Hymyssäsi on jotain niin suloista ja ihanaa. Kun vain näen sinut, tunnen sisimmässäni lämpöä enkä voi kuin hymyillä takaisin. Kun katseemme kohtaavat, ohittaa sydämeni lyönnin ja minun on vaikeaa saada sanaa suustani.
En halunnut ihastua sinuun. Yritin taistella tunteitani vastaan, järki käski unohtamaan. Kuinka voisit olla kiinnostunut minusta? Enhän ole komea tai puhelias, vaan ujo ja herkkä ja niin nuorikin. Silti en voi olla miettimättä, tuntisitko samoin? Punastuitko hieman kun istuin viereesi aamubussissa? Toivoitko että tulisin luoksesi juttelemaan, kun olimme hetken kahden tyhjenevässä huoneessa? Olisiko meidät, kaksi yksinäistä, tarkoitettu toisillemme?
Halusin kertoa sinulle tunteistani, mutta en osannut. En tiennyt mitä sanoa, pelkäsinkin. Toivotin hyvää kesää, käänsin selkäni ja kävelin pois. Siitä on kohta kaksi viikkoa, enkä ole koko aikana kyennyt miettimään mitään muuta. Yksinäiset illat ja unettomat yöt mietin miksi en kertonut, sanonut sanoja jotka olivat jo kieleni päällä, vaan pakenin. Katson ikkunasta ulos sateeseen ja itken.
Olen yrittänyt löytää sinut, mutta mahdotontahan se on. Kaupunki on niin suuri, mahdollisuuteni on yksi miljoonasta. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Tekisin mitä tahansa saadakseni sinut käsivarsilleni edes ohikiitäväksi hetkeksi. Tunteeni ovat niin vahvat, että niiden täytyy merkitä jotain. Sydän ei valehtele.
Toivon ja rukoilen että kohtalo järjestää meidät vielä samaan aikaan ja paikkaan. Silloin en enää käännä selkääni enkä kävele ohi. Tulen luoksesi, katson sinua silmiin ja kerron kaiken, kävi miten kävi. Olen valmis.
En halunnut ihastua sinuun. Yritin taistella tunteitani vastaan, järki käski unohtamaan. Kuinka voisit olla kiinnostunut minusta? Enhän ole komea tai puhelias, vaan ujo ja herkkä ja niin nuorikin. Silti en voi olla miettimättä, tuntisitko samoin? Punastuitko hieman kun istuin viereesi aamubussissa? Toivoitko että tulisin luoksesi juttelemaan, kun olimme hetken kahden tyhjenevässä huoneessa? Olisiko meidät, kaksi yksinäistä, tarkoitettu toisillemme?
Halusin kertoa sinulle tunteistani, mutta en osannut. En tiennyt mitä sanoa, pelkäsinkin. Toivotin hyvää kesää, käänsin selkäni ja kävelin pois. Siitä on kohta kaksi viikkoa, enkä ole koko aikana kyennyt miettimään mitään muuta. Yksinäiset illat ja unettomat yöt mietin miksi en kertonut, sanonut sanoja jotka olivat jo kieleni päällä, vaan pakenin. Katson ikkunasta ulos sateeseen ja itken.
Olen yrittänyt löytää sinut, mutta mahdotontahan se on. Kaupunki on niin suuri, mahdollisuuteni on yksi miljoonasta. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Tekisin mitä tahansa saadakseni sinut käsivarsilleni edes ohikiitäväksi hetkeksi. Tunteeni ovat niin vahvat, että niiden täytyy merkitä jotain. Sydän ei valehtele.
Toivon ja rukoilen että kohtalo järjestää meidät vielä samaan aikaan ja paikkaan. Silloin en enää käännä selkääni enkä kävele ohi. Tulen luoksesi, katson sinua silmiin ja kerron kaiken, kävi miten kävi. Olen valmis.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunis kirjoitus, toivottavasti löydät etsimäsi. Jos joku minulle noin kirjoittaisi, varmasti noteeraisin;)