Oon usein miettinyt onko yhdessä asuminen vai erikseen suhteelle parempi vaihtoehto..
Kumpiakin oon kokeillut - ja täytyy sanoa että kyllä erikseen on se mun juttu.. suhde lässähtää heti kun on yhteinen koti
Entäpä sulla?
Kumpiakin oon kokeillut - ja täytyy sanoa että kyllä erikseen on se mun juttu.. suhde lässähtää heti kun on yhteinen koti
Entäpä sulla?
Vastaukset 16
Vanhimmat
jos joku jaksaisi kanssani asua, niin kivahan se olisi. mutta kämpän pitäisi olla tarpeeksi iso. kyllä erikseen asuminenkin on ihan ok.
Mulle on luonnollista asua yhdessä rakkaani kanssa, jakaa arki, herätä hänen vierestään, jne. En missään nimessä haluaisi asua erillään.
Joo, tiedän ettei tuo vaadi yhdessä asumista, mutta kyllä siinä vissi ero on silti erikseen asumiseen verrattuna!
Tottakai sitä joutuu väliaikaisesti tekemään, eikä seurustelun alussa saman katon alla asuta muutenkaan, mutta siis vakituisesti erikseen asuminen on musta todella outoa. Siis mun henk. koht. mielipide, outoa MULLE.
Jokainen on vapaa tekemään mikä parhaalta tuntuu, mutta yhdessä asuminen on mulle se ainut luonnollinen vaihtoehto. Ihan selvä asia.
"suhde lässähtää heti kun on yhteinen koti"
Juuri niin. Paitsi ettei ihan heti, mutta...lopulta
Tähän mulla on selityksenä sellainen hajuteoria: turtuu ja kyllästyy toisen tuoksuun.
Onpas erikoinen teoria. Tarkoitatkohan nyt toisen ihon ominaistuoksua, vai hänen mahdollisesti käyttämäänsä hajuvettä? Siinä on iso ero.
Itse rakastin exäni ihon tuoksua, enkä olisi siihen voinut koskaan kyllästyä. Miten yleensä voi kyllästyä rakkaansa tuoksuun???
Ominaistuoksua.
Luin jonkun jutun jossa väitettiin, että ihmisen parinvalinnassa hajuaistilla on luultua isompi rooli.
Että jopa ihan tiedostamattaan ihminen rekisteröi lajitovereidensa ihojen tuottamaa tuoksua ja se ohjaa osaltaa parinvalintaa.
Ja tarkoitin nimenomaan että kun asuu yhdessä, niin se hajuaisti TURTUU, eikä saa enää aikaiseksi samanlaisia reaktioita kuin aikasemmin (esim. halukkuus seksiin vähenee).
En tiedä mikä on totuus, mutta itse kyllä uskon tuohon tuoksujen tärkeyteen.
Ja olen kyllä todellakin pitänyt tyttiksieni ihojen tuoksuista suunnattomasti...en kai heihin olisi muuten päätynytkään...
Kiitos tarkennuksesta. Mielenkiintoinen aihe ja näkemys :-) Olen samaa mieltä että tuoksut ovat todella tärkeitä ja osa parinvalintaa - tietyn ihmisen tuoksuun jopa leimaantuu (eläimellisesti =). En vain tullut ajatelleeksi niitä "kyllästymismielessä".
On varmaan totta että hajuaisti saattaa turtua. Itselläni ei käynyt näin, vaikka asuimme pitkään yhdessä. Vielä melkein loppuaikoinakin nuuskuttelin hänen ominaistuoksuaan ihan hurmiossa ;-)
se riittää lapsentekoon.
..olen tullut siihen tulokseen, että riippuu ihan ykslöistä, ketkä sopivat asumaan saman katon alle ja ketkä ei.
Me asutaan erikseen. Toinen Tampereella, toinen Rovaniemellä. Ollaan asuttu jo 4 vuotta tälleen.
Nyt alkaa olla jo pieni ketutus päällä. Ei jaksaisi. Mutta kumpikaan ei voi muuttaa toisen luo eikä kumpikaan halua jättää kaikkea elämää toisen takia.
Uskollisia ollaan oltu.
Mutta meikäläisellä alkaa ottamaan tiukoille.
Viime yönä näin jo sellaisen eroottisen unen yhdestä tytöstä, jonka kanssa seurustelin mutten mennyt koskaan sänkyyn. Hiukka huolestuttavaa.
Kun mun moraalin mukaan jopa unessa voi pettää.
Me ollaan umpikujassa. Mutta ei anneta periksi.
Nyt jos voisin miettiä uusiks en alkais olla sellaisen kanssa joka asuu eri paikkakunnalla.
..nyt tulee jo sellainen kuva silmieni eteen kirjoituksesi siitä osasta, että unessakin voi pettää.
Anna nyt hyvä ihminen itsellesi tilaa olla ihminen ja katsele ihan turvallisesti/hyvällä omallatunnolla unia. Ei niissä mitään pahaa ole. Seksiuni on ihan tavallinen ja jotkut näkevät niitä todella useinkin.
Joten, ei muuta kuin simmu kiinni ja uneksimaan..;)
Hmm.
Tuohon voisin kommentoida, että minä ainakin huolestuisin, jos alkaisin nähdä unia muista kuin omasta rakkaastani.
En ole kymmeneen vuoteen nähnyt yhtäkään eroottista unta tai katsellut ketään muuta kuin omaa kultaani. Edes vahingossa.
Itse en muistaakseni ole koskaan nähnyt eroottista unta kenestäkään tyttöystävästäni.
No ei sen puoleen, en yleensä edes tunne ketään keitä unissani on, ja oma itsenikin olen unessa aika harvoin.
Uskaltaisinpa väittää että tässä vaikuttaa suhteen vakavuus aika paljolti.
Kun kyseessä on todellakin pidempi suhde jolta tietää haluavansa enemmän, niin ei edes ajattele toisia.
toisaalta jos suhde on alkuvaiheessa, tai ei niin kovinkaan vakava, niin en ihmettele asiaa.
en yleistä.
Meille on sopinut hyvin erikseen asuminen.
Kummallakin on tilaa hengittää ja yhdessä voidaan olla aina kun halutaan.
Luulin olevani ikisinkku mitä asumiseen tulee. Elelin aina oman kämppäni valtiattarena, enkä suostunut ottamaan edes harkintaan yhteen muuttamista. Ei vain tuntunut siltä ja ajattelin, että erikseen asuminen on minulle sopivin vaihtoehto. Mutta sitten tuli tämä muruseni ja kaikki muuttui. Oikeastaan muutimme yhteen aluksi käytännön syistä mutta ajan kuluessa tämä on osoittautunut ihan hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Kaksi puolierakkoa yhdessä, ehkä osaamme antaa tarpeeksi tilaa toisillemme.
Nyt kun voi vertailla molempia, oma kokemukseni on, että yhdessä asuessa oppii tuntemaan sekä toisen ihmisen että itsensä aivan eri tavalla. Pohjaa myöten, parhaita ja pahimpia luonteenpiirteitä tutkaten, vaikka olisi jo seurustellut pidempään ennen yhteiseloa. Arjen keskellä on vaikea peitellä itseään, näyttää vain niitä puolia, joita haluaa näyttää.
Asumiseen liittyen minua on kautta aikain hämmästyttänyt jo vitsiksikin muuttunut lesbojen tyyli muuttaa yhteen hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Omassa tuttavapiirissänikin on näitä tapauksia, pahimmillaan on tunnettu viikko, monissa tapauksissa pari-kolme kuukautta. Ihan sama kuin muuttaisi kenen tahansa ventovieraan kanssa saman katon alle. Jonkun kanssa saattaa natsata, suurimman osan kanssa ei koskaan. Yhdessä asuminen on sen verran intiimiä puuhaa, että jonkinlaista pohjaa toisen ihmisen tuntemiselle pitää olla.
Minä asun kaukana tytöstäni.
Olemme aina asuneet eri paikkakunnilla yhtä kesää lukuunottamatta. Kyllä tämä pääsääntöisesti toimii näinkin, mutta välillä tulee jaksoja, jolloin tosissaan miettii, onko tällaisessa suhteessa mitään järjen häivääkään. Mutta minkäs sitä tunteilleen voi ja sille, että se toinen asuu siellä ja minä täällä - emmekä voi sitä muuksi erinäisistä syistä johtuen muuttaa.
Syksyn pimenevinä iltoina kaipaisi välillä toista ihan siihen viereen vain.
En ole koskaan asunut 'oikeasti' kenenkään kanssa yhdessä. Nyt en varmaan enää osaisi. Sen verran tapoihini ja epäsäännöllisiin vuorokaudenrytmeihini piintynyt olen. En koskaan mene nukkumaan ennen puoltayötä, yleensä vasta kahden aikaan, ja heräilen yleensä nukuttuani 5-6 tuntia. Olisi siinä toisella kestämistä:-)
Ja minusta on tullut iän myötä erakko! En enää kamalasti jaksa nähdä ihmisiä:-) Tai, siis, minulla on erakkokausia!
T: indigoblue, joka ei pääse kirjautumaan jostain syystä tänään millään.