Etten kykene enää rakastamaan ketään... Se on ikävää ja surullista, kun huomaa sen...oikeastaan ei tunnu edes enää miltään koko rakkaus, sekin on ikävää ja surullista..ainoat valopilkut ihmisinä elämässäni ovat rakkaat ystäväni ja sukulaiseni, miehistä viis... Toki sukulaismiehet ovat asia erikseen :) ystävien ja sukulaisten avulla jaksan päivästä toiseen, päivän kerrallaan ja onhan sekin jotain :)
Minusta tuntuu...
Näin se menee
2115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuttuja tunteita... Elämä jatkuu ja tilanteet muuttuu:) Tsemppiä, ehkäpä vuoden päästä ajatuksesi ovat jo aivan toiset.
Tosi positiivisia ajatuksia rakkaudesta ja elämästä..