Elämätär

Angle10, näen miehesi kyllä hieman ongelmallisena. Hän on ehkä tottunut tuttuun ja turvalliseen, eikä havittele itse mitään. Miten hän saisi itselleen kunnianhimoa ja näkisi elämässä pidemmällekin?
Olette varmasti keskustelleet asiasta. Oletko tehnyt hänelle selväksi, ettet aio katsoa tuollaista loppuelämääsi? Ansaitsisit parempaa. Tiedät sen.

Kesällä olet ahkera, ja syksyllä sinulla hiukan helpottaa. Tarinanne voi jatkua, se on sinusta kiinni. Saat myös muuta, jos haluat.
Et ole varmastikaan asian kanssa yksin. Sinulla on paljon ihmisiä joilta voit kysyä ja joiden kanssa jutella - kaiken lisäksi yksi vanhempi henkilö. jolla on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Keskustele hänen kanssaan.

Kiitos sinulle! Lähinnä ongelmana on se että mies elää "teinielämää" perheen kustannuksella. Siitä on väännetty kättä monesti ja suhde on pistetty katkollekin useasti jo. Viimeisin katko oli jo sitä luokkaa että ajattelin sen olevan lopullinen, mutta kuukauden päästä iski sellainen ikävä että otin yhteyttä ja siitä taas on jatkettu.

En tiedä... kyllä minulla on ihmisiä ympärillä keiden kanssa tästä voi keskustella. Olen vain keskustellut niin paljon asiasta että en enää halua vaivata ketään tällä samalla jauhamisella. Ja toisten mielipiteet tiedän, ero on heidän mielestään paras ratkaisu. Mutta kun se ei ole niin helppoa sekään kun tuntuu ettei erossakaan ole hyvä.

Yksin tunnen olevani siis tässä suhteessa, mies ei paljoa osallistu mihinkään askareisiin eikä panosta perheen yhteiseen aikaan.. Mutta katsotaan nyt miten tässä käy, päivä kerrallaan.

taustalukija,olin samallainen nuorena,samallaisessa suhteessa,lapsineen,erotkaa,,,kukutat itsesi loppuun kahden lapsen hoitajana,sua käytetään hyväksi,ei arvostusta ja toisnen o n henkisesti epäkypsä