Kertokaapa miten äidiksi tulo on vaikuttanut elämäänne?:) Miten se on vaikuttanut teihin itseenne, parisuhteeseen tai vaikkapa kaverisuhteisiin? Voitte kertoa ihan vapaasti tai vaikkapa vähän purkaakin itseänne:)
Itsellä äidiksi tulo esikoisen syntymän jälkeen ei juuri muuttunut. Hän oli ns. helppo vauva. Ja yhden kanssa oli helppo liikkuakin vaikkakin vietimmekin suurimman osan arkea kotosalla ja vaunulenkeillä. Kun esikoinen lähti koulutaipaleelle syntyi keskimmäisemme joka olikin sitten toista maata. Nukkui miten sattuu ja valvotti öitä. Kuopuksemme syntyi kun keskimmäinen oli vajaat 2v. Eikä hänkään ollut sen parempi nukkuja valvotti vielä enemmän.
Kaikista yövalvomisista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois:) Kuopuksemme täyttää kohta 2v. ja heräilee vielä joinakin öinä, mutta on meillä jo välillä täysin nukuttuja öitäkin. Aamulla on ihana kun pienimmät kömpivät miehen ja minun viereen:) Ihanaa on sekin kun lapsi kapsahtaa kaulaan ja sanoo; Äitii mä lakastan sua!
Mitä parisuhteeseen tulee niin lapset ovat syventäneet suhdettamme. Me olemme asennoituneet tähän elämänvaiheeseen samalla tavalla molemmat. On tämä ollut kyllä vähän niin kuin joukkuepeliä. Onneksi molemmat pelaavat samalla puolella eikä kumpikaan toista vastaan:) On ihanaa kun mies arvostaa minua ja minä häntä. Ja ihanaa on sekin että olen miehen mielestä ollut aina yhtä haluttava, yhteistä taivalta takana 10v. Raskaudet ovat olleet armollisia eikä kiloja ole lasten myötä kertynyt:)
Ystäviäkin onneksi on jäljellä ne muutama tosi ystävä, jotka olen tuntenut jo pitkään. Täytyy myöntää että elämä on mallillaan. Tästä joskus haaveilin ja olen saanut sen mistä haaveilin. Voisiko elämältä muuta toivoa:)
Itsellä äidiksi tulo esikoisen syntymän jälkeen ei juuri muuttunut. Hän oli ns. helppo vauva. Ja yhden kanssa oli helppo liikkuakin vaikkakin vietimmekin suurimman osan arkea kotosalla ja vaunulenkeillä. Kun esikoinen lähti koulutaipaleelle syntyi keskimmäisemme joka olikin sitten toista maata. Nukkui miten sattuu ja valvotti öitä. Kuopuksemme syntyi kun keskimmäinen oli vajaat 2v. Eikä hänkään ollut sen parempi nukkuja valvotti vielä enemmän.
Kaikista yövalvomisista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois:) Kuopuksemme täyttää kohta 2v. ja heräilee vielä joinakin öinä, mutta on meillä jo välillä täysin nukuttuja öitäkin. Aamulla on ihana kun pienimmät kömpivät miehen ja minun viereen:) Ihanaa on sekin kun lapsi kapsahtaa kaulaan ja sanoo; Äitii mä lakastan sua!
Mitä parisuhteeseen tulee niin lapset ovat syventäneet suhdettamme. Me olemme asennoituneet tähän elämänvaiheeseen samalla tavalla molemmat. On tämä ollut kyllä vähän niin kuin joukkuepeliä. Onneksi molemmat pelaavat samalla puolella eikä kumpikaan toista vastaan:) On ihanaa kun mies arvostaa minua ja minä häntä. Ja ihanaa on sekin että olen miehen mielestä ollut aina yhtä haluttava, yhteistä taivalta takana 10v. Raskaudet ovat olleet armollisia eikä kiloja ole lasten myötä kertynyt:)
Ystäviäkin onneksi on jäljellä ne muutama tosi ystävä, jotka olen tuntenut jo pitkään. Täytyy myöntää että elämä on mallillaan. Tästä joskus haaveilin ja olen saanut sen mistä haaveilin. Voisiko elämältä muuta toivoa:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.