Ja nyt alkoi hammasta särkemään ja se pitää porata. "Mene rohkeasti sinne hammaslääkäriin"mielummin viillän kurkun auki tuommoselta joka ei ymmärrä sitä kun on niin pohjalla että oleminenkin on tuskaa. sitten hoidetaan hampaat ja palataan samaan tuskaan. vähemmän tai enemmään tuskaa, sama asia. hammaslääkäri stressaa mua niin vitun helvetin perkeleen saatanan kovasti. ehkä jos täyden nukutuksen saa. antakaa saatana se nukutus, niin ei tarvi stressata. "mutta kun otat sen pillerin niin et muista sitten mitään" haluaisin siinä tilanteessa ottaa mun videokameran mukaan ja katsoa miten reagoin siihen aineissa ollessa. tulen varmaan videon nähtyä poraamaan jokaselta paikallaolijalta niskaan ison reijän. kun ei uskalla tappaakaan itseä. vittu helvetti. haluan niin vaan iskeä veitsen lujaa johonkin. ymmärrän murhaajia ja niiden vihaa.
Sitä on jo niin niin pohjalla kuin mahollista
ukth
5145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minua auttaa lähes kaikissa kiputiloissa seuraava ohje. Asetu makuulle kädet reisien päällä. Jos hammasta särkee vasemmalla puolella, laita käsi kämmen alaspäin sille särkevälle puolelle.
Toisen käden sormet laita vatsan päälle niin että sormet ulottuvat hiukan samalle puolelle ajatellun selkärankaviivan. Hengität rauhallisesti. Jostain heikkarin syystä kipu tulee ensin siedettäväksi kun jatkat tässä asennossa. Yks keski-ikäinen nainen kertoi minulle tämän kikan. Minulla se toimii.
Pahoissa tressi-tai pelkotiloissa nukkuma-aikoina auttaa mielikuvaharjoitus. Häiritsevät ja tuskaiset ajatukset hengitetään vaan pois. Annetaan psyykelle kehoituksia, että keho kevenesi.
Niin se tekee, kun keinon osaa. Sydämen lyönnit ohjataan viemään pahaa oloa pois. Se antaa myös unen. Hullulta kuullostavia juttuja, mutta kun näitä vuosia harjoittelee, ne auttavat.
Tajuan todella hyvin, mitä aloittaja ajaa takaa. Kun ei ole mitään motivaatiota elää, kaikki tuollainen tuntuu aivan äärimmäisen raskaalta. Valmiiksi murskattu mieli kokee tuollaiset operaatiot suoranaisena kidutuksena.
Itsekin näen oman tulevan elämäni sarjana pelkkää henkistä rääkkäämistä: ennen pitkää vanhempani kuolevat ja joudun järjestämään asioita heidän jälkeensä, talon tyhjentäminen ja myyminen, hautajaiset, lisäksi koirieni kuolemat, omat terveysongelmat ja kaiken maailman kiduttavat toimenpiteet.
Päällä on jatkuvasti hirveä ahdistus muutenkin, miten ihmeessä tuollaisia on tarkoitus kestää?
Taisin nähdä täällä ensimmäisen kirjoituksen, jonka kirjoittaja kokee tuon samalla tavalla kuin minä. Suurin osa masentuneista tuntuu ajattelevan, että samaa p.askaa kuitenkin, ihan sama. Itse taas koen, että en kestä _mitään_ lisää tähän oloon, en kerta kaikkiaan mitään.
Minulla olo helpotti kun pääsin sinne hammaslääkäriin.
Poski lääkärin tisuja vasten maaten olo oli hyvä, vaikka kiskoi poskihammasta irti.
Kynnys mennä oli korkea, hävetti, kun on päässyt purukalusto pahaan kuntoon.
Ymmärrän täysin että turhauttaa kun tulee vielä kaikkia muitakin ongelmia henkisten ongelmien päälle. Välillä kun tilanne on niin paha ettei meinaa uskaltaa edes omasta asunnostaan ulos saati sitten että pitäis uskaltaa soittaa johonkin tai mennä johonkin juttuun mitä pelkää kuollakseen. Mahdotonta edes sanoa kuinka helppoa elämä oliskaan jos olis normaali ihminen.
Suu mätänee, sinne tänne koskee ja vihloo, juuri nytkin, aina. Tottahan toki kaiken muun tuskan lisäksi on noita hampaitakin särjettävä! Kuinkas muutenkaan, muuten olisi liian helppoa. Voisi edes suruunsa syödä makaroonia, muttei voi sitäkään. Ei tietenkään, kun ei ole oikeutta mihinkään normaaliin tässä maailmassa.