Mua niin ärsyttää kaikki otsikot siitä, miten onnellisuus löytyy itsestä. Joo, tiettyyn pisteeseen saakka...mutta....
ihminen on laumaeläin. Jos jätetään lauman ulkopuolelle totaalisesti, niin mistä sen onnellisuuden hankkii? Ymmärrän, kun puhutaan, että ilman parisuhdetta voi olla onnellinen, mutta ilman yhtään ihmistä - ei, en ymmärrä. Suru on syvempää yksin kuin jaettuna ja ilo ei ole mitään jakamatta sitä.
Miksi ei kukaan halua jakaa sitä iloa tai puolittaa sitä surua? Miksi kaikki pitää vain kokea yksin, ihan yksin?
En tiedä kauanko enää jaksan. Enkä ole enää nuori.
Onnellisuus löytyy itsestä - ja ..bullshit
Luovutan?
30
758
Vastaukset
- yksin ja yhdessä
Miksi ihmisen pitäisi olla onnellinen? Eikö riitä, että selviytyy päivästä päivään? ja että ainakin aika ajoin elämästä löytyy merkityksiä.
Tiettyyn rajaan saakka olen sitä mieltä, että itsestä löytyy se kaikki. Mutta ei ole ihmiselämää, jossa ei vuorovaikutusta ole. Silti väitän, että eivät kaikki viihdy laumassa. Yksinolo on erittäin tärkeää. Mutta silläkin on rajansa.- jalat suusta
Veit sanat suusta. Onnellisuus on ylimainostettua. Aika harvoin sitä on onnellinen.Täällä vaan on jotenkin rimpuillen selvittävä.
Jos kadulla tai torilla on paljon ihmisiä siitä tulee mukava fiilis, jos vertaa autioon toriin ja katuun. Ihminen on joukkoeläin siinä suhteessa. Kesätapahtumiin riittää ihmisiä vaikka itse tapahtuma olisi vähäpätöinen. Yksinäiseksi itsensä tunteva on isossakin tapahtumassa yksinäinen. - Solas
Selviytyy mistä? Sittenkö ollaan tultu maaliin ja pitäisi olla onnellinen siitä, kun on vuosikymmenen kitkuttelun jälkeen potkaissut tyhjää? Homma nyt vain ei mene niin, että elämä on kuin joku hiton maratoni, josta saa palkinnon maaliin päästyään. Tässä maratonissa täytyy nauttia itse matkasta, koska mitään muuta ei ole. Jos matkasta ei nauti, voi hivenen fuskata ja oikaista sinne maaliin. Mitään syytä ei ole "selviytyä", koska mitään varsinaista selviytymistä ei ole. Kaiken A ja O on se, että kun täällä ollaan, pitää sen olla kivaa.
Miksi sitäpaitsi aina jaksetaan jauhaa juuri tuota kuinka onnellisuus löytyy itsestään, ja nimenomaan yksinäisten kohdalla? Yksinäiset ovat aikansa, mahdollisesti vuosikymmeniä, yrittäneet löytää sitä onnellisuuttaan, mutta mitä hyötyä siitä on, jos ei ole sitä mitä todella kaipaa? Miksei parisuhteessa eläville toitoteta tuota samaa, koska hehän ovat juuri riippuvaisia toistensa seurasta? He ovat alusta asti juosseet muiden perässä ja kaikki on lähtenyt juuri siitä jonkun löytämisestä. Kuinka monta kertaa on saanut lukea, kuinka joku on vetänyt itsensä jojoon, kun kultsi on jättänyt, tai kuinka monen draaman aiheena on ollut juuri se epätoivoinen jonkun löytäminen, eikä kukaan mainitse näiden kohdalla sitä, että olisivat voineet yrittää etsiä sitä onnea itsestään. Kaikki ymmärtävät näitä hahmoja ja sitä kuinka elämä on vain ollut hiukan kovaa heille, ja kaikki tajuavat heidän tuskansa, kun ovat selvästi riippuvaisia jostain toisesta. Sitten yksinäisiä syyllistetään taas siitä, kuinka he ovat muka riippuvaisia toisista ja kuinka heidän pitäisi tajuta ruveta etsimään onneaan muualta. - jalat suusta
Solas kirjoitti:
Selviytyy mistä? Sittenkö ollaan tultu maaliin ja pitäisi olla onnellinen siitä, kun on vuosikymmenen kitkuttelun jälkeen potkaissut tyhjää? Homma nyt vain ei mene niin, että elämä on kuin joku hiton maratoni, josta saa palkinnon maaliin päästyään. Tässä maratonissa täytyy nauttia itse matkasta, koska mitään muuta ei ole. Jos matkasta ei nauti, voi hivenen fuskata ja oikaista sinne maaliin. Mitään syytä ei ole "selviytyä", koska mitään varsinaista selviytymistä ei ole. Kaiken A ja O on se, että kun täällä ollaan, pitää sen olla kivaa.
Miksi sitäpaitsi aina jaksetaan jauhaa juuri tuota kuinka onnellisuus löytyy itsestään, ja nimenomaan yksinäisten kohdalla? Yksinäiset ovat aikansa, mahdollisesti vuosikymmeniä, yrittäneet löytää sitä onnellisuuttaan, mutta mitä hyötyä siitä on, jos ei ole sitä mitä todella kaipaa? Miksei parisuhteessa eläville toitoteta tuota samaa, koska hehän ovat juuri riippuvaisia toistensa seurasta? He ovat alusta asti juosseet muiden perässä ja kaikki on lähtenyt juuri siitä jonkun löytämisestä. Kuinka monta kertaa on saanut lukea, kuinka joku on vetänyt itsensä jojoon, kun kultsi on jättänyt, tai kuinka monen draaman aiheena on ollut juuri se epätoivoinen jonkun löytäminen, eikä kukaan mainitse näiden kohdalla sitä, että olisivat voineet yrittää etsiä sitä onnea itsestään. Kaikki ymmärtävät näitä hahmoja ja sitä kuinka elämä on vain ollut hiukan kovaa heille, ja kaikki tajuavat heidän tuskansa, kun ovat selvästi riippuvaisia jostain toisesta. Sitten yksinäisiä syyllistetään taas siitä, kuinka he ovat muka riippuvaisia toisista ja kuinka heidän pitäisi tajuta ruveta etsimään onneaan muualta.Selviytyä täällä pitää. Menetkö sanomaan 320 000 maksuhäiriöiselle tai konkurssin tehneille, että nauti siitä? Entä 700 000 mielenterveysongelmaiselle? Vanhemmiten tulee paljon vaivoja, siinä ei aina jaksa nauttia särkyjen keskellä. Jne
Kyllä tämä elämä on aikomoista rimpuilua päivästä toiseen. Elettävä silti on ja kaivettava onnenpalaset siltä mistä irti saa. - Solas
jalat suusta kirjoitti:
Selviytyä täällä pitää. Menetkö sanomaan 320 000 maksuhäiriöiselle tai konkurssin tehneille, että nauti siitä? Entä 700 000 mielenterveysongelmaiselle? Vanhemmiten tulee paljon vaivoja, siinä ei aina jaksa nauttia särkyjen keskellä. Jne
Kyllä tämä elämä on aikomoista rimpuilua päivästä toiseen. Elettävä silti on ja kaivettava onnenpalaset siltä mistä irti saa.Pointti olikin se, että ei ole mieltä elää, jos ei ole kivaa. Ja miksi pitää elää? Mikä se pakottava tarve siihen on? Noh, itsesuojeluvaisto toki pyrkii pitämään narua pois kaulasta, mutta miksi kenenkään pitäisi "selviytyä" siihen mahdolliseen luonnolliseen kuolinpäiväänsä asti, siitäkin huolimatta, että joutuu kärsimään päivästä toiseen? Kukaan ei ole itse tätä soppaa tilannut, eikä sitä tarvitse niiden tilaajien mieliksi niellä.
Miksei noille esimerkkisi henkilöille voi sanoa sitä samaa mitä yksinäisillekin, että "don't worry be happy", kaikkihan löytyy omasta itsestään. - jalat suusta
Solas kirjoitti:
Pointti olikin se, että ei ole mieltä elää, jos ei ole kivaa. Ja miksi pitää elää? Mikä se pakottava tarve siihen on? Noh, itsesuojeluvaisto toki pyrkii pitämään narua pois kaulasta, mutta miksi kenenkään pitäisi "selviytyä" siihen mahdolliseen luonnolliseen kuolinpäiväänsä asti, siitäkin huolimatta, että joutuu kärsimään päivästä toiseen? Kukaan ei ole itse tätä soppaa tilannut, eikä sitä tarvitse niiden tilaajien mieliksi niellä.
Miksei noille esimerkkisi henkilöille voi sanoa sitä samaa mitä yksinäisillekin, että "don't worry be happy", kaikkihan löytyy omasta itsestään.Pitää elää, elämä sinällään on arvokas. Sinutkin jotkut tänne ovat luoneet elämään. Kärsivälläkin ihmisellä on muille annettavaa. Vaikka kärsimystä on paljon sen kanssa oppii elmään ja ne pienet onnenhetket tuntuu oikein mukavilta.
Kaikki ei todellakaan löydy omasta itsestä. Valtio voi verottaa tai säännellä elämän hankalaksi. Lapsi voi kuolla. Kolari vie toimintakyvyn. Sairaudet tuo kivut, ym. Lähes kaikilla meillä on handicappeja, mutta surkeeta täällä olisi jos he kaikki luovuttaisivat kesken matkan. - Solas
jalat suusta kirjoitti:
Pitää elää, elämä sinällään on arvokas. Sinutkin jotkut tänne ovat luoneet elämään. Kärsivälläkin ihmisellä on muille annettavaa. Vaikka kärsimystä on paljon sen kanssa oppii elmään ja ne pienet onnenhetket tuntuu oikein mukavilta.
Kaikki ei todellakaan löydy omasta itsestä. Valtio voi verottaa tai säännellä elämän hankalaksi. Lapsi voi kuolla. Kolari vie toimintakyvyn. Sairaudet tuo kivut, ym. Lähes kaikilla meillä on handicappeja, mutta surkeeta täällä olisi jos he kaikki luovuttaisivat kesken matkan.Mitä arvokasta on elämässä? Elämä on yhtä kuin luonnon kiertokulku ja se taas merkitsee tuskaa ja kärsimystä eliöille. Toisin sanoen, elämää syntyy vain tappamaan, tai tapettavaksi, ja mitä hienoa, tai arvokasta sellaisessa on? Se syy, miksi minä tänne olen syntynyt, on vain kahden kiimaisen, asioita pidemmälle ajattelemattoman otuksen nylkytyssession jälkiseuraus. Itsekkyydestä lisäännytään. Miksi jonkun mielestä olisi muka hieno idea tuottaa uuttaa elämää tänne mahdollisesti kärsimään? Minkä takia kärsivän pitää antaa muille jotain? Eivät ne muutkaan anna kenellekään yhtään mitään, muusta kuin itsekkäistä syistä.
- jalat suusta
Solas kirjoitti:
Mitä arvokasta on elämässä? Elämä on yhtä kuin luonnon kiertokulku ja se taas merkitsee tuskaa ja kärsimystä eliöille. Toisin sanoen, elämää syntyy vain tappamaan, tai tapettavaksi, ja mitä hienoa, tai arvokasta sellaisessa on? Se syy, miksi minä tänne olen syntynyt, on vain kahden kiimaisen, asioita pidemmälle ajattelemattoman otuksen nylkytyssession jälkiseuraus. Itsekkyydestä lisäännytään. Miksi jonkun mielestä olisi muka hieno idea tuottaa uuttaa elämää tänne mahdollisesti kärsimään? Minkä takia kärsivän pitää antaa muille jotain? Eivät ne muutkaan anna kenellekään yhtään mitään, muusta kuin itsekkäistä syistä.
Taitaisit heti ilmoittautua Enola Gayn tankoon jos pyydettäisiin. Minkä alueen pistäisit ensin matalaksi? Oman kotiseudun ja sukulaiset? Tappaisit kaiken elävän, olisiko hauskaa? Vähän provosin, sorry.
Sinäkin muuten annat täällä muille, luen mielenkiinnolla ajatuksiasi.
Katso vaikka villejä elämiä, vaikka heillä on alituinen kuolemanvaaraan, he osaavat leikkiä ja nauttia pienistä hetkistä.
Kyllä seksissäkin aina on tolkku mukana, ei täällä ketä vaan kiimassakaan panna. - Solas
jalat suusta kirjoitti:
Taitaisit heti ilmoittautua Enola Gayn tankoon jos pyydettäisiin. Minkä alueen pistäisit ensin matalaksi? Oman kotiseudun ja sukulaiset? Tappaisit kaiken elävän, olisiko hauskaa? Vähän provosin, sorry.
Sinäkin muuten annat täällä muille, luen mielenkiinnolla ajatuksiasi.
Katso vaikka villejä elämiä, vaikka heillä on alituinen kuolemanvaaraan, he osaavat leikkiä ja nauttia pienistä hetkistä.
Kyllä seksissäkin aina on tolkku mukana, ei täällä ketä vaan kiimassakaan panna.Se ei kumminkaan poista niiden eläinten tuskaa, kun joku iskee kyntensä niihin.
Jos seksissä olisi joku tolkku, uskoisin, että sukupuolitaudit saataisiin kitkettyä pois, eikä vahinkolapsia syntyisi.
"...ei täällä ketä vaan kiimassakaan panna. "
https://www.youtube.com/watch?v=8UDs9m3shfI
Ainakin yritetään. - always alone
Solas kirjoitti:
Selviytyy mistä? Sittenkö ollaan tultu maaliin ja pitäisi olla onnellinen siitä, kun on vuosikymmenen kitkuttelun jälkeen potkaissut tyhjää? Homma nyt vain ei mene niin, että elämä on kuin joku hiton maratoni, josta saa palkinnon maaliin päästyään. Tässä maratonissa täytyy nauttia itse matkasta, koska mitään muuta ei ole. Jos matkasta ei nauti, voi hivenen fuskata ja oikaista sinne maaliin. Mitään syytä ei ole "selviytyä", koska mitään varsinaista selviytymistä ei ole. Kaiken A ja O on se, että kun täällä ollaan, pitää sen olla kivaa.
Miksi sitäpaitsi aina jaksetaan jauhaa juuri tuota kuinka onnellisuus löytyy itsestään, ja nimenomaan yksinäisten kohdalla? Yksinäiset ovat aikansa, mahdollisesti vuosikymmeniä, yrittäneet löytää sitä onnellisuuttaan, mutta mitä hyötyä siitä on, jos ei ole sitä mitä todella kaipaa? Miksei parisuhteessa eläville toitoteta tuota samaa, koska hehän ovat juuri riippuvaisia toistensa seurasta? He ovat alusta asti juosseet muiden perässä ja kaikki on lähtenyt juuri siitä jonkun löytämisestä. Kuinka monta kertaa on saanut lukea, kuinka joku on vetänyt itsensä jojoon, kun kultsi on jättänyt, tai kuinka monen draaman aiheena on ollut juuri se epätoivoinen jonkun löytäminen, eikä kukaan mainitse näiden kohdalla sitä, että olisivat voineet yrittää etsiä sitä onnea itsestään. Kaikki ymmärtävät näitä hahmoja ja sitä kuinka elämä on vain ollut hiukan kovaa heille, ja kaikki tajuavat heidän tuskansa, kun ovat selvästi riippuvaisia jostain toisesta. Sitten yksinäisiä syyllistetään taas siitä, kuinka he ovat muka riippuvaisia toisista ja kuinka heidän pitäisi tajuta ruveta etsimään onneaan muualta.Kiitos Solas hyvästä kirjoituksestasi, ajatuksia herättävä.
Ne joilla ei ole sitä parisuhdetta, pyrkivät siihen epätoivoisesti ja ne joilla se on pyrkivät sieltä pois epätoivoisesti. Kun on saatu se parisuhde aletaan etsiä välittömästi ulkopuolisia suhteita. Se tärkein ihmissuhde ei nykyään näytä olevan, sitten kun sen on saanut, minkään arvoinen. Ihmiset esineellistetään, ja kaikki voi heittää pois kun kyllästyy. Kaikilla on hirmuiset vaatimukset sen puolison suhteen. Ja kun katselee tota jengiä joka tuolla kadulla kulkee, niin kuka voi paljon keneltäkään vaatia, kysyn vaan.
Hyvä huomio tuo, että yksinäisille toitotetaan aina siitä riippuvuudesta. Ja joka parisuhteessakaan ei saa olla riippuvuutta. Hei halooa, jos ei saa olla riippuvainen mistään tai kenestäkään, niin tyhjiössähän sitä pitäisi elää. Onkos sitten enää mitään vastavuoroisuuttakaan, jos ei saa olla riippuvuuttakaan.
Yksinäisille sanotaan aina että matkustele nyt. Millä sitä se yksinäinenkään matkustaa, varaa sillä ei välttämättä siihenkään. Matkustelukin on vaan kivempaa ja ennenkaikkea turvallisempaa yhdessä. Ja mitä siellä kohdemaassa sen enempää niitä kontakteja tulee. Yksin sielläkin yksinäinen saa olla. Miten sitä ravintoloistakaan uskaltaa yksin kenenkään tuntemattoman mukaan lähteä ulkomaillakaan. Kyllä sielläkin tukiverkostoa tarvii. - 2+17
always alone kirjoitti:
Kiitos Solas hyvästä kirjoituksestasi, ajatuksia herättävä.
Ne joilla ei ole sitä parisuhdetta, pyrkivät siihen epätoivoisesti ja ne joilla se on pyrkivät sieltä pois epätoivoisesti. Kun on saatu se parisuhde aletaan etsiä välittömästi ulkopuolisia suhteita. Se tärkein ihmissuhde ei nykyään näytä olevan, sitten kun sen on saanut, minkään arvoinen. Ihmiset esineellistetään, ja kaikki voi heittää pois kun kyllästyy. Kaikilla on hirmuiset vaatimukset sen puolison suhteen. Ja kun katselee tota jengiä joka tuolla kadulla kulkee, niin kuka voi paljon keneltäkään vaatia, kysyn vaan.
Hyvä huomio tuo, että yksinäisille toitotetaan aina siitä riippuvuudesta. Ja joka parisuhteessakaan ei saa olla riippuvuutta. Hei halooa, jos ei saa olla riippuvainen mistään tai kenestäkään, niin tyhjiössähän sitä pitäisi elää. Onkos sitten enää mitään vastavuoroisuuttakaan, jos ei saa olla riippuvuuttakaan.
Yksinäisille sanotaan aina että matkustele nyt. Millä sitä se yksinäinenkään matkustaa, varaa sillä ei välttämättä siihenkään. Matkustelukin on vaan kivempaa ja ennenkaikkea turvallisempaa yhdessä. Ja mitä siellä kohdemaassa sen enempää niitä kontakteja tulee. Yksin sielläkin yksinäinen saa olla. Miten sitä ravintoloistakaan uskaltaa yksin kenenkään tuntemattoman mukaan lähteä ulkomaillakaan. Kyllä sielläkin tukiverkostoa tarvii.Solaksella oli hyvä pointti. Olenkin päättänyt että minä en lisäänny. On tämä ihmisten luoma pska sellasta pskaa, ettei tänne toivo syntyneensä! Minä ainakin olisin valinnut, etten syntyisikään koska elämä on enimmäkseen kärsimystä vttumaisten ihmisten sääntöjen ja käytöksen takia! Että silleen. Sääliksi ihan käy lapsia ja nuoria. Vuosi vuodelta pidot pahenee. Onneksi minä alan jo olemaan vanha.
- mies..
Jokaisen ihmisen olisi tärkeä kokea jo nuoremmalla iällä se seurustelu ym ettei siitä tee liian suurta asiaa ja voi/pystyy keskittyä muihin elämän osa-alueisiin.
Itse seurustelen nimittäin nyt ensimmäistä kertaa 28 vuotiaana ja ihan pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään että elämää on/oltava myös suhteen ulkopuolella.
Voi vaan miettiä mitä kaikkea olisi voinut ehkä saavuttaa jos olisi esim alle 20 vuotiaana saanut jo naisen. Niin monta vuotta on ollut koko ajan mielessä vain seurustelu naisen kanssa.- Riippuu naisesta.
"Voi vaan miettiä mitä kaikkea olisi voinut ehkä saavuttaa jos olisi esim alle 20 vuotiaana saanut jo naisen"
Tai miltä kaikelta säästynyt kun ei ole saanut.
- fdsads
Olet käsittänyt vain sanonnan väärin. Onnellisuus lähtee itsestä siinä mielessä, että ihmiset tuppaavat kuvitella voivansa muuttaa asioita, kykenevänsä hallitsemaan elämäänsä. Jos olet yksinäinen, niin älä jää rypemään itsesääliin, vaan hanki tekemistä. Mene vapaaehtoistoimintaan, hanki harrastuksia, säästä rahaa matkusteluun...älä keskity vain negatiivisiin asioihin elämässäsi, sillä niitä riittää aina. Kartoita mahdollisuutesi ja tee asioita, joista nautit ja jotka kehittävät sinua. Laajenna elinpiiriäsi, yritä olla vähän rohkeampi. Siitä se onnellisuus lähtee. Nykyään tosiaan yhteiskunta vaatii yksilöltä vähän liikaakin aloitteellisuutta sosiaalisten suhteiden eteen, ja on ymmärrettävää että joskus yksinäisyys tuntuu lannistavalta. Siitä huolimatta kannattaa suhtautua elämään niin, että koet sen vain kerran. Et ole velkaa kellekään, et tarvitse kenenkään muun hyväksyntää kuin itsesi. Lopulta nimittäin olet aina yksin, vaikka kuinka muut rakastaisivat sinua tai olisivat läsnä. Olet yksin oman pääsi sisällä, omassa ruumiissasi. Kohtaat kipusi ja mielihyväsi yksin ja lopulta kuolet yksin. Se miten suhtaudut itseesi yksinäisyydessä itse asiassa kertoo eniten siitä, miten kypsä olet henkisesti. Yksinäisyyttä on hirveän vaikeaa sietää, jos ei ole sinut itsensä kanssa. Ehkä kuvitelma onnesta on muutenkin vain harhaa, koska me emme koskaan ole täysin valmiita taikka onnellisia. Eikä meidän tarvitse olla. Ehkä tuon asian hyväksymällä voi saavutta tietynlaisen mielenrauhan, kun tietää että jatkuva mielihyvän ja onnen ja hyväksynnän tavoittelu on turhaa ajanhukkaa, joka ei tuota mitään lisäarvoa vaan pelkästään kuluttaa henkisiä voimavaroja.
- Lisä-Arvo
fdsads:lle: Hieno luotaus todellisuuteen ja onnellisuuden perusteisiin!
- LaLiLuLeLo
En usko onnellisuuteen.
Onnellisuus on sosiaalinen konstruktio. Minä viihdyn ihan hyvin itsekseni. Iloja ei ole mitään syytä jakaa, sen sijaan pettymyksistä olisi joskus kieltämättä ihan kiva "avautua" muille.
Sanonta "ihminen on laumaeläin" on ärsyttävä. Se mitätöi ihmisen yksilöllisyyttä ja eroavaisuutta muista eläimistä. Itse en piittaa laumasieluisuudesta vähääkään.- juuliastar
Olen samaa mieltä kanssasi.
Minä viihdyn myös itsekseni, enkä kaipaa jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Joskus kuitenkin tuntuu ahdistavalta kun ystävät pariutuvat, saavat lapsia ja tekevät koko ajan perheeseen liittyviä asioita. Kaipaan joskus toista ihmistä jonka kanssa voisi jakaa varsinkin pettymyksiä ja elämän alamäkiä, jotta ei tarvitsisi miettiä niitä vain itsekseen.
Itse tunsin jo teini-iästä lähtien etten halua olla laumaeläin, vaan halusin olla yksilö joka päättää omista asioistaan, eikä seuraa idioottina lauman "johtajaa".
- kuulit itkuni
Yksinäisyys on todella raskasta ja kuluttavaa, varsinkin kun on seurassakin yksin, oman päänsä vankina ns. Mutta onneksi Jumala on aina kanssamme, Jeesus on sovittanut syntimme puolestamme.
Emme löydä onneamme itsestämme, vaan Herrasta. Päivä ja hetki kerrallansa jaksaen, pienistäkin iloista kiittäen.
Meidän ei todellakaan tarvitse olla täydellisiä, vahvoja ja kauniita, riitämme omana itsenämme, heikkoina ja vajavaisina. Maailma vaatii meiltä turhia, tyhjiä asioita, jotka eivät johda mihinkään.
Elämä tässä ajassa ei todellakaan ole helppoa eikä täydelliseksi tulekaan ja
maailma on julma paikka monessa suhteessa, mutta onneksi emme laita toivoamme vain tähän aikaan ja maailmaan, vaan iäisyyteen.
Miten Herra Jumala lohduttaa (mm):
Hepr. 13:5 "-- Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää."
1. Piet.5:7 "Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen."
Fil.4:19 "Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette."
2.Kor.12:9 "Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."
Jaak. 4:8 "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä."
Matt.11:28 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."
Luuk. 18:27 "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."
Pyydetään rukouksin apua Herralta, Hän HALUAA auttaa jokaista. Kurottaudutaan Häneen, Hänen Sanaansa.
Siunausta kaikille! - fagag
Joku ihmiskontakti pitäs jokasella olla. Ihmisillä on tarve jakaa asioita ja nauru yleensä syntyy hassuista tilanteista tai toisten kommenteista. Ihminen on laumaeläin mutta sanoisin että fiksut ihmiset kaipaavat myös yksin oloa ja yksityisyyttä. Psyyke menee nurin jos yksityisyys viedään eikä saa olla yhtään rauhassa yksin. Mietiskelemällä syntyy oivalluksia ja ideoita. Jotkut ihmiset eivät kestä yksinäisyyttä ollenkaan ja sellaiset on ärsyttäviä hysteerisiä riippakiviä. On vaikeeta löytää nykyään kunnollista puolisoa, joka ei ensinnäkään petä millään tavalla. Idiootteja löytyy joka lähtöön. Jos sellanen seuraa kelpaa, niin ei tartte olla yksin. Mutta jos haluaa asiallista sisältöä, voi olla vaikeeta löytää.
En jaksanut kauheasti lukea, tuo herran-ylistys-virseilijä tuossa yllä pisti pasmat sekasin...
Mutta asialliselta jutulta kuulostaa, jotenka otappa plussa-keksi... =)
- fjcfkj
mihin sitä tarvitsee sitä paplaripirua tai naisystävien hameiden ympärillä pyörivää häntäheikkiä. tutustukaa ensin kunnolla ja sitten miettikää institunaalisia parisuhdevirityksiä. mikälli yhteiselo osoittautuu infernaaliseksi niin sitten miettikää olisiko parempi olla yksin kuin pakon sanelema ihmisen ikävä toisen luo. viimeinen niitti on sitten kun pirpanat pyörii jaloissa ja ei pakotietä.
- Aika koittaa..
Hei Ap. Kirjoitat että sinut on jätetty lauman ulkopuolelle. Mitä lauseesi tarkoittaa että sinut on jätetty? Tarkoittaako sana lauma aivan kaikkia ihmisiä vai vain tietynlaisia?Voisitko täsmentää?
Olen elämässäni tullut jätetyksi monta kertaa ja olen myös itse opetellut seuraani valitsemaan. - 15+15
Otsikko todella hyvä , asiaa, niin kun moneen muuhunkin asiaan että se on itsestä kiinni selitetään jotkut asiat osaksi kyllä, luodaan päälle kaatuvia seiniä tai haavekuvia; joskus uskoin noihin kunnes tuli stoppi.
Ei niistä vaan läheskään kaikista asioista vaan menty yli ja niitä unohdettu niin kun piti olla ja tapahtua, vaan ikään kun heitettiin aina uudestaan ja uusia kehiin, vaikeuksia tuli lisää.
Kun selvisi mahdollisesti joistakin niistä, niin uusia suurempia ja pienempiä oli taas roppakaupalla odottamassa lisää, kaikkeen ei millään pysty vaikuttamaan se on totta kun vesi, jos pystyisi olisi Jumala, no jotkut ehkä ovat sitä mielestään, kyllä jossakin vaiheessa joku seinä nousee pystyyn josta ei mennä yli, ei ympäri, ei edes läpi, jos asia sitten vaikka menee jakeluun jos ei niin jatkakoon sitten niin kun parhaaksi näkee ja kykenee.
Sama kun yrittäisit luonnettasi muuttaa, kyllä hetkeksi se voi onnistua, annappa olla kun riittävästi ongelmia ja paineita alkaa kasaantumaan, kyllä hienotunteisuus ja kaunopuheisuus katoaa kun pieru saharaan, sama vanha paska alkaa pursuamaan koko tuutin täydeltä, räjähdys herkkyys sen kun kasvaa.
V.käyrien ollessa punaisella viikkoja, kk.sia ja vuosia, samaan kyytiin sitten alkaa vielä sairastumiset, niin a vot on kunnon kemut jollakin tyypillä pystyssä, mutta tuskin sillä joka nuo joutuu kantamaan, tai ei mulla ainakaan ole vieteri venytetään äärimmilleen ja sitten se on kai kiva päästää täydestä jännityksestä päin pläsiä, sitä se on, päällä ei ole kun musta pilvi mistä milloin sataa rankasti vettä rakeita tai lunta, ukkostaa ja mitä muuta synkkien pilvien alla tapahtuu, ja v.käyrä pysyy punaisella nousee ylikin käyrätaulukon mutta eihän sillä väliä ##¤**!!!!
Onneksi ne on todenneet että stressi lyhentää elin ikää, toivottavasti ja huomattavasti. - Vituutuus
Onnellinen tai ei, miksei olisi yhtä hyvin hengissä? Miksi tappaa itsensä, kun aina jokin ilon aihe löytyy? Kylä se on itsestä kiinni. Lakkaa yrittämästä ja miettimästä muiden mielipiteitä... Elämä on ok.
- Antikyynikko
Meidän elämä täällä Telluksella on kasvaminen, henkinen kehittyminen, aina hamaan loppuun asti. Kuka on sanonut, että elämä on helppoa???? Se on kuin virta, joka soljuu, eikä sitä voi itse valita mitä kenenkin kohdalla tulee tapahtumaan....
Onnettomuudet, sairaudet, erot, kivut, jne.....
Mutta ken kestää, hän vahvistuu henkisesti kestämään ja on voitolla, sillä ymmärrys siitä, että ei helmi simpukan sisällä olisi loistava, haluttava.., ellei se kestäisi hiekan hankautumista sitä vasten!!!- Outofeverywhere
Voi taivas miten höpö-höpöjä ihmiset (todnäk eivät itse yksinäisiä) tänne kirjoittavat. Eivät tiedä mitä on olla oikeasti yksinäinen, sosiaalinen misfit, joka on jo kokeillut kaikki edellämainitut konstit (harrasta,matkustele jne) tuloksetta moneen kertaan. Osa ihmisistä vain ei osaa olla sosiaalinen, vaikka haluaisi (terapiat käytyäänkään) tai sitten on ns.luuseri/ulkopuolinen/syrjitty esim.työ-ja opiskeluelämän ulkopuolella olom tai sairauksien/vammojen vuoksi. Älkää vähätelkö todellisen yksinäisyyden tuskallisuutta.
- 30+ mies
En voi olla onnellinen ilman naista. Elämä ollut tuskaa viimeiset 10 vuotta.
- totta on
Joo, toi "onni löytyy itsestä" on kyllä helvetin usein toistettua paskaa. Etenkin kun usein sitä jauhavat melko menestyvät ja sosiaaliset ihmiset jotka eivät ole koskaan kokeneet totaalista yksinäisyyttä.
Ihmiset tarvitsevat toisiaan. Jos on tarpeeksi kauan täysin yksin, niin menettää järkensä. Se ei vaan ole ihmiselle luonnollista. - 14+18
Kyllähän se ois aika helvetin paljon helpompi nauttia niistä muistakin asioista, jos ei tarviis ihan yksin olla. Sitä kun masentuu yksinäisyydestä, niin sitten ei oikein mikään muukaan tunnu miltään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 437958
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14730- 684453
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon363223Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2483116Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella472788Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme262735- 372493
- 412056
Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731807