Miksi tämä meni näin?
Miksi yhä edelleen kuitenkin osoitat erityistä huomiota?
Voi miksi miksi :*( ???
Suurena kysymysmerkkinä olen.
Ikävää en voi sanoa enää kokevani, vain turtumusta. Menetystä. Alakuloisuutta. Toivoa huomisesta jotta jonain päivänä pystyn neutraalisti sinuun asennoitumaan.
Miksi yhä edelleen kuitenkin osoitat erityistä huomiota?
Voi miksi miksi :*( ???
Suurena kysymysmerkkinä olen.
Ikävää en voi sanoa enää kokevani, vain turtumusta. Menetystä. Alakuloisuutta. Toivoa huomisesta jotta jonain päivänä pystyn neutraalisti sinuun asennoitumaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Koska tunnen ihan samoin edelleen.
No sitten meitä on kaksi ainakin virtuaalisesti... :(
Olikohan sinun jutussasi jokin syy miksi jätit / et yrittänyt koskaan hänen kanssaan?
Oli joo, mutta syy ei ollut minusta kiinni vaan hänestä.
Niin minustakin tuntuu tai siis tiedän, että hänestä se oli kiinni, ei minusta. Sovittiin myös, että hän ottaa puheeksi uudelleen "juttumme" jos hän haluaa. En vaan jäänyt enää odottamaan loppueläämääni jotain sellaista mitä näköjään ei ollut syystä tai toisesta tarkoitus tapahtua ja luovutin. :(
Ehkä jonain päivänä sattumalta joskus myöhemmin tulevaisuudessa jos minä ja hän olemme vapaita, eikä välissä ole enää syytä estämään "meitä". Minulla kyllä oli(...) tunteita niin paljon, että olin valmis keskustelemaan syiden poistamisesta, mutta hänellä taisi olla tunteita vähemmän. Näin ainakin luulin.
Nyt tiedän sen, että minä en niitä katsekontakteja hae ja yritän käyttäytyä mahdollisimman normaalisti omalta osaltani. Enkä näytä niin kärsivältä kuin hän.
Huoh.
Niin. Ihmisillä tuntuu olevan erilaisia käsityksiä siitä, mikä on asioiden selvittämistä. Missä se pitäisi tehdä ja pitäisikö annettuihin tilaisuuksiin tarttua jne. Myös tunteista kertomisen ihmiset mieltävät vähän eri tavalla, että miten, missä niistä pitäisi kertoa jotta antaa vaikutelman, että on oikeasti tosissaan.
Mekin sivusimme noita esteitä, mutta en suostunut keskustelemaan niistä "ihan missä tahansa", vaan kahden kesken olisin puhunut.
:-D
Noh, kyllä minä kahden kesken hänen kanssaan puhuinkin silloin kun puhuttiin vielä, mutta puhelimessa.
Samoiten, olisin halunut hänen kanssaan puhua kahden kesken kasvotusten rauhallisessa paikassa missä ei olisi ollut muita. Hän ei vain halunut sitä ymmärtää ilmeisesti, joten puhuminen sitten hoidettiin puhelimitse.
Itse olin ensimmäistä kertaa elämässäni niin tosissani kuin olla olisi voinut olla. Elämänkokemusta kummallakin kyllä on... Kerroin hänelle etsineeni häntä koko elämäni ja ehkä hän vihdoinkin ymmärsi viime syksynä muutamasta yhteensattumasta syvällisien puheideni olleen täyttä totta ja tarkoittaneeni kaikkea sitä mitä sanoin keväällä.
Surullinen olen, nytkin. Tämä asia vaan kalvaa tällä hetkellä, ja yritän löytää asialle jonkinmoisen selityksen, mutta tietenkään ei kukaan voi sanoa mitä hän oikein tarkoittaa kuin vain hän itse.
Toivottavasti saatte asiat vielä joskus puhuttua :)
Samoiten, toivotan samaa itsellesi :)
Harvinaisen kauniisti itse kirjoittelet, ja hän varmaankaan ei ymmärrä vielä arvoasi. Toivottavasti jonain päivänä.
Taidan ottaa kohta lasillisen punaviiniä ja yrittää miettiä jotain muuta kuin häntä.
Hauskaa perjantai-iltaa sinulle! :D
Jätetty sut kuin nalli kalliolle, ei muuta kato ittees peiliin
Miksi sinä ihminen täällä räyhäät.
noin nätti aloitus.
Ap, ei se pa*ka rupea kiiltämään vaikka sitä kuinka koittaisi kiillottaa.
Älä sitten yritä.
tämä tuskin sinua koski.
Vaikka ei kyllä muakaan. Mikään täällä.
hah hah :D