En käsitä vieläkään,miksi pitää jatkaa suhdetta, jossa seksistä ei saa mitään, tai ei saa riittävästi. Miksei voida kunnioittaa omaa itseään eikä toista niin paljon, että siinä vaiheessa kun seksi ei syystä tai toisesta suju, alettaisi miettimään miksi näin on, ja mitä voi asialle tehdä. Näitä juttuja lueskellessa näkyy rivien välissä vuodet jotka on vietetty yhdessä, tottumus ja tapa olla vaikka ei miltään tunnu.On luettavissa se, ettei toisesta voi luopua, koska samantien joutuu luopumaan esimerkiksi elintasosta tai puolison tuomasta statuksesta ja asemasta. Miksi pitää valittaa haluttomuutta, jos kyse on oikeastaan siitä, ettei tee mieli, kun ei tee mieli toista, mutta haluaa kuitenkin pitää ne edut joita yhdesäolo, vaikkakin epätyydyttävä, tuo mukanaan. Milloin elämä nähdään huventuvana voimavarana, jota ei ole varaa tuhlata jossitteluun, mutkutteluun ja sitkutteluun. Miksei voida olla rehellisiä, ottaa härkää sarvista, kertoa ja puhua asiasta. Jos normaali ihmisten välinen käytäntö ei tuo ratkaisua, pitäisi vastuullisen aikuisen ihmisen ratkaista asia itse:lähteä suhteesta joka ei miellytä tai tyydytä niiltä osa-alueilta mitä itse pitää tärkeänä. Ei epätyydyttävä seksi ole sen huonompi syy erota kuin esimerkiksi että tavoittaa toisen virittelemässä suhteita jonkun ulkopuolisen kanssa. Turhaa jaanaamista mustasukkaisuuskohtauksineen, perheväkivaltoineen, ihan tyhjän takia.Ero ei aina ole se huonoin vaihtoehto. Joskus se on ainut oikea.
haluttomuus rehellisyyden puutetta !!
syrac
61517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
totta joka sana. allekirjoitan tämän ja yhdyn täysin edelliseen puhujaan. ja totean, et ikävä kyllä itse en eroa juuri noista taloudellisista syistä... ehkä sitten kun jälkikasvu on poissa kotoa ja palkkani oikeasti voisi riittää itseni elättämiseen
Sano puolisollesi, että et halua häntä ja sellaisena tulet pysymään. Hän voi sitten tehdä oman ratkaisunsa.
nähtävästi... tilanne on siis niin päin, että omissa haluissa ei ole vikaa. toisesta vaan ei saa mitään irti, kun ei häntä tunnu kiinnostavan kuin ehkä kerran kuussa "pimeässä nopeasti peiton alla"... mut näin vaan eletään eteenpäin: mies olkoon ilman kunnei halua vastata mun tarpeisiini ja itse hoidan tyytyväisyyteni täyttymisen muualla. että näin. ratkaisunsa on tehnyt niin mies, kuin minäkin.
se niin yksinkertaista. Aina ei vain rehellisyys ja puhuminen auta, jos molemmat haluavat erilaisia asioita.
Näin kävi meillä.
Mutta silti rakastamme toisiamme, emmekä halua erota kumpikaan.
Usein otamme puheeksi että pitäisikö erota, mutta emme vain halua.
Tämäkin on mahdollista, rakastaa toista ilman seksiä..
Huomaatko mitä mä sanoin. Rehellisyyden puutetta. Onhan teillä ihan eri asia, jos olette kyenneet puhumaan, ja olette molemmat tilanteen tasalla, ettekä kärsi kumpikin omalla tahollaan tilanteesta. Mun pointtini oli ne parisuhteet, joissa toinen pihtaa ja toinen kerjää, eikä kuitenkaan oteta rehellisesti puheeksi mikä mättää. Haluttomuudelle voi keksiä niin monta syytä kuin pariskuntaakin. Rehelliset uskaltavat rohkeasti ottaa asiat käsittelyyn, epärehelliset syyttelevät toisiaan, milloin lihavuudesta, milloin pienuudesta, mistä tahansa mielummin kuin nostavat kissan pöydälle puhuakseen ja selvittäkseen.
Olkaa onnellisia, pitäkää toisistanne huolta.
Noh, minusta haluttomuus ei ole syy eroon. Mieheni on ollut nyt noin reilu vuoden ilman seksiä(yhdyntää) lääkitykseni takia. lääkitys vie halut ja kasvattaa makean nälkää. Olen lihonut 20kg parissa vuodessa ja "seksiä" (yhdyntää) ollut nihkeään ja nyt ei vuoteen ollenkaan. Kuitenkin hyväilyä, suuseksiä ja runkkausta olemme harrastaneet. Minä en ole halunnut kahta jälkimmäistä tehtäväksi itselleni vaan olen tehnyt vain miehelleni. Se jos ei halua rustoa reikään ei ole syy eroon. monessa tapauksessa tilanne on ohimenevää.
tsemppiä kaikille ongelman kanssa painiville ja mielikuvitusta peliin tarpeiden tyydyttämisessä.