Olenko ainoa mies jonka yksinäisyys saa itkemään?
Itken usein yksinäisyyttäni
herkkä mies
23619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Moi
Kysymykselläsi varmasti kaipaat vertaistukea, mutta haluaisin kuitenkin kirjoittaa muutaman ajatuksen. Mun mielestäni on hienoa, jos kykenee itkemään. Silloin kykenee tuntemaan ja ilmaisemaan tunteensa. Herkkyys on myös lahja, vaikka varmasti toisinaan raskasta. Ehkä itku joskus myös helpottaa.
Toivon, että löydät jostain ystävän ja ystäviä. Älä menetä toivoasi. Jossain joku kaipaa juuri sinunlaistasi ihmistä.
Siunausta sulle toivoo
Päivi-pappi Hämeestä
Et ole varmaan. Kyllä olen tavannut yksinäisiä ja itkeviä miehiä.
Tuskin. Harvempi vain sitä myöntää, syystä tai toisesta.
Olet aito:) Muut miehet sais ottaa mallia:)
Viimeksi kun itkin kaverinaisen nähden niin tämä traumatisoitui pahasti.
Nope...
Et ole.
Mä en kyl.
Heti kun menin lesomaan niin tänään sitten meinasi tulla joku romahdus ja hanat lähteä auki. Syytän teitä.
Onneksi sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa, olin julkisella paikalla ja mies ei itke (julkisesti).
Monesti ovat kyyneleet muodostaneet puron miestisseilleni
Yksinäisenä on helppo itkeä näyttämättä sitä kenellekään, jos sen joku näkisi, silloin ei ainakaan olisi yksin.
Mun pahin ongelma, joka iskee usein viikoloppuisin. On aiheuttanut myös tuon mieheltä kielletyn reaktion: elitedaily.com/life/overthinking-root-problems
"It’s not the words of others that bring us down, but how we let those words affect us."
Kiitos linkistä, oli siinä joitakin mielenkiintoisia ajatuksia.
Olen ollut yksinäinen aina koska olen muuttanuit maalta avioliiton myötä kaupunkiin ja silloin luulin että yksinäisyys katoaa kun menee avioliittoon mutta ei se niin ollut. Yksinäisyys jatkuu alussa avioliitto sujui niinkauan kun lapset olivat pieniä, nyt lapset on maailmalla ja parisuhde ei toimi oikein enää ja ikääkin on sen verran että ei kannata hakea uutta kumppania ja tuntuu joskus siltä että kukaan ei edes välitä. Työ ja työkaverit ovat pitäneet minut elämän reunassa kiinni.
Nyt pelkään romahdusta henkisellä puolella kun jään eläkkeele olen ollut työelämässä mukana noin 50 vuotta. Yhsinäisyydestäni en voi puhua vaimolle koska hän on sitä mieltä että se on itse sääliä.
-> Yksinäisyydestäni en voi puhua vaimolle koska hän on sitä mieltä että se on itse sääliä
On hyvä muistaa että parisuhde on omanlaisensa peli (parittelurituaali), ja usein puoliso on alunperin täysin vieras ihminen jopa toiselta paikkakunnalta. Siihen ei enää edes liity mitään elinikäistä lojaaliutta, ihmiset voivat erota tai käydä vieraissa.
Itsesääliasiat hoidetaan amerikkalaisen mallin mukaan teraupetin avulla, silloin ei näytetä omia huonoja puoliaan sellaiselle joka voi käyttää niitä riitatilanteessa sinua vastaan.
Jos pohdit jopa uutta kumppania vaihtoehtona niin voit opetella ensin vähän itsekkäämmäksi, eli jos ei puolison poislähtö enää pelota voi suhteenne silloin jopa parantua jos muutut jämäkämmäksi. Miesten kanssa on mukavampaa, mutta parisuhdetta silti kaivataan.
Itkin tänään junassa, kun yksinäisyys ahdisti. Kesällä kaikki näyttävät niin iloisilta ja kaikilla on seuraa. Oma yksinäisyys korostuu.
Toivottavasti olet nainen.
laittaisin sulle miinuksen, mutta en voinut
miinusta muuten vaan sit!
Kaikilla on tunteet mutta mies hillitsee ne julkisella paikalla eikä pillitä huomionhakuisesti junassa.
1. Kaikki itkeminen ei ole pillittämistä.
2. Siinä vaiheessa kun yksinäisyys on niin paha että itkettää, niin luuletko että sillä on enää väliä onko julkinen paikka vai ei?
Älä muuta sano. Kesät on yhtä helvettiä. Tämä hellekin vielä.
Minä lenkkeilen usein kyyneleet silmissä, kun ajattelen elämääni ja sitä miten yksin olenkaan...
Itse itkisin varmaan päivittäin jos siihen kykenisin, mutta en ole kyennyt vuosikausiin, johtuu kai osittain SSRI-lääkityksestä jonka juuri lopetin. Ja osittain siitä että olen saanut tarpeeksi paskaa niskaani välittääkseni enää mistään.