Wet, Vented, Sealed, Gel, Custom, mikä näistä on AGM-akuille sopiva asetus? Siis lataus-säätimessä.
Manuaalissa (englanniksi) sanotaan, että käy myös AGM-akuille, mutta ei kuitenkaan ole valikossa, kuin nuo, kiitos jo etukäteen.
Manuaalissa (englanniksi) sanotaan, että käy myös AGM-akuille, mutta ei kuitenkaan ole valikossa, kuin nuo, kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Taisin löytää jo tiedon, sealed. Viisaammat korjatkoon jos olen väärässä.
Ei taida tällä palstalla ainakaan viisaampia löytyä? Arvatkaa edes, jotain eloa, kiitos.
Sealed käy hyvin vaikka AGM akku ei olekaan sealed tyyppiä.
Sealed tyypissä on kaasuja varten venttiili mikä pihauttaa ylipaineet ulos.
AGM akuissa on sisällä katalyytti joka muuttaa
latauksessa syntyvän vety-happiseoksen takaisin vedeksi ja se on umpinainen.
Epäilen että kaikki AGM nimellä myytävät akut eivät todellisuudessa
ole tällaisia vaan ovat sealed tyyppiä.
Latausjännitteestä on liikkeellä erilaista tietoa, mutta tässä perustietoa.
AGM akku on 100 % täynnä kun sen latausjännite on 15,5 volttia.
Enempi tuottaa vain vahinkoa.
Nyt pitää ottaa huomioon akun lämpötila.
Jos akku on kuumassa auringonpaisteessa tai latauksessa lämmennyt,
niin se on aivan täysi jo alle 14 voltin latausjännitteellä.
Lisäksi akun ikä lopahtaa äkkiä tällasissta päälle 40 asteen lämmöissä.
Pakkasella se voi olla täysi 16 voltissa.
Akun latausjännite riippuu paljon siitä miten tehokas laturi on kyseessä,
ja se voi näyttää hyvinkin 15,5 volttia.
Kun akku on noin 90 % täynnä, pitäisi lataussäätimen osata pudottaa ampeerimäärää mutta pitää jännite vakiona 14,2 - 15,5 volttia.
Viimeisen päälle oikein ladattu akku pitäisi pitää ylläpitojännitteessä
12,8 - 13,2 volttia.
Latausjännite on liian korkea tähän.
Mistäpä tiedät että onko akku 90 % täynnä ?
Et ainakaan latausjännitteestä.
Akku pitää ottaa irti lataajasta ja odottaa noin 3 tuntia ennen jännitteen mittausta.
Jos jännite on 12,5 ollaan ainakin tällä tasolla.
Täysi 100 % on silloin kun jnäin mitattu jännite on 12,7
Akku on puolityhjä jos jännite on 12,06
Linkistä löytyy paljon hyvälaatuista tietoa:
http://www.solar-electric.com/deep-cycle-battery-faq.html#AGM,%20or%20Absorbed%20Glass%20Mat%20Batteries
Lyijyakut häipyvät ajan mittaan käytöstä koska litiumakut ovat
jo erillisinä kennoina ostettuna käytössä halvempia.
Asia pitää vain opetella perusteista lähtien ja rakentaa itse
suojapiirit järjestelmään.
Yksikään kenno ei saa ylittää tiettyä latausjännitetä, eikä saa
myöskään alittaa.
Asia on kohtuullisen helposti ratkaistavissa mutta valmiit suojapiirillä
varustetut suuret akut ovat vielä liian kalliita.
Kunhan ehdin niin saatampa postittaa jonkun mallisysteemin palstalle.
Omaa käytännön kokemusta kun jo on, kun muunnin sähkömopoauton
litiumakuilla toimivaksi.
Tuosta mopoauto muunnoksesta mitä kennoja käytit ja miten hoidit bsa-balansoinnin? Oliko kalliit osat?
"Sealed käy hyvin vaikka AGM akku ei olekaan sealed tyyppiä.
Sealed tyypissä on kaasuja varten venttiili mikä pihauttaa ylipaineet ulos.
AGM akuissa on sisällä katalyytti joka muuttaa
latauksessa syntyvän vety-happiseoksen takaisin vedeksi ja se on umpinainen.
Epäilen että kaikki AGM nimellä myytävät akut eivät todellisuudessa
ole tällaisia vaan ovat sealed tyyppiä."
No, nämä kyllä pitäisi olla ihan aitoja AGM-akkuja. Purettu jostain varavoimajärjestelmästä.
Ja kyljessäkin lukee "kissan kokoisilla kirjaimilla AGM-akku".
Mutta, kiitos infosta, taas tuli opittua hieman lisää ja kyllä tuo aurinkojärjestelmä tuntuu toimivan oikein, tuolla "sealed" asetuksella.
Näitä kennoja käytin.
http://www.ev-power.eu/Winston-40Ah-200Ah/WB-LYP90AHA-LiFeYPO4-3-2V-90Ah.html?cur=1
Tosin ostin ne tällaisina 4 kennon akkuina jotka purin kennoiksi.
Näissä ei ole sisällä mitään suojapiirejä ja niitä on menestyksellä
käytetty lataamalla ja purkamalla valvotusti ja ohjeiden mukaan.
http://www.ev-power.eu/LiFeYPO4-batteries-12V-1-1/Lithium-Battery-12V-90Ah-WB-LP12V90AH.html?cur=1
Kennojen välisen balansoinnin hoidan näillä läpysköillä jotka päästävät
latausvirran ohi täydestä kennosta seuraavaan ketjussa olevaan kennoon.
Kytketään vain kunkin kennon plus ja miinusnapojen väliin.
Läpysköihin joutuu tinaamaan johdot kuvassa näkyvän läpyskän yläkulmaan ja
oikealla olevaa kärkeen.
Itse kyllä porasin pikku reiät juotosalustaan ja ruuviliitos hoitaa kytkennän.
Kuinka monta näitä tarvitset yhtä kennoa kohti balansointiin, riippuu siitä
millä ampeerimäärällä lataat.
Yksi tällainen läpäisee 1,5 ampeeria, mutta parempi tulos tulee kun
mitoittaa 1 ampeerin mukaan.
Hieman näissä on heittoa siinä millä jännitteellä ne muuttuvat johtaviksi,
ja ostamani toimivat 3,7 voltin tasolla mikä riittää hyvin näille
keltaisille Winston kennoille.
Muut akkukennot joita tuo yritys kauppaa ovat paljon vaativampia erilaisen
elektrolyytin vuoksi.
http://www.ev-power.eu/SBM-CBM-1-1/Cell-Balancing-Module-3-60V-1-7A.html?cur=1
Jos on kyse 7 ampeerin latausvirrasta niin kennoa kohti tulee kustanusta
noista balanssiläpysköistä noin 20 euroa mikä kustantaa 4 kennon ja
12 voltin akussa 80 euroa.
Akku saa sitten olla vaikka 1000 ampeerin.
Osaava elektroniikan harrastaja tekee tuollaisen halvalla zener-diodista
transistorista ja pätkästä lattialämmityskaapelia.
Tällaiset balanssiläpyskät pystyvät käytännössä estämään kennon
vahingoittumisen ylilatauksen vuoksi, eli oikea mitoitus ja ne johtavat
liikavirran ohi koko akusta.
Kuvassa olevat siniset patukat ovat vastuksia jotka lämpenevät noin
40-50 asteeseen täydellä teholla toimiessaan, ja siis kuluttavat koko
ylimääräisen latausvirran lämmöntuotantoon.
Voisipa tuollaiset asentaa tiiviiseen rasiaan ja käyttää lämpenemisen
tuottama paineennousu katkaisemaan koko latausvirta ja pikku viive
toiminnassa riittäisi kennojen balansointiin.
Taikka sitten läpi kulkeva virta menisi magneettikäämin läpi joka
suorittaisi virrankatkaisun kertalaakista.
Seuraavan tyyppisellä laitteella hoidan mopoauton akuston lataussuojauksen.
Tässä on kyseessä 12 voltin ja 60 ampeerin virranhallintaan kykenevästä
laitteesta.
Eli jos pystyt liruttamaan invertterin käyntiin ilman että läpyskä
hermostuu ylivirrasta niin laite katkaisee purkauksen kun 12 voltin
akun jännite laskee 10 volttiin.
Latauksen katkaisun tämä surittaa kun jonkin yksittäisen kennon
jännite kasvaa 3,9 volttiin.
Tämä sopii keltaisille winston akuille mutta ei muille.
Laitteesta lähtee yksi piuha jokaiseen kennoon jolla se mittaa
jännitteen.
Ei ole välttämätöntä käyttää noita balanssiläpysköitä mutta pitemmän
päälle jokaisen latauksen päättyminen 3,9 volttiin lyhentää akun ikää.
http://www.ev-power.eu/SBM-CBM-1-1/Simple-Battery-Management-Board-4-cells-12V-60A.html?cur=1
On olemassa yksinkertaisempikin keino kennojen ylilatauksen estämiseksi.
Ladataan kennot erillislatureilla verkkovirrasta.
Näitä käytän myös mopoautoni akkujen balansointiin ja latauksen loppuvaiheessa.
Näitä latureita saa olla yhtaikaa kaikissa kennoissa kiinni ilman että akku
mitenkään sekoaa eli akun kytkentää ei tarvitse purkaa.
Saa myös ladata vaikka samanaikaisesti olisi myös kulutusta päällä.
Mökkikäytössä on tietenkin se hankaluus että pitäisi olla kaksi akkua
joista toinen voisi olla huonohko lyijyakku jota paneeli ruokkisi.
Siitä virta invertteriin josta edelleen latureihin.
Nämä yksittäilaturit ymmärtävät lopettaa latauksen kun jännite on
kohonnut 3,65 volttiin kennoa kohti.
Tämä lopetusjännite sopii kaikille LiFePO4 akuille joita yritys myy.
http://www.ev-power.eu/Chargers-6V-to-36V/Charger-3-6V-18A-for-LiFePO4-cells-1-cell.html?cur=1
Nämä laitteet ovat karvahattumallisia ja vaikka niilllä pärjää, niin
parantamisen varaa on runsaasti.
Näyttää olevan niin että paremmat ja jouhevammat systeemit ovat vielä
äkäisten patenttien suojaamia.
Menee monia vuosia että niitä saa vapaasti ostaa mutta ainahan voi
suunnitella ja tehdä itse samanlaisen tai paremman.
Ok, kiitos yksityiskohtaisesta ohjeesta. Toimiiko tuo vastus balansointi oikeasti?Paljonko projekti maksoi?
Paljonko on mopoauton ajomatka tuolla akustolla? Kauanko lataus kestää? Vaatiiko 16A 230Vac syötön?
Kylläpä nämä balanssivastukset toimivat oikein hyvin.
Rakenteeltaan ne näyttävät sisältävän zener diodin joka
alkaa johtaa tietyllä jännitteellä, läpäissyt virta liipaisee
transistorin johtavaksi ja vastus tarvitaan että laturi
ei vaurioidu koska laitteen läpi menevä virta ohittaa yhden
akkukennon jonka vastajännite jää siten pois.
Ensin ostin kokeeksi vain minimimäärän akkukennoja eli 16
kappaletta 90 ampeeritunnin palikoita.
Kennot maksoivat noin 1500 euroa alvi plus rahti mukaanluettuna.
Laturit ja muut herkut mukaanluettuna hieman alle 2000 euroa.
Tällä noin 55 kiloa painavalla akulla pääsee 50-60 kilometriä.
Olisi muuten riittänyt vallan hyvin mutta lähin katsastuspaikka
olisi vaatinut autonkuljetusperäkärryn vuokraamista sekä
vetoauton hankkimista.
Laskin että kannattaa pitemmän päälle ostaa lisää akkuja.
Samaa puoltaa auton käyttö aurinkojärjestelmän sähkövarastona.
Niimpä tuplasin akkumäärän ja nyt pääsen reippaalla 40 - 45
kilometrin tuntivauhdilla noin 100 kilometriä ja hieman
säästellen 120.
Jos olisin hankkinut akkuja saman painon verran mitä lyijyiset
olivat niin pääsisin noin 350 kilometriä kertalatauksella.
Lataan autoa pikkuruisella sähkömopon laturilla joka lataa
vain 6 ampeerilla joten aikaa kuluu.
Autossa oli oma 30 ampeerin laturi mutta tämä huonomaineinen
ranskalaisvehje simahti ja samalla rytkäytti moottorin säätimen
ryömintävaihteelle.
Meni aikansa ennenkuin perehdyin säätimen toimintaan että voin
päätellä mitä pitää tehdä.
Eipä tarvinnut kuin katkaista yksi piuha poikki ja vaudit löytyivät
uudelleen.
Uusi laturi olisi maksanut enemmän kuin litiumakut.
Nimimerkkisi perusteella varmaan kiinnostaa se että muutin
myös sähkömopon litiumvetoiseksi.
Käytin 40 ampeerin Winston kennoja mitkä osoittautuivat sopiviksi.
Tähän mennessä pisin ajomatka on 93 kilometriä mikä meni vaikeuksitta.
Aiempi mopon akku oli 40 ampeerin ja 48 voltin lyijyakku jolla
pääsi alle 50 kilometriä.
Litiumakun keveys, mutta pääasiassa paremmat purkausominaisuudet
tuplasivat ajomatkan vaikka ampeerimäärä oli kummassakin akussa
sama.
Tuollainen 35- 40 vauhti vie 15 - 18 ampeerin virran akusta ja
tämä tasaisella.
Menee helposti 55 kmt ja tässä pähkäilen että pitäisikö alentaa
hieman akun jännitettä eli yksi kenno pois.
Mopon sähkömoottori on 3 kilowatin ja liian tehokas keveälle
mopolle.
Taloudellisin koko olisi jotain 1,5 - 2 kw jolloin moottori
toimisi parhaan hyötysuhteensa alueella.
Kiitosta tyhjentävästä vastauksesta, luulin että ev-ammattilaisia on vain suuren veden tuollapuolen. Taas pomppasi silmille yksi lause vastauksestasi, jota olen itsekin miettinyt.
"Samaa puoltaa auton käyttö aurinkojärjestelmän sähkövarastona."
Miten toteutit?
Tuo auton liittäminen aurinkojärjestelmään on vielä harkinnan
alla.
Mahdollisuuksia on monia ja niitä pitää vertailla ja keksiä
loput itse.
Kun tässä on tullut selitetyksi miten litimakut saa toimimaan,
niin joku varmaan aikoo niitä hankkia.
VAROITUS on tarpeen.
Nimittäin on erittäin helppoa tuhota litiumkenno heti kättelyssä.
Litiumkennosta puuttuu varoventtiili mikä lyijyakussa on, eli
pahan ylilatauksen estää lyijyakussa veden hajoaminen vedyksi
ja hapeksi.
Otetaan esimerkiksi neljästä kennosta tehty 12 voltin akku jota
tarvitsee ladata.
Lataukseen kelpaa ihan hyvin normaali akkulaturi ja mistään
älylaturista ei ole hyötyäkään.
Ensin kaikki menee ihan hyvin ja kennoista mitattu jännite
nousee jostain 3,2 voltista tuonne 3,5 volttiin , ja tällöin
kenno on noin 80 % täynnä
Jatkossa jännite alkaa kivuta nopeasti ja jos ei ole mitään
suojapiirejä on oltava koko ajan vahdissa ettei mennä kielletylle
alueelle.
Kun jännite on noussut jossain kennossa siinä 3,6 volttiin,
on parempi olla vastaamatta kännykkään jos se sattuu soimaan.
Nimittäin tapahtumat kiihtyvät siinä määrin nopeiksi että
kaikkia kennoja ei ehdi mitata ennenkuin jonkin jännite
karkaa käsistä.
Pahimmillaan kissan ehtii sanoa mutta ei muuta ja jännite on
karannut 4,5 volttiin, ja keltaistenkin kennojen tuhoutuminen
alkaa.
Tässä ei auta lainkaan vaikka olisi käytössä laturi joka
osaa pysäyttää latauksen vaikkapa 14 voltissa, eli kun akku
on 80 % täynnä
Nimittäin kennoihin kertyy käytössä pieniä eroja, ja siksi
jokin kenno täyttyy ensin ja alkaa tuhoutua.
Latauskäyrä on siksi jyrkkä ihan lopussa että noin 1 %
ero riittää.
Siksi on oltava joko latausvahti taikka on ladattava kukin
heljästä kennosta erikseen.
Kun kokemusta kertyy tarpeeksi voi ladata kellokytkimen
avulla latauksen alkuosan ja pienissä pätkissä tuonne 80 %
tasolle.
Litiumakku itse asiassa hyötyy siitä että sitä ei ladata aivan
täyteen.
Nyt sitten varoitus numero 2
Puheena olevat litiumkennot pitää ennen käyttöä ladata "kielletylle
alueelle"
Keltaisilla Wilson kennoilla tämä ensimmäinen lataus päätetään
4 voltin kohdalla mutta 4,4 volttiakin on sallituissa rajoissa.
Myyjän nettisivustossa puutuu kunnon ohjeet miten tämä
tapahtuu mutta pähkäilyn jälkeen keksin itse kelpo tavan.
Tässä käännetään nurinniskoin tuo ylijännitteelle karkaaminen,
eli otetaan tämä ilmiö hyödyksi.
Tarvitaan vähimmillään vain 12 voltin laturi, mutta kerron nyt
tavan joka yksinkertaistaa menetelmää, eli lisäksi tarvitaan yksi
edellä esillä ollut kennolaturi.
Esimerkkinä on 4 kennon ja 12 voltin akku.
Ladataan akkua ensin että kennoista mitattu jännite on jossain
3,3 voltin tasolla.
Irrotetaan 12 voltin laturi ja aletaan täyttää kennolaturilla yhtä
akun päätykennoa täyteen.
Lataus pysähtyy itsestään tuonne 3,65 tasolle jossa kenno on täynnä.
Nyt on käsissä akku joka on pahasti poissa balanssista, eli yksi
kennoista aivan täynnä ja loput kolme puolityhjiä.
Nyt sitten vain ylesmittari valmiiksi mittaamaan tämän täyden
kennon jännitettä ja 12 voltin lataus uudelleen käyntiin.
Jos muut kennot ovat sopivasti täynnä, niin varsin rauhallinen
jännitteen nousu nähdään tässä mitattavassa kennossa.
Jos taas muut kennot ovat liian tyhjiä, niin jännite nousee
vilauksessa päälle 4 voltin.
Tätä kannattaa välttää ja mieluummin täyttää seuraavaa kennoa
kennolaturilla jolloin prosessi rauhoittuu.
No nyt sitten saadaan yksi kennoista "formatoitua" mutta entäs
ne muut.
Jos on vain 4 kennoa käytössä niin ainoa keino on purkaa juuri
"formatoitua" kennoa muiden tasolle ja sitten aloittaa täyttää
seuraavana formatointivuorossa olevaa täyteen.
Näin puljaamalla tulee käytyä läpi kaikki 4 kennoa ja akku on
muuten käyttövalmis mutta pahasti poissa balanssista.
Eipä muuta kuin kennolaturilla ladataan kaikki kennot täyteen
ja akku on valmis normaaliin käytöön.
Tässä prosessissa tulee opeteltua perusteellisesti se miten
helposti litiumkennon saa tuhottua.
Toisaalta touhusta häviää mysteerit ja turha kainostelu.
Yhtä vahingollista litiumkennolle on sen päätyminen aliladatuksi,
ja tuo raja on 2,5 voltin kohdalla.
Asia on ratkaistavissa ja tuossa aiemmin esillä olleessa
akkuvahdissa purkauksen katkaisu tapahtuu luotettavasti.
Latausvahti pystyy hallitsemaan vain 60 ampeerin purkausta, joten
suuremmat virrat vaativat erillisen relesysteemin.
Autokäytössä en tarvitse näitä vaan lähestyvästä alilatauksesta
varoittaa ohjaamossa olevan mittarin piippari 2.9 voltin kohdalla.
Asiaa auttaa että mittari alkaa ensin suuremmissa kuormitustilanteissa
piippailla jonkin verran aiemmin joten ajomatkaa on ensimmäisen
varoituksen jälkeen vielä runsaasti jäljellä.
Käyttämäni ohjaamomittari on tällainen, ja se mittaa 8 kennon
jännitteet.
Linkin mittari on muuten hyvä ja monipuolinen mutta myyjä toimittaa
se ilman liitintä jonka löytyminen on ollut hankalaa.
Päätin tehdä sen itse.
http://www.ev-power.eu/Measure-Test-Tools-1-1/Cell-Logger-8-cells-1-battery-USB-port.html?cur=1
Kiitos, laitoin vermeitä tilaukseen, jotta pääsee testaamaan.
Winston akut eivät fyysiseti sopineet, mutta WINA sopi.Käyttöönotto eli formatointi ilmeisesti molemmilla akkumerkeillä samanlainen?
Kyllä muuten mutta lopetusjännitteen pitää olla korkeintaan 3,8 volttia.
Tästä johtuu että suosittelen lataamaan ensin akut päälle 3,5 volttiin
ja sittekin pitää lopullisessa jännitteen piikkauksessa olla varovainen.
Tällä alkulatauksella on tarkoituksena saada oikeanlainen ns. SEI
kerros anodin pinnalle.
Tämähän on se akun napa johon litium-ionit vedetään ladattaessa.
Anodin hiilimateriaali pystyy pidättelemään ioneita vain noin 50
millivoltin voimalla, samalla kun ne itse yrittävät ulos noin 3 voltin potentiaalilla.
Seurauksena on kemiallisesti aktiivinen anodin pintakerros, jossa tapahtuukin
kosolti reaktioita.
Seurauksena on elektrolyyttinä olevan orgaanisen litkun kärähtäminen
eräänlaiseksi kuonaksi anodin pinnalle.
Tämä SEI kerros sitten jatkossa estää lisävahingot.
Nytpä on sitten lisäksi niin että anodin hiilimateriaali hieman turpoaa
latauksen loppua kohti ja vastaavasti kutistuu kun litium-ionit poistuvat
anodista purkausvaiheessa.
Tämä eläminen pyrkii rapauttamaan SEI kerrosta, jonka vauriot välittömästi
käräyttävät lisää elektrolyyttiä.
On huomattu että kannattaa heti alussa hankkia vahva ja tanakka
SEI kerros joka ei kasva ja kupruile, niin sen vauriot vähenevät ja akun
ikä kasvaa.
Lisäksi SEI kerroksen ionien läpäisykyky säilyy pasemmin eli sisäinen
vastus kasvaa ajan mittaan hillitymmin.
Kiitos tiedosta, mistä tempaiset nuo lopetusjännitteet myyjän kotisivulta en niitä löytänyt?
Tuotesivu ilmaisee asian näin, eli maksimi latausjännite
aloittamislatauksessa on 3,8 V
"The maximum charging voltage for initial charge is 3,8 V. "
http://www.ev-power.eu/WINA-30Ah-100Ah/WINA-LiFePO4-Power-3-2V-36Ah-aluminium-case.html?cur=1
Senjälkeen maksimi on 3,7 voltin kohdalla eli juuri ja juuri
ylityksen voi estää balanssiläpysköillä.
Niillä ei kyllä ole paljon virkaa jos latauksen ampeerimäärä
menee päälle 10 ampeerin, eli niitä tarvitsee sitten
tuhottomasti.
Tässä yhteydessä kannattaa mainita että jos nyt
joku aikoo tehdä aurinkojärjestelmän jossa latausvahtina
käytetään pelkästään balanssipiirejä, niin se on huono
ajatus.
Litiumakkua kun ei saa pitää jatkuvasti latauksessa tuolla
3,65 -3,7 voltin tasolla kennoa kohti.
Nopea ikääntyminen on tällaisesta seurauksena.
Pitää myös olla keino jolla lataus katkaistaan.
Latauksen uudelleen aloittaminen voi hyvin olla
pelkästään käyttäjä hoteissa.
Ladattu litiumakku ei itsestään juuri purkaudu ja se pitäisi
jättää latauksen jälkeen asettumaan jolloin sen jännite
kennoa kohti laskee hitaasti alle 3,4 V - taikka aloittaa sen
purkaminen.
Jos on käytössä lataussäädin joka voi pitää latauksen jälkeisen
jännitteen neljän kennon litiumakun kyseessä olen
13 voltin tuntumassa niin se kyllä käy.
Kuukausikaupalla sitäkään ei kannata jatkuvasti käyttää.
Litiumakun eräs hyvä piirre onkin että mitään kiirettä ei
tarvitse pitää latauksen kanssa.
Esimerkiksi sähköperämoottorin kanssa käytettynä puolityhjän
akun voi jättää lataamatta vaikka viikoiksi.
Se viihtyy tuolla 3 Voltin kennojännitteen hujakoilla
vallan mainiosti.
Ok, eli tämä initial charge on se ensimmäinen "formatointi" lataus.
Asia vilpitön. Itse asiassa juuri noita akkuja tilasin, mistä tiesit?
Oli hieman muita kiireitä tässä välillä ja jatkan tauon
jälkeen LiFePO4 akkujen selostusta.
Kovasti olen varoitellut akkujen ylilatauksesta ja aiheesta,
mutta asia ei aivan epätoivoisen tarkkarajainen ole.
Esimerkiksi eräs tekninen yliopisto latasi noita keltaisia
Winston kennoja 13 000 lataus ja purkauskertaa, - tosin
ei purettu lopuilleen mutta aina ladattiin täyteen ja
päättyen 4 voltin lopetusjännitteeseen.
Tämänhän pitäisi olla täyttä myrkkyä akuille, mutta
eivätpä vain olleet millänsäkään.
Eli meneekös nyt varoittelu peräti matalaksi?
Eipä aivan, eli ladattiin kylläkin kovatasoisella 130
ampeerimäärällä mutta aika jona akussa oli ylijännitettä
oli alle minuutin latauskertaa kohti.
Toisissa kokeissa ylijännite on ollut kauemman aikaa ja
akun kyljet ovat pullistelleet ja akun ominaisuudet
menneet tietenkin huonoon kuntoon.
Eli vahinko on suuressa määrin aikasidonnainen, ja jos nyt
pikku lipsaus sattuu kokeillessa tapahtumaan, niin eipä
vaivuta epätoivoon.
Se mitä ylilataus akussa itse asiassa tekee on turhan
pitkä juttu tässä selittää.
Vaikka ostamasi akut ovat tyyppiä jonka ylin sallittu,
tai paremminkin valmistajan suosittama latausjännite
on 3,7 volttia, niin silti aika pitkälle riittää että
on myös latausvahti joka katkaisee latauksen vasta 3,9
voltissa.
Kennon ylijännitteelle meno on usein vain 5-10 sekunnin
juttu, ja latausvahdin katkaistessa latauksen ei
suurta vahinkoa pääse tapahtumaan.
Samoin myös kennokohtaiset balanssilaitteet ovat
hyödyllisiä, mutta niiden haitta latausvahdin kanssa
käytettynä on se että vahti ei osaa katkaista latausta
lainkaan kun minkään kennon jännite ei nouse 3,9 volttiin.
Haitta ei ole suuri jos laturi katkaisee latauksen
itsenäisesti, niinkuin kunnossa olevat sähkömopojen laturit
tekevät.
Balanssiläpyskät auttavat tässä nostamalla akun kaikkien
kennojen vastajännitettä samalle tasolle jolloin
tyhmempikin laturi ymmärtää lopettaa latauksen.
Esimerkiksi 16 kennon akku joka korvaa 48 voltin lyijyakun,
saavuttaa noin 60 voltin vastajännitteen balanssipiirien
toimiessa noin 3,7 voltin tasolla.
Lyijyakkujen kanssa nämä laturit katkaisevat latauksen
noin 54-56 voltissa.
Huomaan että paljon hyödyllistä tietoa jää vielä kertomatta
ja teenkin uuden litiumakkuja koskevan aloituksen kunhan
ehdin.
Kysyit että mistä arvasin ostamasi akkujen koon.
No kun tuli tilaongelmia noiden 40 ampeerin akkujen kanssa
ja jouduin kulmahiomakoneella aukaisemaan mopon akkukotelon
päädyn auki,
Nyt Wilsonit hieman pilkottavat katteen alta mutta eipä
tuo menoa haittaa.
Niin ja akkusi olivat myös harkinnassa omaankin mopooni,
- erittäin hyviä akkuja ovatkin testitulosten mukaan,
ja erittäin sopivia mopokäyttöön jossa keskimääräinen
purkausvirta on tuossa 10 - 20 ampeerin välillä.
Purkausvirta on kuitenkin kiihdytyksissä senverran iso
että jännitemittari alkaa reagoida hyvissä ajoin ja virran
loppuminen ei tule yllätyksenä.