Olen siis 19-vuotias poika ja ongelmani on sellainen, että en pysty puhumaan tytöille joista olen kiinnostunut ja mahdollisesti haluaisin pyytää ulos jne.
Olen kärsinyt tästä jo vuosia ja aina ajatellut että iän myötä saan lisää rohkeutta ja "kasvan ulos" tästä ongelmasta, mutta ongelma tuntuu vain pahenevan. Alan ahdistua jo asian ajattelemisesta.
Muuten tulen sosiaalisissa tilanteissa hyvin toimeen, minulla on kavereita ja pystyn pitämään esitelmiä jne. En vaan ole koskaan seurustellut ja pelkään etten koskaan tulekaan seurustelemaan jos en saa apua ongelmaani. Tunnen oloni todella luuserimaiseksi.
Voidaanko tätä edes luokitella sosiaalisten tilanteiden peloksi koska tilanne on niin rajattu?
Olen kärsinyt tästä jo vuosia ja aina ajatellut että iän myötä saan lisää rohkeutta ja "kasvan ulos" tästä ongelmasta, mutta ongelma tuntuu vain pahenevan. Alan ahdistua jo asian ajattelemisesta.
Muuten tulen sosiaalisissa tilanteissa hyvin toimeen, minulla on kavereita ja pystyn pitämään esitelmiä jne. En vaan ole koskaan seurustellut ja pelkään etten koskaan tulekaan seurustelemaan jos en saa apua ongelmaani. Tunnen oloni todella luuserimaiseksi.
Voidaanko tätä edes luokitella sosiaalisten tilanteiden peloksi koska tilanne on niin rajattu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarvitset vain hyviä kokemuksia joista saat varmuutta. Kaikki jännittää naisille puhumista, tai ainakin melkeen kaikki. Alat vaan pikkuhiljaa jutteleen tytön kanssa josta olet kiinnostunut. Ihan niitä näitä, ja aluksi vaikka ihan joku pieni juttu, esim että moikkaat, siis jos et ole ennen moikannut edes.
Tuohon ei taida olla paljon muita apuja kuin siedätyshoito. Mitä enemmän naisille juttelee, sitä helpompaa siitä tulee. Ei ole sattumaa että ne itsevarmat pelimiehet kaatavat naisen toisensa jälkeen. Jotenkin naiset yhdistävät itsevarmuuden suoraan miehisyyteen. Jos mies on arka, niin voi jäädä ilman naista vaikka olisi komea ja hyväluonteinen.
Totuttele vähitellen puhumaan naisille. Älä yritä heti mennä juttelemaan sille johon olet ihastunut, vaan aloita naisista joille puhumisesta et tunne niin paljon stressiä. Esim. vanhemmat naiset, sellaiset joita et pidä kiinnostavina jne. Puhua voi mistä vaan. Ihannetilanne on tietysti se jos harrastaa jotain jossa on mukana myös naisia, niin voi puhua vaikka siihen harrastukseen liittyvistä jutuista.
Kiitoksia neuvoista. Pystyn kyllä juttelemaan ihan hyvin ns. "kaveritytöille" ja vanhemmille naisille ym. mutta en vaan millään kykene menemään puhumaan tytölle johon olen ihastunut. Mielessä liikkuu liikaa kaikenlaisia epävarmoja ajatuksia. Myönnän että itsetuntoni on todella huono ja itsevarmuus on lähellä nollaa.
Minulla on paha sosiaalisten tilanteiden pelko enkä ole koskaan seurustellut juuri sen takia kun en uskalla ottaa kontaktia naisiin. Olen jo 25-vuotias ja tämä pelko on mennyt vain pahemmaksi vuosien kuluessa.
Pelkään kyllä lähes kaikkea muutakin sosiaalista kanssakäymistä. Ahdistaa ajatus siitä että en saa koskaan tyttöystävää vaikka tuskin edes kykenisin seurustelemaan.
Jos olette liian ujoja kohtaamaan naisia livenä, niin menkää nettideitti sivustoille ja kirjotelkaa siellä naisten kanssa ja jossain vaiheessa kerrotte että olette epävarmoja ja ujoja. Olen varma että on paljon naisia jotka on kans ujoja ja ymmärtävät ujoutesi hyvin ja voitte jopa puhua siitä että sitten kun tapaatte livenä, niin kumpaakaan ei haittaa vaikka toinen ujostelee ja ei tahdo saada sanaa suustaan, ja sovitte että ette anna sen häiritä vaan jatkatte tutstumista, koska kumpikin tiedätte että kyllä se ujous katoaa sitä mukaan kun tunnette paremmin. Ei ujoudessa ja epävarmuudessa ole mitään vikaa, ette ole sairaita.
Tiedän hyvin tunteen. Olen todella ujo, ja jännitän sosiaalisia tilanteita uskomattoman paljon, puhumattakaan siitä että täytyisi mennä juttelemaan jonkun viehättävän tytön kanssa. Vaikka ymmärrän sen faktan, että syy jännitykseen on (omalla kohdalla ainakin) se, että oletan jotenkin tytön tietävän tunteistani häntä kohtaan, jonka vuoksi koen suurta häpeää, enkä tahdo asettaa itseäni alttiiksi hänen arvostelulle tai torjutuksi tulemiselle. Myöskään en keksi mistä asioista voisi jutella. Aivot raksuttavat vaan tyhjää. En ole mitenkään kovin supliikki ihminen. En ole mikään naistenkaataja, vaan suht sisäänpäin kääntynyt persoona, ja nautin omissa oloissa olemisesta. Yksi keino, tai totuus oikeastaan, mikä minua auttaa uskomaan itseeni on se että kun ajattelen tilanteen toisin päin; Kun Joku viehättävä tyttö, eikä välttämättä viehättäväkään, tulee juttelemaan sulle ja ilmaisemaan mielenkiintonsa, koen sen suunnattomana kohteliaisuutena. Eikä itselle tulisi mieleenkään nauraa, ilkkua, vähätellä tai olla millään tavalla ilkeä jos tyttö ei olekaan minun tyyppiäni. huh. Tästä tuli sekava puheripuli tästä vastauksesta, mutta se mitä yritän sanoa, on se, että muuta keinoa ei ole kuin kohdata "vuorensa" ja jos ei natsaa, jatkaa eteenpäin hyvillä mielin, tietäen, että jossakin vaiheessa täytyy tulla vastaan se tyttö, kenen kanssa synkkaa, juttu luistaa ja yhdessä olo tuntuu hyvältä. Tsemit!
Oli fiksu kirjoitus :)
Mä uskon että vaikka tyttö ei ole kiinnostunut, niin ei se silti naura tai mitään muutakaan vaan varmasti arvostaa ja ottaa kohteliaisuutena ku poika tulee fiksusti puhumaan ja on kohtelias.