Henkilö jolla on ollut katse hyvin tuima, lähes vihainen useinmiten, joka pitää yhteystietonsa salassa, ei ole ikinä ottanut yhteyttä, ja on laittanut mahdottomaksi senkin, ettei häntä pysty sosiaalisessamediassa lähestymään, tahtoo aivan selvästi, ettei häneen oteta yhteyttä. Näin järkeni sanoo. Olenhan oikeassa? Vahvistakaa ajatukseni.
Ryppyjä otsassa
Olenhan?
30649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Huh, tuimakatseinen kostaja.. pitikö sun näin karmivaa tarinaa
heittää ennen maahan panoa.. tai maate, mitesenyoli?
OLIT , OLET
Mikset kysy häneltä itseltään, kai hänet jotain kautta tavoitat? Tuon perusteella mahdotonta neuvoa mitä tekisit.
Ei halua uusia tuttavuuksia.
Päivän selvää sitten, että noudatan hänen tahtoaan ja en ota yhteyttä. Hänellä on kyllä siihen täydet mahdollisuudet, jos haluaisi. Ja mahdollisuudet tavoittaa on hyvin minimaaliset. Näin on asiat järjestetty. Minäkin kyllä suojaisin jotain mitä en halua särkeä.
Yön nukuttuani järkenikin sanoo, että olen käsittänyt asian aivan oikein.
olet peittänyt tietosi, estänyt somessa... ja odotat, nyt marttyyrinä, että tämä sinulle tärkeä ihminen ottais yhteyttä?
Kivaa olla se toinen osapuoli teidän suhteessa :(
Siis minä en ole mitään estänyt, enkä salannut. Minut saa mitä kautta kiinni vaan, miten ikinä haluaa. Hän on se kaiken salannut ja mahdottomaksi tehnyt osapuoli.
Mutta tähän on yksi lääke. Rakastua uuteen ihmiseen. Siis silmät auki ja ulos.
Sinulla on oikea asenne - varmasti löydät uuden ihastuksen!
Niin helppoa.
Mutta käykö se niin että vaan päättää ihastua johonkin toiseen, silläkö se nykyinen ihastuksen kohde suljetaan pois mielesta ja sydämestä?
En ehkä jaksa uskoa.
On varmaan parempi antaa tunteen hiipua ja sitten odottaa seuraavaa mahdollisuutta.
Ihastuminenhan ei tapahdu tilauksesta.
Puhut aivan totta 'Puun takaa se tulee'. Tämän kyseisen ihastuksen takia olen kärsinyt jo useamman vuoden, ja unohdinkin hänet välillä, kunnes näin vuoden tai muutaman päästä näkemisestä taas unen hänestä. Mutta prosessi unohtaa on hyvässä käynnissä, koska ei ole mitään järkeä haikailla mahdottoman perään.
Ihastuahan on helppo, mutta usein ne ihastukset menevät ohi yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Tämä yksi vain on jäänyt kaihertamaan mieltäni.
En odotakkaan ihastuvani tilauksesta. Tiedän että se on onnea, jos edes kerran vielä kohtaa sellaisen, joka antaa minulle vastakaikua ja sovimme muuten yhteen. Se ei ehkä tapahdu vuodessa, eikä kahdessakaan. Kaikkia vastakkaisen sukupuolen ihastumisen merkkejä ei pidä ottaa edes vakavasti, sen elämä on minulle opettanut.
Yritän tehdä elämästäni itselleni mieluisan, että viihtyisin ilman kumppaniakin.
pois elämästään? Eikö sinun kannata kysyä vielä kerran? Sitten voit olla varma, jos vastakaikua ei tule. Sen jälkeen annat varmaan helpommin mahdollisuuden muillekin, voit rakastua taas.
Helpommin sanottu kuin tehty. Jos toinen ilmaisee ettei nyt sovi ainakaan xx aikaan, eikä selitä syytä, miksi jäädä odottamaan. Ei kai kukaan jää jonottamaan jos toinen ei löydäkkään xx aikaan menenssä parempaa.
Kyllä tässä mennään hiipumista odottaesa ja omassa tapauksessa vaan olisi paljon helpompaa jos ei joutuisi jatkuvasti näkemään. Mut onneks lomat vasta edessä.
"olenhan" nimimerkille vastaan. Jos se toinen on sinulle niin tärkeä ihastus, niin voithan sinäkin hänelle sen asian ilmaista. Itsekin näen, että vain joidenkin ihmisten kanssa elämäminen voisi olla mahdollista.Mutta toki kannattaa unohtaa ja korvata jollakin muulla, jos ei tunteitaan toiselle voi yhtään valottaa.
syy siihen, että toinen sanoo "ei ainakaan xx aikaan"? Jos ei anna syytä eikä ilmiselvää syytä ole niin kyseessä on sitten kai pelkuri. Tai ihminen joka viihtyy vain itsensä kanssa. semmosia on nykyään tosi paljon.
Ei tahdo yhteyttä kanssasi.
ei haluu mitään eikä ketään.
jos kiinnostaa
Minulle on tullut viivat kulmakarvojen yläpuolelle siksi, koska minulla on tapana nostaa kulmakarvojani selittäessäni tärkeää asiaa tai kysyessäni jotain, joka kiinnostaa minua paljon :D
Aloittajan kuvaama henkilö voisi olla Sauli Niinistö ;D
Jos joku on laittanut yhteystietonsa salaisiksi, hän haluaa olla rauhassa, mutta et voi tietää keneltä rauhassa. ihmiset tuppaavat aika auliisti jakamaan pyydettäessä toisten numeroita ja tietoja. Jos hänellä on erityinen syy varoa yhteystietojensa leviämistä.
Somessa estäminen on kai oma juttunsa. En tiedä, kun en ole facessa.
Se etten ole, johtuu taas muista syistä, kuin että haluaisin erakkona elää ja eristäytyä muista ihmisistä. Mulla on omat traumani ja en sen vuoksi ole, enkä ala, kun ei ehkä olisi hyväksi mun terveydelle ollenkaan.
Ei ole estänyt kokonaan. Ei vain voi lähettää viestiä, eikä lisätä kaveriksi. Mutta viesti on mennyt perille, vaikka unien kautta hän välillä tuleekin taas mieleen, mutta unet harvenevat varmasti ajan kanssa, niin toivon, koska muuten haikailussa ei minkään perään ole mitään järkeä.
Toivoo unien loppuvan, jotta haikailussa olisi järkeä? Estää yhteydenotot, mutta haikailee perään? Jopas on..
Niin mitä vielä ruikutat. Anna hänen olla rauhassa ja unohda. Miksi tuhlaat häneen aikaasi?
Sähköpostilla ja puhelimella saa kiinni. Eikö mitään saada kohta aikaiseksi ilman somea?
Sähköposti on ollut some 80-luvulta asti.
Ihmiset käyttäytyy usein aika epäloogisesti, varsinkin jos mukana on tunteita.
Juttusi kuulostaa monella tapaa tutulta omaan tilanteeseeni ja voin valottaa vähän omia syitäni katoamiseen. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että syy on tilanteessasi sama kuin omassa tapauksessani mutta ehkä se tarjoaa jonkinlaista uutta näkökulmaa.
Yritän tavallisesti pitää etäisyyttä ihmisiin olemalla ehkä hieman kylmäkiskoinen ja tiedän olevani myös monella tapaa hankala ihminen. Tapasin kuitenkin vuosia sitten naisen joka kolahti todella kovaa. Häntä ei tuntunut suuremmin haittaavan se ettei minuun tutustuminen ollut yhtä helppoa kuin muihin. Avoimena ja ulospäinsuuntautuneena persoonana hän jaksoi ottaa kontaktia uudestaan ja uudestaan kunnes hän sai minua avautumaan. Tiesin hänen olevan varattu ja hyväksyin asian tietäen pysyväni vain kaverina. Aika kului, tutustumme paremmin ja yhtenä päivänä kuulin että tämä nainen oli eronnut poikaystävästään.
Olen vain ihminen enkä voi väittää etteikö pieni osa minua olisi ollut ilahtunut käänteestä. Samaan aikaan kuitenkin tuntui pahalta nähdä että ihminen josta välitän kärsi tilanteesta paljon. Yritin tukea ystävänä pitäen silti tilanteeseen sopivaa etäisyyttä. Tuona aikana tuli puhuttua yhdessä monesta asiasta ja taisinpa myös paljastaa itsestäni asioita joita harvoin kerron kenellekään. Huomasin että aina silloin tällöin hän myös katsoi minua eri tavalla kuin ennen. Vähän kerrallaan elämä alkoi kuitenki voittaa, ja hän alkoi ehdottaa että tapaisimme myös muutenkin.
Kohtalo kuitenkin heittelee ihmisiä eri suuntiin, ja erinäisistä syistä emme tavanneet reiluun vuoteen. Yhteyttä pidettiin kuitenkin koko ajan sekä netin kautta että muuten. Tiesin tullessani takaisin Suomeen että jokin oli muuttunut. Kuulinkin pian muiden tuttuja kautta että tämä nainen seurusteli uudestaan.
Ymmärsin saman tien etten todellisuudessa ollut merkinnyt sen enempää kuin kukaan muukaan. Olin mahdollisesti kuvitellut joko tilanteen osittain tai kokonaan.
Olen aina pystynyt pitämään tunteeni hallinnassa ja piilossa, mutta tällä kertaa se ei meinannut onnistua. On vaikeaa olla tekemisissä ihmisen kanssa jota kohtaan on vahvoja tunteita ja samalla tietää ettei niitä voi koskaan paljastaa. Toisaalta olet iloinen kun voit nähdä hänet onnellisena ja toisaalta voit pahoin koska tiedät että se johtuu jostakin toisesta. Kärsin tilanteesta valtavasti, kunnes päätin etten enää kestä tilannetta.
Olimme alunperin tutustuneet opiskelujen parissa ja kun ne olivat lopuillaan, tajusin että voin tässä yhteydessä yrittää päästä eroon koko tilanteesta niin että se kuitenkin vaikuttaa luontevalta. Kun ei tarvinnut enää olla tekemisissä päivittäin oli helppo pudota yhteydenpidon ulkopuolelle. Poistin kaiken SoMe:sta, suljin sähköpostitilini ja vaihdoin puhelinnumeron. Jäljelle jäi vain yksi yhteydenpitokanava jota en muista syistä muuttaa.
Rankinta oli se että yhteisen ystäväpiirin takia jouduin katkaisemaan yhteyden moneen ystävään, sillä en halunnut että yhteystietojani päätyy enää hänelle heidän kauttaan. En halunnut saada odottamatta puhelua ja kuulla hänen ääntään linjan toisessa päässä, sillä en olisi kestänyt sitä.
Pitkän aikaa asiat meni hyvin ja aloin jo toipua tilanteesta, kunnes viime talvena sain yllättäen häneltä viestin. En ole tähän päivään mennessä lukenut viestiä, mutta siitä huolimatta olen taas henkisesti paskana. Olin jo ehtinyt kuvitella että olemassaoloni olisi jo unohtunut.
Tiedän kuinka typerä tilanne on, tiedän kuinka idioottimaista ja typerää käytökseni on ollut, mutten kuitenkaan voi sille mitään. Voin vain toivoa ettei toista yhteydenottoa enää tule jotta pääsen tästä paskasta vihdoin yli.
Tarinasta puuttuu aika paljon juttuja, mutta yleisellä tasolla siitä saanee jonkinlaisen kuvan.
jätä se rauhaan.
Mr. Nobody: Kuulostaa että juuri sun pitäisi puhua asia selväksi ko. naisen kanssa. Sinulle sanottaisiin joko selvästi että ei pysty, tai sitten naisellakin on samanlaisia ajatuksia. Et voi tietää. Sinuna lukisin myös sen tekstarin.
Elämä on lyhyt. Itse katsoisin kaikki kortit. Toisaalta.... jos annan toisen elää elämäänsä onnellisena, enkä sekoita sitä kertomalla omia tunteitani? Maailma on kuulema täynnä ihmisiä, kun vaan pitää sydämensä avoinna? ...mutta, on tärkeää kenet vierelleen saa elämänkumppaniksi.
Voisin kuvitella, että jos sinä Mr. Nobody et lopullisesti selvitä asiaa, niin se tulee häiritsemään tulevia suhteitasi, kenties? Olikohan tämä nyt vastaus myös itselleni?
Minä olen ajatellut antaa hänen elää onnellisena elämäänsä, ja kummatkin jatkamme eteen päin tietämättä enempää tästä aiheesta. Tuskin se siitä edes horjahtaisi vaikka ilmaisisin tunteeni, eikä toisaalta se ole edes tarkoitukseni.
Kuule, mr. nobody, koska elämä on lyhyt ja jos vaan rakastat häntä, sun pitäis nyt, siis jo tänään, alkaa taistella saadakseen toi nainen ittellee, iha sama onks se varattu vai ei oo.
Tulivielä mieleen yksi kysymys,jonka haluan kysyä Mr. Nobodyltä.
Olisitko sinä noin ankara itseäsikin kohtaan,että et antaisi itsellesi anteeksi jos olisit tehtnyt jonkun ehkä mittavankin väärän valinnan elämässäsi?
Minä olen tehnyt yhteydenpidon ja tietojen saannin hankalaksi stalkkerin takia. Kyllä se haittaa elämää ja siihen on riittänyt yhden mielenvikaisen ihmisen pakkomielle.