masennus on laiskuutta

LOL, taitaa sulla olla vielä isommat ongelmat ja vajaudet, kun tuut masentuneita haukkuun masentuneiden palstalle!

Ignore the trolls, please. Elkää kommentoiko.

Se on tää nykyaika.ihminen elää täysin luonnottomassa ympäristössä. Ennen painettin hommia, oltiin terveellä tavalla fyysisesti väsyneitä, oli pakko. Illalla kellahdettiin sänkyyn silkasta uupumuksesta, siinä varmaan tarvinnu paljon alkaa sekuntteja laskea aamun herätykseen, tuleeko uni vai ei. Nykyään sitten harrastetaan kalastusta, metsästystä jne, sitten joskus kesälomalla kun kaikelta fyrkan tahkoamiselta kerkeää, leikitään alkeellista elämää ipädit kädessä.

Olen itse masentunut, masennus on ihan oikea sairaus. Ihmisen aivot ynnä muut mitkä lie systeemit kehittyneet liian hitaasti tähän kaikkeen.

Ne, jotka puhuu vanhoista ajoista, ne on vajaita, eikä ole kykeneet adaptoitua tähän aikaan, vaan joko jääneet sinne vanhaan, tai kasvaneet vanhaan jääneiden ympärillä.
Nykyajassa on kaikki helpompaa, mutta sen takia ihmiset kärsii vähemmän, helpommin saa ja löytyy apua. Siinä tulee huonona puolena ihmisten heikkous, mutta on se parempi, kuin se, että on paljon kärsimystä ja ihmiset on "kovempii ja rohkeempii ja jaxaa tehä enemmä töit ja ei marise ja rye itsesäälis", koska noin aattelee vaan apinat ja eläimet. Ihminen kykenee parempaan ajatusmalliin.

Varmasti tuollaistakin "masennusta" löytyy, kun aloittaja mainitsi.

Mutta ennen ei masennukseen apua saanut, itsemurhaluvut olivat korkeita.
Oma pappanikin teki "kiikun" kun tuli vaikea paikka elämässä.

Töissä usein riitti kun rehki apinan raivolla, ei tarvinnut ajatella.

Kun kuuntelen vanhojen juttuja, usein hyvien aikojen muistelu vaihtuukin
surkeuden kauhisteluksi.

Lapsia kuoli tauteihin, koulussa kiusattiin armotta jopa hakkaamalla, monet isät ryyppäsivät ja hakkasivat perhettä, tavalliset työmiehetkin(eivät vain siltojen alustojen puliukot) joivat
pulituuria(alkoholipohjaista lakkaa), pientilojen lapset hankkivat polttopuita toisten metsistä varastamalla, opettajat pelottelivat uskontotunnilla helvetillä.

Vanhoja hyviä aikoja kuvaavat hyvin elokuvat "Maa on syntinen laulu", "Kahdeksan surmanluotia", "Siunattu hulluus", "Simpauttaja"...

tänään just mietin tuliko ennenvanhaan ihmisille burnoutia kun elo oli jatkuvaa raatamista ja puutetta.. mut sit tajusin ett ei ne ehtiny tiedostaa mitään burnouteja; sitku voimat ja terveys loppu, ne kuoli.

Eihän vitutus ole masennusta. Ja monet masennuspotilaat todellakin käyvät työssä. Kroonikot usein vointinsa mukaan, mutta saikkua otetaan Suomessa paljon vähemmästäkin. Luultavasti useimmat heistä ovat olleet liian kilttejä ja ylitunnollisia työntekijöinäkin tai antavat työelämässä paineiden kasautua liikaa päälleen ja kestävät niin kauan kuin kestävät.

Ennen vanhaan työelämä ei vaatinut psyykkisesti yhtään mitään, ei maalla, jossa pellot ja kantturat odottivat, eikä yleensä kaupungissakaan ns. vähänkoulutetun työväestön hommissa. Sinne päästäkseen ei tarvinnut ponnistella eikä tehdä vaikutusta keneenkään, koska työelämässä tarvittiin pelkkiä tekeviä käsiä. Molemmat vanhempani ovat kansakoulupohjalta menneet suurin piirtein norkoilemaan tehtaan porttien taakse ja siitä koko työiän kestänyt ura urkesi. Tehdastyö vaati pelkkää mekaanista suorittamista, ei nykyään joka paikassa ykkössijalle asetettuja sosiaalisia taitoja tai sitä, että olet "hyvä tyyppi".
Tällaisia duuneja on yhteiskunnassa yhä vähemmän.

Laiskuus on laiskuutta - se on asenne. Masennus on mielialahäiriö.

Kyllä minä menin töihin masentuneena. Vaikka ois kiinnostanut vaan maata sängyssä. Purin hammasta, pidätin itkua ja kävin töissä. Joka päivä. Puolen vuoden päästä ilmoitin, että olen kipeä, ja pidin neljän päivän saikun omaan laskuun. Tuona aikana yritin päättää päiväni. Sitten ei ois töihinkään tarvinnut enää mennä(vähän mustaa huumoria tähän... Anteeksi.)
Epäonnistuin. Nyt jo ajattelen, että onneksi epäonnistuin. Silloin ajattelin, että epäitsekkäin teko mitä voin tehdä, on poistaa itseni maailmasta. Mutta että laiska? En koskaan. Viimiseen asti tein töitä väkisin.

Sairaus masennus on. Mut siitä vähän ikävä, ettei tiedä aina mistä se tulee. Tekee töitä liikaa tai ei tee mtään, ja sit on henk.koht. ongelmaisia. Näistä kaikista tuntuu tulevan masennusta/ahdistusta. Tarvis löytää balanssi, niin olis helpompi elää. Sitä ei oo aina helppo löytää, mut sen etsiminen ihan mielenkiintoista puuhaa. Masennuslääke on hyvä silloin kun oireet fyysisiä ja sietämättömiä. Tarvii löytää vain sopiva lääke ja määrä. Parempi tasata mielialaa kun pitää elimistä kovassa rasitustilassa.

" Masennuslääke on hyvä silloin kun oireet fyysisiä ja sietämättömiä. Tarvii löytää vain sopiva lääke ja määrä. Parempi tasata mielialaa kun pitää elimistä kovassa rasitustilassa. "

Voittoa tuhdisti kansalaisten taskuissa kädet pohjia myöten kauhovat
lääkefirmat kiittää ja kumartaa, vielä niitä sentään on oikeamielisiä
ihmisiäkin meidän voitontekoa puolustamaan, milläs me sitten osteltais
luxushuvijahdit ja bungalovit jos asiat ei olis näin?

HAISTA SINÄ PIIIITKÄ PASKAA. ET TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN. On tyhmyyttä ja laiskuutta jos katkoo jalkansa ja sillä perusteella on saikulla.

"Mutta että laiska? En koskaan. Viimiseen asti tein töitä väkisin."

Sama täällä, yhä töissä, vaikka itsensä lopettaminen on muutaman minuutin välein mielessä. Töistä en kehtaa jäädä pois ikinä, vaikka en tiedä mitä hyötyä minusta siellä on, kun pää on ihan jumissa eikä muisti pelaa enää.

Juuri se asenne, että kaikkensä pitää antaa vaikka mikä olisi, minut varmaan sairastuttikin.

Entäs sellaiset ihmiset jotka ovat menettäneet fyysisesti terveytensä, onko
sekin laiskuutta kun menee toimintakyky ja kivut ovat läsnä 24/7`?. Mene
muualle provoilemaan kun et tiedä tästä elämästä yhtään mitään.

Olipa typerä kirjoitus. Tämä yhteiskunta on jo muutenkin kääntynyt liikaa siihen uskoon, että työ on elämän tarkoitus. Työ, jolla et saa maksettua edes perustarpeita, eikä turvaa tulevaisuutta, koska työllistävän osapuolen intresseissä on jotain ihan muuta. Ja sit tää alistuva lammasporukka ei koskaan edes uskalla avata suutaan ja nielee hymyillen kaiken sen hyväksikäytön, kun "elämä on kuitenkin elämisen arvoinen" yms. Naurettavaa.

Niin ennen oli kaikki paremmin. Kun yhteiskunta ei ollut vielä läpimätä.
Nykyinen pahoinvointiyhteiskunta synnyttää laiskuutta tai masennusta ja paljon muita oireita. Mitään ei kuitenkaan tehdä. Kiitos raha-ahneille paskaläjille, joille raha on tärkeämpää kuin kansan hyvinvointi.

Onkos tämä EVA:n ja EK:n maksama provo?

"Töihin?"

Kuka ottaa ylikoulutetun yli 55-vuotiaan pitkäaikaistyöttömän ja -sairaan töihin?

Aloittaja voisi painua takaisin sinne mistä IKÄVÄ KYLLÄ tähän maailmaan on putkahtanut!! Ota asioista selvää ennenkuin tulet tänne moisia väittämään!!

Aloittaja puhuu nyt masennuksesta kuten sitä käytetään arkikielessä harmillisesti kuvaamaan yleistä ohimenevää pahaa oloa ja ehkä jopa tuota laiskuutta joka siihen voi liittyä. Pitäisikin päästä eroon tästä sanan väärinkäytöstä.

Sillä on helposti halventava käsitys kun sitten siirytään keskustelemaan asiasta kuten kliininen keski- tai vaikeamasennus.

Mä olen niin samaa mieltä alottajan kanssa. Kysymys on heikkoudesta. Kyl entisaikaanki vitutti ja masensi, ihmisiä, mut eipä tulou mieleenkään antaa moisille tunteille valtaa. Sitä mentiin ja tehtiin mitä piti ja sillä selvä. Kyllä ne masikset siitä karis kun touhusi. Nykyään eletään sairaassa maailmassa ja ihmiset sen ku pullamössöytyy. Kaikkeen pitäs vetää pilleriä, huomionkipeys on hillitöntä, työstä suoriutuminen heikkoa, yhteidyys hakusessa, se on mä ja mun etu, ja jos ei onnaa ja tuu kiitosta tarpeeks, eikä jää aikaa itsen paapomiseen kyllin, ni sit masennutaan. Johan tulee huomiota ja hoitajat kuuntelee olemattomia ongelmia. Läskiys lusääntyy, luonteet haurastuu. Ihan viTun säälittävää ja maksaa kauheesti. Lapsistakaan ei enää jakseta huolehtia. Saavat olla henkisesti yksin kalliiden älypuhelintensa kanssa. Oksettavaa!!!

Taas joku älypää joka haluaa provosoida. Näkee tosta kirjoituksesta jo että on puurot ja vellit mennyt sekaisin. Itse olin 18 vuotta naimisissa. Vaimoni petti juoksi vieraissa. Minä kävin töissä, hoidin lapset sekä kotityöt. Huomauttaessani hänelle pettämisestä hän laittoi salaa eron vireille. minulla tapahtui jotain ja tein itsemurhan. Sairaalassa olin toipumassa kaksi kuukautta. tuonna aikana vaimo omi omaisuutemme ja omakotitalomme. minulle hommattiin tukiasunto sossun kautta jossa olen vuokralla. Tällä hetkellä oikeuusaputoimissto työskentelee omaisuuden jako asioissa vaimoani vastaan koska sairaalassa todetun MASENNUKSEN takia en itse jaksa pitää puoliani. olenko sinun mielestä siis laiska. Toisaalta kuinka paljon on työssä käyviä ihmisiä jotka menevät aamulla töihin ja ovat 8 tuntia työmaalla jutellen tehden mahdollisimman vähän. Hakien mitä ihmeisemmillä syillä sairas lomaa jolloin muut saavat hoitaa hänenkin työt nauttien vain palkasta. Tämä on suorastaan työnantajalta varastamista. Ovatko siis kaikki tyontekijät siis laiskoja. Eiköhän kaikkialla ole myös niitä mätämunia jotka käyttää eri asioita omaksi edukseen muiden kustannuksella mutta miten ne eroittaa lääkäri kuin työnantaja koska ketään ei voi syyttää tai siitä voi tulla kunnian loukkaus. Ehkä olisi hyvä ajatella ennen yleistämista.

Masennus voi olla "pelkkää" mielialan laskua. Tätä ilmeisesti ketjunaloittaja tarkoittaa. Mutta. Masennus voi olla paljon muutakin. Keskittymiskyvyn katoamista. Se vaikeuttaa työskentelyä kummasti. Miten pystyy käymään töissä kun ei kykene seuraamaan muiden ihmisten keskusteluja. On jatkuvasti pihalla kaikesta. Tuohon lisätään se ettei pysty tekemään päätöksiä. Jokainen pienikin asia on hankala toteuttaa kun ei tiedä mistä sen aloittaa. Eikä kyse ole laiskuudesta, vaan siitä että pääkoppa on totaalisen sekaisin.

Unet ja todellisuus menevät sekaisin. Luulee tapahtuuneen asioita kunnes selviää että näin ei ole käynyt. Luulee tehneensä asioita, joita ei olekaan hoidettu. Näistä tilanteista syntyy valtava ahdistus, koska ei voi luottaa omaan muistiin. Ei voi olla varma mistään koska ei tiedä onko asia totta vai ei.

Tuota masennus on mulla pahimmillaan.

Tämä aloitus ainakin on laiskuuden syytä, se on selvää. Masennus ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Olet selvästikin laiska keskiverto työssävikisijä.

Ennen ei ollut masennusta, oli kristilliset elämäntavat. Miehet oli sodassa, sitten he rakensivat suomen, ei ollut masennusta. Kun mies saa panna, juoda välillä viinaa, hakata vähän vaimoaan ja tehdä helevetisti töitä pysyy kunnossa, varsinkin pää pysyy terveenä. Nykyään miehen pitää olla nainen ei ihme jos on masennusta