Ihminen on vanha silloin kun tämä päivä on juuri samalainen kuin eilinen. Joka päivä tulee tehdä jotain uutta ja erilaista ja tutustua vähintään yhteen uuteen ihmiseen.
Muuten jämähtää paikalleen ja muuttuu joustamattomaksi ja samaa rutiinia pyörittäväksi automaatiksi.
Ei ihan helppoa. Mutta palkitsevaa kun on mukana maailman menossa. Mitä enemmän voi vaikuttaa oman elämänsä asioihin ja kulkuun sitä paremmassa kunnossa ihminen pysyy, se on tutkittua juttua. Ihmiset jotka ovat muiden hoidettavina passivoituvat ja vanhenevat ennen aikojaan.
Muuten jämähtää paikalleen ja muuttuu joustamattomaksi ja samaa rutiinia pyörittäväksi automaatiksi.
Ei ihan helppoa. Mutta palkitsevaa kun on mukana maailman menossa. Mitä enemmän voi vaikuttaa oman elämänsä asioihin ja kulkuun sitä paremmassa kunnossa ihminen pysyy, se on tutkittua juttua. Ihmiset jotka ovat muiden hoidettavina passivoituvat ja vanhenevat ennen aikojaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On myös sanonta "Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua."
Hyvät rutiinit ovat kannattelevia vaikeina aikoina.
Hunks on ymmärtänyt väärin. En todellakaan tarkoita seksiä. Tietysti hyvä jos sitä on terveydellisistä syistä. Mutta tarkoitan kiinnostusta elämästä ja asioista, uuden oppimista. Onneksi olen siunattu oppimishimolla, eikä ole mitään parempaa kun huomata oppivansa joka päivä jotain uutta.
Tietysti rutiinit kannattelevat, mutta usein ihmiset pelkästä laiskuudesta ja mukavuudenhalusta pysyttelevät tuttujen asioiden parissa. Silloin vaan käy niin ettei ihminen käytä aivojaan tarpeeksi ja rappeutuminen nopeutuu, tutkittua juttua.
Harmittaa vain ettei ajoissa tullut hypättyä benji hyppyjä tai harrastettua vuorikiipeilyä. Rohkeutta ei ole koskaan liikaa.
"Rohkeutta ei ole koskaan liikaa"
Taas vähän vastahankaan olen.
Hyvin rohkeasti olen elänyt.
Nyt elän harkitsevammin.
Se tuntuu nyt hyvältä elämisen mallilta.
Se minulle suotakoon.
Ihminen on aikuinen, kun elää tätä päivää, vanhus, kun vain muistelee eilistä, lapsi, jos vain odottaa huomista.
Tämä on hyvä ikä mutta filmin voisi pysäyttää nyt 10 ksi vuodeksi. On hyviä muistoja ( huonoja ei kannata muistaa) on vielä terve ja aika hyvin kaikki asiat, ei voi valittaa. Ja vielä on jotain mitä haluaa toteuttaa . Mutta kaiken kaikkiaan tyytyväinen ihan kaikkeen. Ainoa mikä vähän pelottaa on tuleva vanheneminen siis se vaihe ettei tajua kuka on ja mitä tekee. Mutta ehkä sekin hoituu ihan itsestään. Tosin elämä on aivan liian lyhyt. Parasta olisi kun voisi elää monta sataa vuotta. Mutta tyydyn tähän.
No joka tappauksessa minä haluaisin samaan vanhainkotiin Metusalemin ja ÄijänKäppyrän kanssa :).
Olen aina pitänyt Elviksestä, hänen biiseistä, joten tässä toivomus olisi tulevaisuuden varalle.
https://www.youtube.com/watch?v=C0LT82-bJk8
Onko muita halukkaita?
Jos tälläinen mahdollisuus tulee eteen niin heti lähden messiin!
Sori, että oon ilonpilaaja vissiin, mutta jos pitää joka päivä "tutustua vähintään yhteen uuteen ihmiseen",
niin se tekee viikossa 7 uutta ihmistä. Vuodessa on 52 viikkoa. 52 x 7 = 364 vuodessa.
Kun jo yhteen ihmiseen tutustuminen, että tuntisi hänet edes jotenkuten, vie aikaa, niin kovin jäävät pintapuolisiksi tuttavuudet.
Onko tarkoitus vain moikata ja sanoa sanan pari päivittäiskaupan kassalle. Sekö riittää? Aikamoista vilskettä on ja kiirettä pitää.
Opetustöissä tuli tavattua monin verroin enemmänkin ihmsiä vuosien varrella. Osa jäi mukaan ystäviksi ja vieläkin joku kaupassa tms tarttuu hihaan ja kertoo koska ja mistä tunnetaan. Eipä tuo nyt epätavallista ole.
Kun on tullut seurattua myös tutkimuksia vanhenemisesta jne koitin vain sanoa, että uuden oppiminen ja asioiden tekeminen hieman eritavalla kuin totutusti pitää aivot kunnossa.
Mutta kovin liikutaan hellan, hetekan ja heilojen tasolla tällä palstalla. Eihän se mitään kovin nopeasti silla tavalla pääsee hautaputkeen.
Tutussa seurassa, tuttuja juttuja puhuen, tuttua ruokaa syöden, tuttuja asioita tehden sopii varmaan monelle mutta, on äärimmäisen huono juttu aivoille.
Hyvin sanottu, hella, heila ja heteka. Pikkasen jääneet nyt kestosuosikeiksi ja alkaa jo vähän.... Miten sen sanoisi....äklöttää. En sano et itsekään osaisin sen kummemmin, mutta kiinnostus edes aiheen lukemiseen on kyllä väljehtynyt pahoin. Onkohan Se kuitenkin niin että mitä mielessä, Se kielessä :).
Mie kannatan vapaata pudotusta (hautaan ;) Teen sitä, mikä huvittaa ja vie luonnostaan minua.
Tässä ekaksi jouduttuani avioliiton satamasta avomerelle ja myrskyihin heitetyksi katselin ja tutustelin ja metsästelin miestä aikani kuluksi. Sopivaa miestä en löytänyt. Onneksi!!! Mutta itseni löysin. Toisen kerran, näin voi sanoa. Ensi kerran epänaisellisen kovuuteni löysin, kun työttömyyden yllättäessä nelikymppisenä menin opiskelemaan siihen aikaan hyvin työllistävää hoitoalaa. Luulin innokkaana omien lasteni innostajana, jopa villitsijänä, olevani hoivaajanainen. Vaan höpsistä! Ei se opiskelu ollenkaan sopinut minulle. Lopetin sen ja menin ammatinvalinnan ohjaajan luo ja testeihin. Just, testitulos näytti ekonomin ammatin sopivan mulle kuin se sinne eikä mitkään hoivahommat. Olin siis ollutkin koko siihen astisen ikäni oikealla alalla!
Nonnii, nyt sitten taas avioeron jälkeen miehiin tutustuminen auttoi huomaamaan, ettei mua kiinnosta pätkääkään passata miestä (jolla ei ole tarjota vastineeksi kuin huonoa seksiä) eikä jämähtää johonkin yhteen huusholliin leikkimään kotia.
On vielä monta kiinnostavaa maailmankolkkaa käymättä. On monta kiinnostavaa juttua tutkimatta.
Ei mua kiinnosta leipoa ukkokullalle pullaa eikä keittää aamukaffetta ja kattaa pöytää naisellisesti linnunlaulun aikaan miestä varten.
Voin iltamyöhään tutkiskella netin ja kirjojen avulla. Miettiä ennen unen tuloa vielä. Herätessä heti hyökätä yön tuntien aikana syntynein uusin innoin ja ideoin tutkimukseni kimppuun. Aamukahvit keitän ja juon sitten kun maltan. Mitään ukkoja sellaiseen elämään sovi. Sekstaaminenkin sekoittaa pään ja hyvät tutkimussuunnitelmat.
Jaaha. Meitä kaikkia kiinnostaa ?
Toivottavasti olet sen verran viksu että et enää toista samaa uudestaan ja uudestaan ------
Keitä kaikkia teitä siellä on?
Kiinnostaa!
Miksi nykyään on kamala vanhuuden pelko yhdellä jos toisella. Rauhalliselle luonteelle se päivien erilaisuus voi olla stressaavaa. Introvertti luonteinen ihminen stressaantuu liiasta ihmisten kanssa olemisesta eikä välttämättä nauti siitä. Ei kaikilla ole tarvetta mennä niin lujaa tässä elämässä. Toiset voi nauttia jämähtämisestä välillä paikoilleen. Mikä sopii sinulle niin itse polttaisin itseni loppuun. Inhoan kiirettä ja jatkuvasti menossa olemista. Toiset pysyy suhtkoht terveinä ja toiset vähemmän terveinä. Iän tuomia rajotteita tulee suurimmalle osalle tai tulee varmasti kaikille mutta osa ei niitä halua hyväksyä vaan pitää yrittää kuin nuorena painaa viimeistä päivää edelleen jos on tottunut kunnes yhtäkkiä riipaisee.
Täytän kohta 65, enkä tunne itseäni yhtään vanhaksi.
Kädessäni toimii niin soppakauha, kuin moottorisahakin.
Uusiin ihmisiin en nyt niin kauheasti vältä tutustua, entisissäkin on tarpeeksi seuraa.
Välillä haluan olla ihan vaan kahden Epun (kissa) kanssa.
Siinä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että, jos menettää oman elämänsä hallinnan voipi olla sitten vanha.
Virkeyttä ylläpitäviä toimintoja kannattaa kyllä harrastaa, mitä ne sitten itse kullakin lienee.
Sehän edistää niin psyykkistä, kuin fyysistäkin hyvinvointia.