Todellinen syy on pettymys elämään, lamauttava pelko ja epäonnistumisen häpeä. Kuin rautavanne sielun ympärillä. Tätä sinä et koskaan tajua. Väliäkö tuolla.
Syy sille etten tee mitään
13+7
321000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
kyl se siitä
No eipä sillä kaipaamallasikaan näy sitten olevan mitään väliä...höh. Arvaapa luuleeko hän nyt, että sinua ei vain kiinnosta? No tasan luulee, kun et tee mitään/sano mitään hänelle. Rankaiset häntä omista pettymyksistäsi.
Jaa, ei ns.kaivattu välttämättä edes halua yhteydenottoa.
Oikein. Ennen en muuta h alunnutkaan, nyt en todellakaan. Hetkemme meni jo.
Niin tässä on toinen jolla on hieman samankaltainen tilanne. Vaikkakin syynä tähän oli tämän toisen osapuolen aiheuttama luottamuspula joka aiheutti sen et myös meidän hetkemme meni yhtä nopeasti kuin aikoinaan tuli...No mut elämä jatkuu! Ei jaksa enää asiaa miettiä/eikä murehtia! Sellaista se elämä välillä vaan on!
Niin tässä toinen jolla melkeinpä,samanlainen tilanne! Kun sinuun tutustuin näin vain sinut en mitään muuta enkä ketään muuta ympärillä! Olit minulle kaikki kaikessa! Itse aiheutit luottamuspulan joka suhteemme päätti! ja vaikka olet sanonut et hetkemme meni jo oisin halunnut kanssasi keskustella asioista! En syytä pelkästään sinua! Itsessäni oli vikaa myös paljon mutta kun jotain rakastaa koko sydämestään ja nyt et enää halua minuun missään yhteydessä minuun olla! Syytän vain itseäni tapahtumista! En halua kanssasi riidellä enkäsinua syytellä. Haluan jatkaa elämää mutta haluaisin vain tietää mitä tein väärin tai sinä teit väärin tai miksi tapahtumat menivät kuten menivät! Mutta sekin tuntuu olevan liikaa vaadittu! edelleen tuntuu pahalta! mutta syyt tarvitsisin jotta voisin elämää jatkaa normaalisti ja että pääsisin tapahtumasta yli mutta eihän ketään voi pakottaa juttelemaan..!
http://www.youtube.com/watch?v=lfEwpZb8PRA
G. Pula-ahoko
Älä hättäile. Ei ole millään täällä väliä.
Silitän korviasi.
Lyön lärvisi verille, idiootti.
Oiskohan tuo nyt se ainoa syy?
Haluaisin uskoa.
Mä haluun vaan sua
~~Kohtele itseäsi hyvin anna sydämesi päättää~~
Meitä ihmisiä kolhitaan elämän varrella aika ruttuiseksi välillä. jokainen askel elämän poluilla voi olla se vaaran paikka. Joku vastaantuleva ihminen voi osoittautua pettymykseksi.
~~Yksi pieni ele joltakin voi olla alku kaiken kauniin, johon loppua tule ei~~
Tunne on hento,
kuin perhosen lento,
kasteisella niityllä,
kesäauringon noustessa,
taivaan ranna takaa.
Se samainen pelko pitää meidät muutkin tällä palstalla.
Ap.: et todellakaan ole ainoa, vaan meitä on täällä monia, jotka tiedämme, miltä susta tuntuu....
Aika reilua sille toiselle.
Aika reilua myöskin "tunnistaa" tämäkin jonkun kirjoittamaksi tai vihjailla, että se on jonkun tietyn kirjoittama. Hävyttömyydellä/tyhmyydellä ei ole mitään rajoja edelleenkään.
Ei tässä kukaan ole ketään tunnistanut, kunhan kommentoin. Opettele lukemaan.
En tarkoittanut sinun kirjoitustasi vaan palstakäytöstä yleisesti. Anteeksi väärä kohdennus viestisi alle, voi tosiaan saada kuvan että tarkoittaisi juuri sinua. Vaan ei.
narsistit syyttelee.
Ehkäpä se kuitenkin menee niin, että miehen ja naisen välisissä suhteissa ne on aina enemmän tai vähemmän yhteisiä onnistumisia tai epäonnistumisia. Yksi avain onnistumiseen on rakentava riitely. Konfliktin kautta kehittyminen. Ihmisten kyky sietää ja hoitaa konflikteja on erilainen. Oikeanlainen tapa puhdistaa ilmaa ja vie asioita hyvään suuntaan. Epäonnistumisen vaara on aina olemassa. Päällimmäinen tunne mikä pitäisi jäädä on kuitenkin se, että on tullut nähdyksi ihmisenä ja hyväksytyksi. Vaikka ei onnistuisi.
Olet hyvä ja arvokas sellaisena kuin olet. Ei muuta.
Tuossa on ihan sinusta kiinni onko tilanteesi tuo vai muuttuuko paremmaksi. Tahtoa peliin niin siitä se nousu alkaa.
Ei minua se haittaa, yhtä toista näyttää haittaavan! Minä voisin vaan olla sun kanssa jos haluat.
sinä sinä sinä sinä
Ei kai meidän hetkemme oo vielä mennyt? Vasta tulossa...
En ole sinun sinuttelusi kohde, kysele täältä vaan jatkossakin mitä teille kuuluu keitä olettekin.
Niin ei kai kukaan ventovieraalle ikäviä kokemuksiaan ja tuntojaan kerro.
Koskaan ei voi tietää kuinka luotettava ihminen on vastassa.
No oliko vaikea tutustua toiseen ja nähdä jos teoinen olisikin ollut edes luottamuksen arvoinen?
Uusi ystävä joka olisi ymmärtänyt ja jättänyt hyvän mielen molemmille?
No sitä ihminen tekee mikä oikelta tuntuu, tässä tapauksessa vain toiselle jäi arvet.
Jotkut kertoo ja jotkut ei riippuu niin ihmisestä. Joskus sitä voi olla jopa helpompi kertoa vieraammalle asioistaan, jos toinen tuntuu mukavalta ja luotettavalta. Itsekin olen puhunut ja välillä sitä tietty erehtyy ja kuonoon tulee. Mä uskon silti hyvään ihmisissä. Minullekin uskoutuu monesti ihan ventovieraat ja minä suhtaudun tähän aina kunnioituksella ja haluan auttaa. Itse asiassa maailmassa ei ole parempaa asiaa kuin nähdä, että voi tehdä ja auttaa jotain toista. Siitä saa aidosti hyvän mielen. Ja oletteko oikeasti miettineet kuinka paljon täällä on ihan yksinäisiä ihmisiä, jotka kaipaavat seuraa, edes ystävällisiä sanoja.
No mä odotan. Mun tunteet kuitenkin on ja pysyy. :-)
Omalla kohdallani olen pyrkinyt voittamaan vaikeuksia - siis pyrkinyt. Olen pyrkinyt asennoitumaan niin, että se on minun oman kyvykkyyteni osoitus itselleni, jos älyllisesti ja psyykkisesti osaan ratkaista jonkun ihmissuhdeongelmani. Tällä tavalla sen vuoksi, että aivotoiminta on kehittyvää ja psyykettään pystyy koulimaan. Me ihmiset emme ole vain kuin jotain tuulen viemiä kaarnalaivoja.
Keksippäs nyt tämän päivän aikaan syy miksi en tekis!