Vauva 8kk toinen tulossa, kuinka selviän?

Olen kohtalotoveri. Pelottaa myös oma jaksamiseni, plussasin kun esikko oli 9kk vanha. Helmikuun lopulla laskettu aika ja ikäeroa tulee 1v ja 5kk. Meillä tyttö on hyvin aktiivinen. Kunnalta saa kyllä hoitoapua, jos oma jaksaminen ei riitä. En tahtoisi viedä vanhempaa kuitenkaan päiväkotiin. Meillä on ollut vaikea vauva-aika ensimmäisen kanssa. Paha koliikki, enkä tiedä kuinka jaksan, jos toisella olisi samanlainen vauva-aika. Onneksi tiedän, että äitini auttaa minkä voi. Joku saattaa tulla sanomaan: jätä kotityöt hetkeksi ja keskity lapsiin. Ei ne kotityöt itsestään hoidu. Ajattelin tehdä isoimmat kotityöt sitten kun mies tulee töistä ja lähtee vaikka lasten kanssa ulos. Kyllä tästä varmasti selvitään! Rankkaa tulee varmasti olemaan, mutta onneksi ihan se pieni vauva-aika ei kestä kauaa.
Meillä kävellään jo, uskon toisen syntymän tienoilla esikon kävelevän jo hyvin. Ostamme sori kyllä tuplavaunut.
Tilanne ei muutu mihinkään stressaamalla, aika näyttää. Onhan tässä jotain positiivistakin: lapsista on isompana enemmän seuraa toisilleen ja heistä voi tulla läheisemmältä kuin isommalla ikäerolla olevat sisarukset. Meillä oli suunnitelmissa tehdä kaksi lasta, nekin on sitten pullautettu :D kyllä sinä selviät, kun uskot siihen!

Hei...Riippuu siitä minkä ikäinen olet. Itse olin 21v kun sain toisen, esikoinen oli 1v ja 3viikkoa. Se alkuaika meni tasan niin, että kun laitoin toisen päiväunille ja vauva kyllä nukkuu aina syötön jälkeen, nukuin itsekin. Kaikki muu täytyy jättää niiin, mitä puoliso voi hoitaa kun on kotona. Muutama viikko siinä meni, sitten itse aloin piristyyn, ja ehdin tehdä asioita kun lapset nukkui. Kannattaa isompi laittaa nukkumaan kun vauva on syönyt ja nukkuu. Yllättävän nopeasti se arkinen rytmi tulee.
Vaunuihin saa lisäosia, istuin ja sellainen jalkataso,jossa lapsi seiso, kun ei jaksa kävellä. Niitä oli yli 30v sitten, kai niitä nytkin on.
Tee niin, kun puoliso on kotona, hoidat kaupassa käynnit, ja muista että ulkoilu YKSIN on todella tärkeetä. Jaksat paremmin, kun voit irtautua edes hetkeksi.
Kannattaa isompaa lasta totutella omaan huoneeseen jo ennen toisen syntymää, näin et koe hylkäämisen tunnetta. Meillä silloin nukuimme kaikki samassa huoneessa. Ihan alkuun muutamana yönä toinen heräsi vauvan itkuun, mutta sen jälkeen ei ollut moksiskaan.
Ja hei, et ole yksin, niin paljon kun voit, teetä niitä puolisolla.
Oikein paljon onnea perheenlisäyksestä

Kiitos ihanista kommenteista! Meilläkin siis vauva syntyy helmikuussa ja ikäeroa tulle just 1,4v- 1,5v.. Pitääkin alkaa noita rattaita jo katsella. Mun mielestä se vaan on jotenkin ikävää, että toinen istuu siellä rattaiden alla.. Se vaunuaika just mietityttää kuinka saa vanhemman lapsen mukaan kun vauva nukkuu vaunuissa. Toisaalta mietinkin, jos päivisin ulkoiltais vaan omalla pihalla niin vanhempi voi jo kävellä sellaisen matkan (toivon että osaa silloin jo hyvin kävellä). Hän on siis nyt reilu 8kk eikä vielä seiso, ryömii kyllä ja kiipeilee, ja sanoo jo sanoja. Ja sitten miehen kanssa voidaan yhdessä käydä pidemmillä lenkeillä. Meillä myös 2 on maximi (ellei sitten iltatähteä joskus 10 vuoden päästä haluta) joten meneepä vaipparalli samaan aikaan :) Ja ikää mulla on 24.

Meillä on ollut hyvä tukiverkosto, mutta vaikea uskoa että kukaan haluaisi kahta ottaa hoitoon, ainakaan pitkään aikaan. Eli varmaan menee sitten tovi, että saadaan sellaista kahdenkeskeistä aikaa. Tietenkin joku varmasti suostuisi illalla tulemaan niin että päästään syömään tai jotain kun vauvat nukkuu :) Onneksi on helppo tuo esikoinen ja rakastaa nukkumista :D

No eiköhän tästä selvitä! Kokemuksia olisi kiva lukea. Ja sitä millainen päivärytmi teillä on ollut.

jos on hyvä tukiverkosto, niin toinen lapsi toiseen paikkaan ja toinen toiseen vähäksi aikaa hoitoon. toimii niin kauan, että lapset osaavat ja haluavat keskenään leikkiä. sen jälkeen voi olla vaikeampi saada suostumaan hoitoon eri paikoissa, mutta toimii siihen asti. vaatii tietty järkkäilyä, että saadaan kahden eri hoitajan ja omat aikataulut sovitettua yhteen. :)

selvinnyt, vaikka muuta väittävät. Minulla ja siskollani on ikäeroa 1v 1kk ja äitini selvisi hengissä. Se on vain yksi vaihe, joka menee ohi.

Meidän lapsilla (nyt jo 4 ja 5-vuotiaat) on myös 1v6kk ikäeroa ja selvisin itse asiassa paljon paremmin kuin etukäteen pelkäsin. Ehkä oli myös tuuria mukana, meillä esikoinen oli valvottava tapaus koliikki ja olin aikanaan yhden kanssa paljon väsyneempi lisäksi kärsin itse vielä unettomuudesta. Kun kuopus syntyi, niin mies nukkui ja hoiti esikoisen yöheräilyt lastenhuoneessa ja minä nukuin kahdestaan vauvan kanssa toisessa makkarissa. Miehen kanssa usein vuoroteltiin illat, aamut vloput eli aina toinen nukkuin ja toinen hoiti lapsia jne. Meillä lapsilla oli onneksi aika sama rytmi ja alussa nukkuivat jopa 3h päikkärit yhtaikaan! Esikoinen ei ollut mustasukkainen yhtään ja sain hyvin imetettyä, joskus laitoin titinallen imetyksen ajaksi hänelle. Otin vauvan heti mukaan esikoisen päivärytmiin eli jatkettiin puistossa käymistä kerhoilua, vauva vain siinä mukana. Kerran viikossa kävi mummo auttamassa, jolloin kävin esikoisen kanssa muskarissa.