3. Ihmisoikeusrikkomukset laitoshoidossa 3.1 Lasten ja aikuisten laiminlyönti, vahingoittaminen ja kuolema
Monissa raporteissa on korostettu vakavaa huolta ihmisoikeuksien toteutumisesta laitoksissa Euroopassa ja kiinnitetty huomiota joissakin laitoksissa asuvien lasten ja aikuisten huonoon kohteluun ja asuinoloihin.
Laitoshoidolle ominaisia piirteitä ovat omien tavaroiden poisottaminen, tiukat rutiinit, jotka eivät ota huomioon henkilökohtaisia haluja tai tarpeita, ja asukkaiden vähäiset tai olemattomat yhteydet ihmisiin laitoksen ulkopuolella.
Lapset joutuvat usein muuttamaan laitoksesta toiseen ja menettävät yhteyden vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset (kuten romanit) tai maahanmuuttajataustaiset lapset menettävät yhteyden äidinkieleensä, identiteettiinsä tai uskontoonsa, jolloin synnyinperheeseen palaaminen on hyvin epätodennäköistä.
Lasten sosiaalipalvelujen kansallinen tarkastus eräässä EU:n jäsenvaltiossa110 paljasti, että perheenjäsenet eivät vieraile edes kuukausittain jopa 83 %:n luona lapsista.
Muissa raporteissa on korostettu fyysisen ja seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia, korkeareunaisten sänkyjen ja siteiden käyttöä, kuntouttavien tai muiden terapeuttisten toimien puutetta, lääkkeiden liikakäyttöä ja yksityisyyden ja perhe-elämän oikeuden loukkaamista. Joissakin raporteissa on paljastettu epäinhimillisiä olosuhteita, kuten lämmityksen puutetta, aliravitsemusta, epähygieenistä puhtaanapitoa ja muuten huonosti ylläpidettyjä rakennuksia.
YK:n maailmanlaajuisessa tutkimuksessa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta selvitettiin, että laitoksissa asuvilla lapsilla on merkittävästi suurempi riski tulla kaltoinkohdelluiksi kuin heidän perheissä kasvaneilla ikätovereillaan.
YK:n lasten oikeuksien komitea toi esille huolensa laitoksissa olevien lasten suuresta määrästä ja joidenkin maiden laitosten huonosta elintasosta ja hoidon laadusta. Komitea oli huolestunut myös laitoksissa oleville lapsille tarjottavan koulutuksen riittämättömästä tasosta.
Terveydenhuollon riittämättömyys laitoksissa tuli esille Maailman terveysjärjestö WHO:n raportissa.114 Siinä selitetään, että riittämätön terveydenhuolto voi johtua esim. lähetteen antavan laitoksen ja sairaaloiden fyysisestä välimatkasta ja ongelmista kuljetuksen järjestämisessä.
Kansalaisjärjestö ja syyttäjänvirasto tekivät eräässä Euroopan valtiossa hiljattain tutkimuksen, joka paljasti 238 lapsen kuolleen laitoshoidossa 10 vuoden aikana. Raportin mukaan 31 lasta kuoli nälkään kärsittyään järjestelmällisestä aliravitsemuksesta, 84 kuoli laiminlyönteihin, 13 huonon hygienian takia ja kuusi onnettomuuksissa, esim. vajaalämpöisyyteen, hukkumalla tai tukehtumalla. Lisäksi 36 lasta kuoli, koska he olivat täysin vuoteenomina, ja kaksi kärsi väkivaltaisen kuoleman. Väkivallan, sitomisen ja vahingollisten lääkkeiden käytön todettiin olevan hyvin yleistä lapsille tarkoitetuissa laitoksissa.
Mielenterveyshäiriöistä kärsivien ihmisten ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojelemista koskevan pöytäkirjan (2004)10116 selitysosassa oltiin huolestuneita siitä, että psykiatrisissa laitoksissa oleville ihmisille ei edelleenkään tarjota tarpeellista hoitoa, ja korostettiin elämää ylläpitävien perusasioiden (ruoka, lämpö, suoja) puuttumista jonka seurauksena potilaiden on raportoitu kuolleen aliravitsemukseen ja vajaalämpöisyyteen.117 Fundamental Rights Agencyn (FRA) raportissa vuodelta 2012 koskien kuntoutujien vastentahtoista hoitoa ja vastentahtoista sijoittamista psykiatrisiin laitoksiin viitattiin niiden mielenterveyskuntoutujien suureen määrään, jotka altistuvat tälle käytännölle EU:ssa. Raportissa paljastettiin ihmisten kokema järkytys ja pelko ja lisättiin, että luokattomat olosuhteet, terveydenhuollon puute ja jatkuva pahoinpitely ovat aiheuttaneet laitoshoidossa olevien kuolemia.118
Lisäksi kidutuksen erityisraportoija on esittänyt huolensa vammaisten henkilöiden sitomisesta ja eristämisestä, koska laitosten huonoihin olosuhteisiin yhdistyvät sitomisen ja eristämisen vakavat muodot. Kidutuksen erityisraportoija antoi esimerkkejä lapsista ja aikuisista, jotka on sidottu sänkyihin tai tuoleihin pitkiksi ajoiksi (myös ketjuilla ja käsiraudoilla), korkeareunaisten ‘kalterisänkyjen’ käytön ja ylilääkitsemisen. Eristämisen tai eristyshuoneen käyttö oli mainittu myös hallinnan tai sairaanhoidon muotona... jatkuu
.
Monissa raporteissa on korostettu vakavaa huolta ihmisoikeuksien toteutumisesta laitoksissa Euroopassa ja kiinnitetty huomiota joissakin laitoksissa asuvien lasten ja aikuisten huonoon kohteluun ja asuinoloihin.
Laitoshoidolle ominaisia piirteitä ovat omien tavaroiden poisottaminen, tiukat rutiinit, jotka eivät ota huomioon henkilökohtaisia haluja tai tarpeita, ja asukkaiden vähäiset tai olemattomat yhteydet ihmisiin laitoksen ulkopuolella.
Lapset joutuvat usein muuttamaan laitoksesta toiseen ja menettävät yhteyden vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset (kuten romanit) tai maahanmuuttajataustaiset lapset menettävät yhteyden äidinkieleensä, identiteettiinsä tai uskontoonsa, jolloin synnyinperheeseen palaaminen on hyvin epätodennäköistä.
Lasten sosiaalipalvelujen kansallinen tarkastus eräässä EU:n jäsenvaltiossa110 paljasti, että perheenjäsenet eivät vieraile edes kuukausittain jopa 83 %:n luona lapsista.
Muissa raporteissa on korostettu fyysisen ja seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia, korkeareunaisten sänkyjen ja siteiden käyttöä, kuntouttavien tai muiden terapeuttisten toimien puutetta, lääkkeiden liikakäyttöä ja yksityisyyden ja perhe-elämän oikeuden loukkaamista. Joissakin raporteissa on paljastettu epäinhimillisiä olosuhteita, kuten lämmityksen puutetta, aliravitsemusta, epähygieenistä puhtaanapitoa ja muuten huonosti ylläpidettyjä rakennuksia.
YK:n maailmanlaajuisessa tutkimuksessa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta selvitettiin, että laitoksissa asuvilla lapsilla on merkittävästi suurempi riski tulla kaltoinkohdelluiksi kuin heidän perheissä kasvaneilla ikätovereillaan.
YK:n lasten oikeuksien komitea toi esille huolensa laitoksissa olevien lasten suuresta määrästä ja joidenkin maiden laitosten huonosta elintasosta ja hoidon laadusta. Komitea oli huolestunut myös laitoksissa oleville lapsille tarjottavan koulutuksen riittämättömästä tasosta.
Terveydenhuollon riittämättömyys laitoksissa tuli esille Maailman terveysjärjestö WHO:n raportissa.114 Siinä selitetään, että riittämätön terveydenhuolto voi johtua esim. lähetteen antavan laitoksen ja sairaaloiden fyysisestä välimatkasta ja ongelmista kuljetuksen järjestämisessä.
Kansalaisjärjestö ja syyttäjänvirasto tekivät eräässä Euroopan valtiossa hiljattain tutkimuksen, joka paljasti 238 lapsen kuolleen laitoshoidossa 10 vuoden aikana. Raportin mukaan 31 lasta kuoli nälkään kärsittyään järjestelmällisestä aliravitsemuksesta, 84 kuoli laiminlyönteihin, 13 huonon hygienian takia ja kuusi onnettomuuksissa, esim. vajaalämpöisyyteen, hukkumalla tai tukehtumalla. Lisäksi 36 lasta kuoli, koska he olivat täysin vuoteenomina, ja kaksi kärsi väkivaltaisen kuoleman. Väkivallan, sitomisen ja vahingollisten lääkkeiden käytön todettiin olevan hyvin yleistä lapsille tarkoitetuissa laitoksissa.
Mielenterveyshäiriöistä kärsivien ihmisten ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojelemista koskevan pöytäkirjan (2004)10116 selitysosassa oltiin huolestuneita siitä, että psykiatrisissa laitoksissa oleville ihmisille ei edelleenkään tarjota tarpeellista hoitoa, ja korostettiin elämää ylläpitävien perusasioiden (ruoka, lämpö, suoja) puuttumista jonka seurauksena potilaiden on raportoitu kuolleen aliravitsemukseen ja vajaalämpöisyyteen.117 Fundamental Rights Agencyn (FRA) raportissa vuodelta 2012 koskien kuntoutujien vastentahtoista hoitoa ja vastentahtoista sijoittamista psykiatrisiin laitoksiin viitattiin niiden mielenterveyskuntoutujien suureen määrään, jotka altistuvat tälle käytännölle EU:ssa. Raportissa paljastettiin ihmisten kokema järkytys ja pelko ja lisättiin, että luokattomat olosuhteet, terveydenhuollon puute ja jatkuva pahoinpitely ovat aiheuttaneet laitoshoidossa olevien kuolemia.118
Lisäksi kidutuksen erityisraportoija on esittänyt huolensa vammaisten henkilöiden sitomisesta ja eristämisestä, koska laitosten huonoihin olosuhteisiin yhdistyvät sitomisen ja eristämisen vakavat muodot. Kidutuksen erityisraportoija antoi esimerkkejä lapsista ja aikuisista, jotka on sidottu sänkyihin tai tuoleihin pitkiksi ajoiksi (myös ketjuilla ja käsiraudoilla), korkeareunaisten ‘kalterisänkyjen’ käytön ja ylilääkitsemisen. Eristämisen tai eristyshuoneen käyttö oli mainittu myös hallinnan tai sairaanhoidon muotona... jatkuu
.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Laitoshoidon vahingolliset vaikutukset
4.1 Laitoshoidossa olevat lapset
Tutkimuksen pääsisältö on, että on olemassa pakottava ja kiireellinen humanitaarinen tarve, että nuorimmat lapset säästetään laitokseen sijoittamisen vahingollisilta vaikutuksilta. Tärkeät kehitys- vaiheet, jolloin lapsi tarvitsee läheistä hoitoa, sijoittuvat hyvin nuoreen ikään ja niiden piiriin kuuluu monia fyysiseen, kognitiiviseen, emotionaaliseen ja käytökselliseen hyvinvointiin liittyviä funktioita.
Kielteisiä ja joskus peruuttamattomia vaikutuksia lasten kehitykseen on raportoitu paljon ja joissakin tapauksissa ne juontuvat ajalta yli 50 vuotta sitten. Ne on esitetty lyhyesti taulukossa 5.125
On olemassa tutkimustuloksia siitä, että laitoshoito erityisesti varhaislapsuudessa on vahingol- lista kaikille lapsen kehityksen osa-alueille ja että se altistaa älyllisille, sosiaalisille ja käyttäyty- miseen liittyville ongelmille myöhemmin elämässä.
Tutkimustulokset osoittavat, että alle kolmevuotiailla lapsilla laitoshoitoon sijoittaminen vaikuttaa kielteisesti aivojen toimintaan aivojen
kehityksen tärkeimpänä ajanjaksona ja siitä jää pitkäaikaiset vaikutukset lapsen sosiaaliseen ja tunnekäyttäytymiseen.
Kaikki nämä vaikutukset eivät kuitenkaan ole peruuttamattomia. Lapset pystyvät toipumaan laitoshoidon vahingollisista vaikutuksista, ja siksi laitoshoidosta luopuminen on sitäkin tärkeämpää.
Useissa tutkimuksissa osoitetaan, että lapset, jotka ovat kasvaneet synnyin-, adoptio- ja sijaisperheissä, pärjäävät paljon paremmin kuin laitoksissa kasvaneet ikätoverinsa ei vain fyysisen ja kognitiivisen kehityksen suhteen vaan myös oppimissaavutuksissa ja yhteisöön sopeutumisessa itsenäisinä aikuisina.
Tutkimustulokset antavat siten ymmärtää, että kaikki alle viisivuotiaille lapsille (myös vammaisille lapsille) tarkoitetut laitokset pitää korvata muilla palveluilla, jotka ehkäisevät perheiden hajoamista ja auttavat perheitä huolehtimaan lapsistaan. Kun perheet on arvioitu, rekrytoitu ja koulutettu ja kun tarvittavat yhteisölliset palvelut ovat olemassa, kaikkien alle viisivuotiaiden lasten pitää siirtyä perhepohjaiseen hoitoon.Lääketieteellisten väliintulojen tarvetta ei pitäisi käyttää oikeutuksena lasten (vammaisten ja vammattomien) kokoaikaiseen laitoshoitoon sijoittamiseen.
Laitoksissa olevat ihmiset ovat alttiimpia fyysiselle, seksuaaliselle ja muulle hyväksikäytölle, jolla voi olla pitkäaikaisia psykologisia ja fyysisiä vaikutuksia.
Laitosympäristön on itsessään osoitettu luovan lisää vammoja, jotka voivat säilyä henkilön koko elämän ajan. Yksityiselämän puute, riippumattomuuden puute ja henkilökohtaisen koskemattomuuden puute voivat haitata yksilön henkistä ja sosiaalista kehitystä. Termit kuten ‘sosiaalinen eristäminen’ ja ‘opittu avuttomuus’ kuvaavat laitoksessa elämisen psykologisia vaikutuksia.
Laitoselämällä on vaikutuksia myös kieleen ja älylliseen kehitykseen, ja se voi johtaa erilaisiin mielenterveyden ongelmiin, kuten aggressiivisuuteen ja masennukseen.
http://www.kvps.fi/images/tiedostot/Julkaisut-Raportit/Laitoshoidosta-yhteisollisiin-palveluihin.pdf
Suomen lastensuojelu sijoittaa 70% lapsiasiakkaistaan laitoksiin- ilman tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ennen, jälkeen tai sijoituksen aikana ja ilman puolueetonta tutkintaa, oikeudenkäyntiä tai tuomio- istuinta.
Laitos on pienempi paha kuin valvomaton sijaisperhe.
AINA pitää tehdä hyvätasoinen kartoitus erittäin hyvin valvotuissa oloissa kodinomaisessa ja sekä perhettä ettää lasta kunnioittavissa tiloissa.
Lastenlääkäri, psykologi, neurologinen tietämys, perheen taloudellisen tilanteen tarkistaminen, ohjaus, neuvonta...nuo pitää olla aina ja heti tarjolla. "Kasvattamisen ammattilainen" ei tosiaankaan kelpaa ihmislapsen hoivan antajaksi, ei ikinä.
Pride-koulutetut perheet odottavat muitten lapsia, kun moderni perheyrittäjä nyt sattuu olemaan riippuvainen tulonlähteestään!
Aika sairaita ajatuksia.
Nm Niinniin, mutta. En tiedä kumpi on huonompi vaihtoehto; valvomaton laitos vai sijaisperhe. Suomessa ei valitettavasti ole tarjolla kuin valvomattomia sijaishuoltopaikkoja.
Ennaltailmoittamattomia tarkastuskäyntejä tehdään lähinnä bioperheiden koteihin. 24:n tunnin PRIDE- koulutus voi tuottaa sijaisperheille ikuisen syyte- ja koskemattomuussuojan ja jättää lapsen vaille suojelua.
"Kansalle on kerrottu, että 24 tunnin pikakoulutuksella osasta maamme vanhemmista muokkautuu ylivertaisia lastenkasvattajia sijaisvanhempina. Kansanedustajille on uskoteltu, että näille ylivertaisille kannattaa maksaa korotettua kotihoidontukea ja mahdollistaa heille jopa kotiin jääminen pois työelämästä. Suomalaisia vanhempia on näin jaettu jyviin ja akanoihin, sattumanvaraisesti.
Asiantuntijoita huolettaa erityisesti se, että tässä jaottelussa lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat
Suomessa ( toisin kuin esim. Virossa ) tarkastuskäynneistä laitoksiin ilmoitetaan etukäteen. Sijaiskodeissa ja sijaishuoltolaitoksissa sosiaalityöntekijä tapaa lapset- ei kahdenkesken- vaan sijaisvanhempien ja laitoshenkilökunnan läsnäollessa.
Osa sijaisperheistä ei päästä sosiaalityöntekijöitä kotikäynnille lainkaan.
"Sijaisperheitä kunnat valvovat tekemällä kotikäyntejä kerran tai kaksi vuodessa. Erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissain tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."
Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010
Sosiaalityöntekijät eivät havaitse sijaishuollon ongelmia eivätkä puutu niihin
"Sijoittajakuntien lausunnoista ilmenee, että sijoittajakunnat ja lasten asioista vastaavat sosiaalityöntekijät eivät olleet havainneet samanlaisia
ongelmia ja epäkohtia kuin määräämässäni tarkastuksessa itse havaitsin.
Lähes kaikissa lausunnoissa katsottiin, että sosiaalityöntekijän ja lapsen välille oli muodostunut luottamuksellinen suhde. Sosiaalityöntekijöillä oli valtaosin se näkemys, että lapset olivat tyytyväisiä elämäänsä, hoitoonsa ja huolenpitoonsa laitoksessa.
En sinänsä epäile sitä, etteikö sosiaalityöntekijöitten ja lasten välillä olisi syntynyt luottamuksellista ja avointa suhdetta, kuten saamissani lausunnoissa ja selvityksissä on korostettu. Lapsille ei ole mielestäni kuitenkaan riittävällä tavalla kerrottu heidän oikeuksistaan ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän roolista heidän etujensa ajajana. Lapset näyttivät mieltäneen laitoksen lainvastaiseksi toteamani käytännöt sallittuina siitä huolimatta, että he ovat pitäneet niitä epäoikeudenmukaisina. Lapset eivät ole myöskään ymmärtäneet, että he olisivat voineet kertoa epäkohdista sosiaalityöntekijälleen. Tämä saattaa johtua myös siitä, ettei lapsilta ole kysytty laitoksen käytännöistä tai kysymyksiä ei ole tehty tai keskusteluja käyty luottamuksellisesti ja lasten ymmärtämällä tavalla. "
Tarkastuksen perusteella minulle syntyi vahva vaikutelma siitä, että lapset olivat tietämättömiä omista oikeuksistaan, laitoksen oikeuksista ja velvollisuuksista tai heille nimetyn lapsen asioista vastaavan oman sosiaalityöntekijän velvollisuuksista ja tehtävistä. Lapset eivät siis mieltäneet sosiaalityöntekijän roolia heidän etujensa ajajana. " Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12
Sijaisperheet eivät aina päästä sosiaalityöntekijöitä kotikäynnille. Laitosten taas on päästettävä, jos mielivät säilyttää toimilupansa mutta ongelma on, ettei yllätystarkastuksia tehdä.
Vain yksi kymmenestä kunnasta valvoo sijaishuoltoa
"Valtiontalouden tarkastusviraston johtava tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhinen on samaa mieltä valvonnan riittämättömyydestä. Ongelman laatu ja suuruusluokka tuli hänelle yllätyksenä viime vuonna julkaistua lastensuojelun tarkastuskertomusta tehdessä.Alan valvontaan ei ollut tarkoitus juurikaan puuttua, koska Hanhisen ja hänen kollegansa olettamus oli, ettei niin monen tahon vastuulle ulottuva valvonta voi olla riittämätöntä. Lopulta puutteita löytyi kuitenkin kaikilta tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissakin.
VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä."
Tarkastuksia vain joka 10. vuosi ja pelkästään paperilla
Epäkohtailmoitukset ja lupa-asiat vievät leijonanosan tarkastajien ajasta, joten oma-aloitteisia valvontakäyntejä tehdään harvoin. Aluehallintoviraston käyntien väli voikin siksi venyä kohtuuttoman pitkäksi, jolloin kuntien valvontavastuun merkitys korostuu entisestään.
- Tosiasiahan on se, että kun kerkiämme 10 prosenttia vuodessa valvomaan, niin siinä voi mennä 10 vuotta pahimmassa tapauksessa, kun me seuraavan kerran käydään. Se tilannehan on siellä lasten sijaishuoltolaitoksessa saattanut muuttua aivan toisenlaiseksi, Uusitalo sanoo.
Tarkastuksia tehdään jopa pelkästään paperilla
Itä-Suomen aluehallintovirasto ei kamppaile yksin voimavarojen vähyyden kanssa, vaan myös muissa aluehallintovirastoista päästään tarkastuskäynneille harvoin.
Esimerkiksi Lounais-Suomessa varsinaisia tarkastuskäyntejä oli viime vuonna lopulta vain kaksi.
Marita Uusitalo on huolissaan ennen kaikkea huostaan otettujen lasten ja nuorten asemasta, jos valvontaketju pettää.
- Tässä on kysymys heidän tulevaisuudestaan ja heidän hoidostaan ja kasvatuksestaan. Että olisi ihmisiä, jotka tämän huostaanoton jälkeen seuraisivat ja olisivat mukana siinä lapsen sijaishuoltoprosessissa, että lapsi ei ole ihan yksin siinä maailmassa."
http://yle.fi/uutiset/lastensuojelun_valvonta_retuperalla_pelonsekaisella_tunteella_miettii_mita_kaikkea_siella_on/6532573
Laitoshoidon vahingollisuus otetaan vakavasti kaikissa muissa hv-valtioissa- paitsi Suomessa. Täällä sen sijaan yritetään ohittaa kansainvälisten tutkimusten täysin yhdenmukainen näyttö sijaishuollon laitoshoidon vaaroista.