tenttaamaan ja ahdistelemaan häntä ei saa ruveta.
Ehkä tuo taantuminen on signaali, että nyt en kestä stressiä enää yhtään enemmän.
Pitänee maallikon vain hyväksyä tätä ihminen vaippoineen.
Varmaan tätä ihmistä auttais, jos hän voisi pystyisi puhumaan peloistaan, kokemukistaan.

Kiitos edelliselle vastaajalle

Olen itsekin miettinyt, että asia voisi juontua lapsuudesta. Kyseisen henkilön lapsuus ei ole ollut erityisen vaikea, mutta on täysin mahdollista ettei hän ole saanut silloin riittävästi lämpöä ja hoivaa. Henkilö ei ole tavallisesti erityisen läheisyydenhaluinen, mutta taantuessaan selvästi pitää silittelystä ja "lepertelystä". Kun henkilö on taantunut, häntä on kohdeltu kuin vauvaa, jolloin hän on vaikuttanut onnelliselta ja rauhalliselta. Ehkä tuo on tosiaan vain tapa torjua stressiä, eli ei mitään erityisen vakavaa? Hänellä on elämässään ihmisiä, jotka hyväksyvät hänet juuri sellaisena kuin hän on. Nuo kohtaukset eivät siis haittaa hänen läheisiään, olemme vain huolissamme. Kiitos paljon vastauksesta.

Ja henkilö ei ole töissä mielenterveysalalla, on sen verran nuori, että on vielä opiskelija.

kestääkö nuo taantumiskohtaukset kuinka kauan ja tuleeko niitä usein? kuinka olette toimineet kun ihminen on vauvatilassa, kohtelette häntä siis ihankuin vauvaa?

Hän ilmeisesti on ihan tiedostavassa tilassa noiden kohtausten aikana, ettei kyse ole mistään sivupersoonailmiöstä?

Hän on kyllä tosiaan ihan tiedostavassa tilassa, joten kyseessä ei taida olla sivupersoonailmiö. Hän ei pysty vastustamaan taantumista kun se tapahtuu, hän on silloin "vauvatilassa", mutta hänen persoonansa vaikuttaa samalta. Hän kaipaa taantuessaan paljon läheisyyttä, vaikka ei tavallisesti ole erityisen läheisyydenhaluinen. Noita kohtauksia on tullut ehkä noin kerran parissa kuukaudessa, ne ovat ajoittuneet stressaaviin ajanjaksoihin elämässä. Yleensä taantuminen on tapahtunut alkuillasta, ja hän on päässyt siitä yli vasta seuraavana aamuna herättyään. Kun henkilö on taantunut, olemme kohdelleet häntä kuin lasta, sillä se tuntuu ainoalta luonnolliselta tavalta toimia tilanteessa. Jos hänet jättäisi täysin huomioimatta, hän vain itkisi ja huutaisi. Hän rauhoittuu heti, kun hänelle puhuu kuin pienelle lapselle. Lisäksi hän tykkää istua sylissä ja olla siliteltävänä. Lisäksi häntä on täytynyt syöttää ja hänen vaippojansa vaihtaa, kun hän ei yksin pystyisi tekeään mitään.

Sivupersoonailmiö on todella harvinainen ja seurausta jostain kamalasta tapahtumasta. Onkohan ko. ihmisellä vauvafetissi vai miksi kutsutaan niitä aikuisia jotka haluavat pukeutua vauvaksi ja tulla hoidetuksi kuin vauva vaippoineen ja tuttipulloineen päivineen. Oli dokumenttia telkkarissa ameriikan maalta.

En usko, että kyseessä on mikään fetissi, se ei oikein mitenkään sovi kuvaan. Henkilöt, jotka ovat olleet paikalla hänen taantuessaan ovat hänen perheenjäseniänsä, joten en usko että hän saisi asiasta mitään seksuaalisia viboja. Tiedän myös, ettei hän käyttäisi läheisiä ihmisiään sillä lailla hyväksi jos hänellä joku fetissi olisikin. Eli en usko tuohon vauvafetissiin. Minusta asia vaikuttaa jonkinlaiselta reaktiolta voimakkaaseen stressiin, kyseinen henkilö ahdistuu hyvin helposti. Hänelle on tapahtunut nuoruudessa aika rankkoja asioita, mutta en osaa sanoa kuinka ne ovat hänen psyykeeseensä vaikuttaneet.

Ei oo välttämättä mitään fetissijuttui ehkä se on sen tapa rentoutua jos elämä tuntuu liian rankalt. vähä oudolta kuulostaa mut ei tuosta kai haittoikaa oo

Oletko varma, ettei hänelle ole tapahtunut jotakin traumaattista? Taantuminen on yksi tapa reagoida tilanteisiin, jotka ovat liian rankkoja mielen käsiteltäväksi. Alemmalle kehitystasolle palaaminen tarjoaa edes hetkellisen suojan mieltä järkyttävää asiaa vastaan. Vauvaksi taantuneena hän varmasti pystyy unohtamaan traumaattisen asian ja elämään hetken aikaa ilman ahdistuksen tunteita. Luulen siis kyseessä olevan eräänlaisen suojareaktion. Esimerkiksi onnettomuuspaikoilta on löydetty aikuisia ihmisiä imemästä peukaloaan, tämä on tietysti hieman eri asia kun taantuminen tapahtuu oletettavasti pidemmän ajan päässä traumatisoivasta tapahtumasta. En osaa antaa muuta ohjetta kuin kääntyä ammattilaisten puoleen. Minusta kuulostaa hyvältä, että henkilöstä pidetään huolta hänen taantuessaan, voi hyvinkin olla ettei hän jaksaisi ilman ajoittaista taantumista. Oire häviää varmasti, kun syyt sen taustalta hoidetaan.

Kiitos vastauksista!

Edellinen kirjoittaja tiivisti asian aika hyvin, jonkinlainen suojareaktio tuo voi hyvinkin olla. Henkilön elämässä on tapahtunut tosiaan raskaita asioita, ja vaikka hän ulospäin vaikuttaa vahvalta, saattaa hän kärsiä paljon enemmän kuin miltä näyttää. En usko, että henkilö ottaisi vapaaehtoisesti ammattiapua vastaan, enkä usko että mitään akuuttia suurempaa hätää on. Ehkä me läheiset voisimme tosiaankin osoittaa hänelle enemmän lämpöä ja rakkautta, jota hän taantuessaan saa niin paljon enemmän kuin tavallisesti. Sitten vielä kun saisi henkilön puhumaan enemmän mieltä ahdistavista asioista, hän yrittää yleensä olla mahdollisimman vahva, mikä ei tietenkään ole mahdollista vaan välillä tulee taantuminen pieneksi ja avuttomaksi.

eikö olis vaan parempi huutaa että kerää nyt ittes ja ryhdistäydy ku alkaa jotai vaippoja vaihtelemaa? ite en ainakaa mitää tollasta jaksais katella

Ammattiapuun turvautuminen ei ole mikään häpeä, harmi että kynnys siihen on monella edelleen niin korkea. Jos se ei kuitenkaan tule kysymykseen, olisi hyvä jos hän voisi jutella asiasta jonkun läheisen ihmisen kanssa.

Suosittelen seuraamaan tarkasti, mihin suuntaan hänen tilansa etenee. Voi olla, että taantumiskohtaukset vähenevät ja loppuvat lopulta kokonaan stressin ja ahdistuksen vähentyessä. Mikäli taantuminen alkaa yleistyä tai kohtauksia alkaa tulla esimerkiksi julkisesti, niin silloin ammattiapu on kyllä ainoa vaihtoehto. Tsemppiä teille läheisille, itsellänikin on kokemusta vaikeita aikoja elävän ihmisen tukemisesta, se voi olla itsellekin välillä hyvin kuluttavaa. Hienoa, että tällä henkilöllä on välittäviä ihmisiä elämässään.

Kerro tarkeimmin millainen ihminen on vauvatilassa. pystyykö puhumaan? itkeskeleekö? kasteleeko niitä vaippoja yms. enkuksi löyty vähän tietoa kun googlailin

Kun henkilö on taantunut, hänen käytöksensä muistuttaa pienen vauvan käyttäytymistä. Hän ei puhu mitään, välillä "hymisee" hieman. Itkee aluksi, mutta rauhoittuu saadessaan huomiota ja läheisyyttä. Henkilö kastelee kyllä vaipan, siksi hänelle sellainen puetaankin. Välillä saattaa imeä myös peukaloaan. Pääasia tuossa taantumisessa on se, että hänestä tulee hyvin avuton ja läheisyydenhaluinen. Yksin häntä ei voisi siinä tilassa jättää, kun syöminen ja vessassa käyminenkään ei onnistuisi

"Eräs minulle läheinen nuori aikuinen on saanut muutaman kerran kohtauksen, jossa ikäänkuin taantuu vauvan tasolle. Hän saattaa siis esimerkiksi lakata puhumasta ja itkeä kuin vauva, sekä vaikkapa pissata housuihinsa. Näitä kohtauksia on tullut muutama, joka kerta hän on ollut kahdestaan jonkun erittäin läheisen ihmisen kanssa. Olen jutellut hänen kanssaan asiasta, hän on sanonut ettei voi asialle mitään. Kyseinen henkilö kärsii jonkinasteisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja stressaantuu hyvin helposti, noita kohtauksia on esiintynyt juuri voimakkaan stressin seurauksena. Olen yrittänyt etsiä tietoa internetistä, mutta en ole löytänyt mitään. "

Ilmeneekö tuo ainoastaan sen jälkeen kun olet tuupannut neuroleptit kyseiseen henkilöön?

Kyseinen henkilö ei syö mitään lääkkeitä, joten ei johdu mistään sellaisesta. Ei ole myöskään skitsofrenia, enkä usko että olisi myöskään psykoosi. Tuo voimakas defenssireaktio kuulostaa siltä, mihin itsekin uskon. Mahtaisiko asiasta kertonut kirjoittaja ( järki ja sen puute) osata kertoa, miten ongelmaan tulisi suhtautua. Defenssinhän luulisi häviävän, jos sen aiheuttama ongelma saadaan poistettua? Eli jokin ahdistava ajatus/kokemus ajaa ajoittain taantumaan vauvaksi, ja kun asian saisi jollain tavalla käsiteltyä, ei taantumisiakaan enää tulisi. En usko, että henkilön pumppaaminen täyteen lääkkeitä auttaisi mitään, päinvastoin...

Kyllä musta aikuinen ihminen itkemässä pissavaipassa peukaloa imien on psykoosissa, sanokaa mitä sanotte

Eikö taantuminen oli kypsymätön defenssi, ja siten merkki siitä, että kyseessä voi olla vakavampi ongelma? Kaipa sekin lasketaan totuuden vääristelyksi, jos ihminen käyttäytyy kuin olisi pikkulapsi. EN ole todellakaan ammattilainen, mutta näin olen ymmärtänyt defenssit.

mun yhellä kaverilla oli sama juttu noin vuosi sitten ku sen äiti sairastu vakavasti. ei se ihan vauvaksi taantunu mutta sai semosia kovia raivo ja itkukohtauksia niinku jotkut leikki-ikäiset saa. sit se oli pitkän aikaa muutekii tosi lapsellinen, suuttu tosi helposti eikä pystyny ottamaa yhtää vastuuta mistään. se kävi sit koulun terkkaril juttelemassa kerran viikossa ja vähitellen alko käyttäytyy niiku omanikäiset. toi kuulostaa vähä samalta, vaikka vielä pienemmäks taantuukii, joku terapia yms. vois kyl auttaa

Jos ihminen hakee taantumisellaturvaa niin on tuo lämmön anto varmaan paras tapa toimia

huomioimatta jättö voisi vain lisätä huonoa oloa, silittely ja lempeä puhe kuullostaa hyvältä. vaipat tietysti myös jos muuten housuun pissaa. ei kuitenkaan kannata mennä överiksi tuossa huolehtimisessa...

tehkää psykologinen testi, hankkikaa hänelle tuttipullo ja potkupuku ja katsokaa, saatteko tehtyä hänestä vauvan pysyvästi

jotkut hakee lohtua/turvaa alkosta, huumeista, urheilusta, fetisismistä, työstä, rahasta, peleistä jne.

kyllä sanoisin näin että sama homma tässä.

paljon parempi taantua välillä vauvaksi kuin alkaa vaikka huumeita vetää... eihän tuosta mitään harmia taida kellekkään olla

noin käy kun vetää kamaa/mömmöjä tarpeeksi kauan

Mulla on yksi tuttu joka taannu vauvaks mutta pieneks lapseks. normaaliahan on että loukkaantuu jostakin tousen sanoista tai teoista, naisillä ehkä yleisempää. Tää kyseinen tuttu, nuorinainen, vetää totaalisen mykkäkoulun aivan mitättömistä asoista, tömistelee ympäri huonetta, linnottautuu johonki huoneeseen tai nurkkaan, puhelee kuten kakarat tekee "haluan sitä, haluan tätä, haluan haluan.. " ..mutta harvoin sanoo mitään ilkeetä takas.
Sitä saa maanitella välillä tuntikausia kuin jotain koiranpentua takas toimintaan mukaan.
Ymmärrän että jotkuu reagoi vahvasti asioihin mutta tämä oli kuin pikku kakara eleitään, käyttäytymiseltään myöten.

Pikkuhiljaa oppi käsittelemään asioita muutenkin.

musta olis ihanaa saada taantua vauvaksi edes kerran elämässä...

Tämä on jo vanha ketju mutta olen nuori nainen ja sairastan ahdistuneisuutta ja masennusta. Mulla on takana turvaton lapsuus. Saatan kiukutella kun pikkutyttö joskus ja tilanne ei ole hallinnassani silloin. Kovassa paniikissa olen myös kastellut housuun muutaman kerran, tästä kukaan ei tiedä. Lähinnä pelkään että pahan ahdistuksen aikana tulee pissat julkisesti mutta koskaan niin ei ole käynyt.

Entäpä epilepsia. Se tuo alleen passaaminen kun liittyy epilepsiakohauksiin. Henkilön kyllä kannattaisi tutkituttaa itsensä.

Ei ole ainoa. Minulla on neuropoikkeava tytär. Muuten täysin ulospäin normaali, koulussa menestyvä ja fiksu, mutta vielä yläasteiässä ollut regressiota. En sanoisi, että nyt mitenkään vauvaksi muuttuu, mutta jokin stressaava ja ahdistava tilanne tulee, niin menee puhekyky. Joitain ääniä pystyy päästelemään. Perusasiat ei enää onnistu, vaan tarvitsee äidin apua kaikessa ja pissat tulee kaikki housuun.
Joskus jouduttu koulusta hakemaan tytär kotiin kesken päivän. Vaippa laitetaan.
Se on päällä varmuuden vuoksi. Itse osaa sen laittaa ja illalla vaihtaa uuden yöksi. Muuten käy tietty vessassa normaalisti, jonka jälkeen vaan vaippa takaisin.
Regressoituessa joutuu sen joku hänelle vaihtamaan. Kyllä hän asiaa häpeää, mutta nyt kuntoutuksessa ja terapiassa, koska tietty myös kiusaamista ollut, joka ei todellakaan auta asiaa.
Ehdottomasti ymmärtävä suhtautuminen ja kärsivällisyyttä. Jos apua tarvitsee, niin on joku läsnä.
Ensimmäiset vuodet koulussa kieltäytyi menemästä, mutta nyt on rutiini syntynyt, joka toimii.

Tietoa internetistä ???eikö ole parempi tilata aika lääkäriin se kun etsiä netistä vastauksia , sillä netissä on niin paljon ihmisiä jotka ivat siellä ainoastaan kiusaamassa ja höperöt uskoo. Jos hönellä tulee pissa housuun, niin sekin todistaa että vika in jossain .
Lääkäriin hakemaan apua

Jos on tällainen nuori joka kastelee tietyissä tilanteissa housunsa (joskus julkisella paikalla) kannattaako vaippa olla päällä vahinkojen varalta aina? Meillä ei haluta sitä pitää niin ei olla sitten laitettu mutta kun vahinko on tullut niin olen kyllä sen jälkeen sen hänelle laittanut. Se vaan ei jälkikäteen paljoa pelasta.

Suostuuko teillä nuoret oikeasti tuohon että se vaippa laitetaan? Oma autistinen nuori ei pärjää ilman vaippoja mutta ei niitä halua. Öisin joskus häpeissään repinyt märän vaipan pois ja piilottanut meiltä että ei aaamulla voitaisi todeta vahingon tapahtuneen. Ei kerro meille milloin on vaipassa pissa joten tarkistan asian tunnustelemalla jolloin hän saattaa koittaa lyödä. Vaipan vaihto joskus todella vaikeaa.