Oon siis lihonu 20 kiloa sen jälkeen kun erosin miehestäni n. 8 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole seurustelua edes ajatellut. Harmittaa nyt pakolliset yhteiset juhlat joita lasten kautta tulee. Rippijuhlia... Miehelläni siis nykyisin hoikka vaimo ja heillä yhteinen pieni lapsi.
Kuinka kehtaan mennä lapseni rippijuhliin tällaisena valaana. Jos olisinkin muka sairas....
Olen saanut muutenkin eron jälkeen kuulla kaikenlaisia kommentteja esim. harvoin baarissa käyvänä, esim. näin yhden vanhan luokkakaverin ja sanoin hänelle ystävällisyyttäni, että moikka, etpä ole sinäkään yhtään muuttunut lukion jälkeen, niin hän vastasi, että sinustapa ei voi sanoa samaa. Tai sitten toinen lukiokaveri, joka itse jonkin ala-asteen rehtorina toimi, sanoi minulle, että Hei mitä sinulle oikein on tapahtunut...
Lapset aina haukkuu, olen ropejuonansuun-näköinen, eivät kehtaa minun kanssa liikkua...
Olen FAT i KNOW IT. Mutta en vaan jaksa tehdä mitään sen eteen etten olis. Olen keski-ikäinen, lapset nuorisoa, eivät vaatisi enää kotonaoloa, olen entinen himourheilija (jonka himourheilut jäi siihen kun odotin 1. lastani 3:sta). Silloin kun oli pieniä lapsia yritin saada mummuja hoitamaan heitä, mutta heillä oli omat kiireensä eikä ollut kuitenkaan varaa lapsenhoitajaan. Lapset kasvoi ja menin ensimmäisiin lentopalloharkkoihin, jolloin meni polvi ensimmäisessä iskussa... Polvi sitten leikattiin, mutta jalka ei ole enää niin kuin oli ennen....
Lisäksi kotonaoloaikoina minulle on tullut paniikkihäiriöoireita, jotka ovat lieventyneet niin, että voin jopa autoilla pikkuteitä sekä tehdä työtäni ilman että ne häiritsevät, mutta en edelleenkään voi lenkkeillä yksikseni mihin vaan (vain niin, että koti näkyy) enkä voi autoilla pikatietä...
Kuka voisi auttaa?
Kuinka kehtaan mennä lapseni rippijuhliin tällaisena valaana. Jos olisinkin muka sairas....
Olen saanut muutenkin eron jälkeen kuulla kaikenlaisia kommentteja esim. harvoin baarissa käyvänä, esim. näin yhden vanhan luokkakaverin ja sanoin hänelle ystävällisyyttäni, että moikka, etpä ole sinäkään yhtään muuttunut lukion jälkeen, niin hän vastasi, että sinustapa ei voi sanoa samaa. Tai sitten toinen lukiokaveri, joka itse jonkin ala-asteen rehtorina toimi, sanoi minulle, että Hei mitä sinulle oikein on tapahtunut...
Lapset aina haukkuu, olen ropejuonansuun-näköinen, eivät kehtaa minun kanssa liikkua...
Olen FAT i KNOW IT. Mutta en vaan jaksa tehdä mitään sen eteen etten olis. Olen keski-ikäinen, lapset nuorisoa, eivät vaatisi enää kotonaoloa, olen entinen himourheilija (jonka himourheilut jäi siihen kun odotin 1. lastani 3:sta). Silloin kun oli pieniä lapsia yritin saada mummuja hoitamaan heitä, mutta heillä oli omat kiireensä eikä ollut kuitenkaan varaa lapsenhoitajaan. Lapset kasvoi ja menin ensimmäisiin lentopalloharkkoihin, jolloin meni polvi ensimmäisessä iskussa... Polvi sitten leikattiin, mutta jalka ei ole enää niin kuin oli ennen....
Lisäksi kotonaoloaikoina minulle on tullut paniikkihäiriöoireita, jotka ovat lieventyneet niin, että voin jopa autoilla pikkuteitä sekä tehdä työtäni ilman että ne häiritsevät, mutta en edelleenkään voi lenkkeillä yksikseni mihin vaan (vain niin, että koti näkyy) enkä voi autoilla pikatietä...
Kuka voisi auttaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopeta provoilu ja jos ei ole provo niin ole onnellinen ja nauti elämästä.
Hei vaan sinulle
Minä laihdutin viime syksyn ja talven aikana 17kg ja olin elämäni kunnossa,nautin elämästäni perheestä ja työstä.
Nyt sitten on kaikki tullut takaisin älkää kysykö miksi?? Vastausta ei ole tai on syömällä.
Jos luet tämän voisiko sinuun saada vaikka spostitse yhteyttä?
Kertoisin enemmän itsestäni elämästäni ja taistelusta lihavuuden kanssa olen ystävää vailla.
Minäkin saan todella törkeitä kommentteja kun olen palannut entiseen elämääni,on toki aihettakin mutta kirpaisee.
Pahinta ettei ole kirpaissut niin pahasti et aloittaisin dietin uudestaa.