Voi miksi edes synnyin?

Ymmärrän, että tuntuu kurjalta.....:( Kyllä sun kannattais ottaa yhteyttä johonki esim. sosiaalitoimistoon tai sen tapaseen, että saisit edes jostain apua ja tukea. Ei ole helppoa yksin kantaa kaikkia arkielämän juttuja. Se sun mieheski pitää kyllä saada hoitoon. Johan siinä masentuu muutkin perheenjäsenet, jos toinen vaan makaa apaattisesti. Yritä löytää joku tahjo, joka auttaa sua ihan oikeasti. Aika outo ehdotus tuo, että heittää mies pihalle..
Voimia sulle..kirjoita vaan lisää tänne, jos se edes vähän helpottais.

Kokeile mennä mukaan paikallisen seurakunnan toimintaan. Sieltä vois löytyä mukavia ja toisista välittäviä ihmisiä, edullista toimintaa ja vielä vähän hengen ravintoakin kaupan päälle. Olen itse kolmen pienen lapsen äiti ja minustakin tuntui erinäisistä syistä muutama kuukausi sitten, että olin aivan yksin tässä maailmassa eikä toivoa ollut. En ole aiemmin ollut mikään kirkkoaktiivi, mutta keksin sitten yksinäisyyteni keskellä mennä mukaan kirkon toimintaan ja voin sanoa, että kannatti. Toivottavasti sinunkin tilanteesi helpottaa, siunausta sinulle.

Olen enemmän huolissani miehestä, kuin äidistä ja lapsista, sillä masennus on vakava sairaus.

Jos mies ei oikeasti tee muuta kuin makaa, loppu alkaa olla lähellä. Avaajan ei tarvitse eristäytyä ihmisistä, vaikka mies ei halua tavata vieraita. Hän voi laittaa makuuhuoneen oven kiinni ja antaa miehen maata siellä ja voi olla että mieskin piristyy, kun kuulee vaimon kahvittelevan vaikka niiden hyvänpäivän tuttujensa kanssa.

Nyt reippaasti sosiaalihuollosta hakemaan apuja arjen jaksamiseen.
Siellä vuodatat koko totuuden niin saat asiat rullaamaan.
Älä missään nimessä jää asioita yksin vatvomaan.
Sairastut, ja aivan turhaan, sillä apua on tosiaankin saatavilla!

Missä päin asustelette? Samoja tuntemuksia.

Asutaan Espoossa. Entä sinä? Laitatko sähköpostiosoitteen?
Ei sos huollosta apua saanut. Sanoivat, että laita mies kadulle, jos siitä eroon tahdot. Asuntoja ei sieltä kautta kuulemma jaella.
Kilttinä ihmisenä en raaskisi sairasta miestä kadullekaan laittaa...jos olisi joku yksiö, niin sinne ehkä...
Tuntuu, että olen umpikujassa ilman poispääsyä.
En jaksaisi katsella tuota makaamistakaan...

Kyllä sun on mies jätettävä. Sanot miehelle suoraa ettet halua häntä katsella tuossa jamassa jos ei lääkäriin mene, eikä ole hyvä lapsillekaan nähdä tuollaista makaamista. Ihan sairasta!

Kannattaa kyllä käydä noissa seurakunnan jutuissa, ovat edullisia ja siellä paljon ihan tavallisia ihmisiä.

Menet uudelleen sossuun valitat uupumusta ja pyydät vaikka lastenhoitoapua. Hanki joku aivan oma harrastus johon ei tule lapset mukaan.

Pelkään valittaa lapsista, koska sittenhän voivat olettaa, etten jaksa lasten kanssa, ja ottavat lapset meiltä pois.
Sairas mieshän sekoaa lopullisesti kadulla.
Eikä kuuluta edes kirkkoon :(

Ethän sä pysty sitä miestä edes laittamaan pihalle, jos se on siellä kirjoilla etkä ole sen vuokranantaja. Jos mies haluaa pysyä siellä teidän kotona, niin nalkissa olette! Jos oikeesti et jaksa lapsianne niin kannattaa joka tapauksessa hakea apua. Kyllä ne tutkii ennen kuin ottavat lapset pois. Jotkut on joutuneet itse muuttamaan pois lasten kanssa ja jättämään mt-ongelmaisen vanhemman jälkeensä.

Kiitos "ikäloppu" ja kaikki vastaajat.
Asunto on minun nimilläni, joten periaatteessa kai voisin heittää miehen kadulle.
Mutta olisinko enää hyvä ihminen, jos tekisin niin? Eikö sossun kautta tosiasn voi saada asuntoa? Miksi tavalliset mamut saavat?
Johonkin pikkuyksiöön mielelläni hänet laittaisin, åmutta kuka ottaa luottotiedottoman työttömän miehen vuokralle?
Jaksan suht hyvin lapsia, mutta en jaksa miestä...tuolla se taas makaa...

Ei kun jos mies on _KIRJOILLA_ siinä, et pysty kovin helposti sitä heivaamaan. Ei omistussuhteella asuntoon ole väliä eikä vuokrasopimuksellakaan. Ei ole olemassa ketään, joka kantaisi ukon väkisin pois sieltä makoilemasta (poliisit ei tee mitään, jollei ole väkivaltainen todistettavasti). Jos olisitte edes naimisissa, voisit hakea yhteiselämän lopettamista oikeudelta, mutta semmoista ei tunneta avoliitossa.

Olemme kyllä naimisissa. Mies ei ole väkivaltainen. Mies on kirjoilla.
Onko tosiaan noin, että vaikka vuokrasopimus on yksin minun nimissäni, en voisi heivata häntä?
En ole kuullutkaan yhteiselämän lopettamisesta oikeuden avulla, eikö sellaisen päätöksen saamisessa kestä ikuisuus? Ja miten sellaista haetaan?

Lavastat ukkos itsariyrityksen, jotta vievät hoitoon? Lavastat mustelmat, jotta se viedään putkaan? Tai sit ihan itse alat etsiä uutta asuntoa ja kerrot, ettei hänelle ole siellä tilaa. Samanaikaisesti avioeron hakeminen voisi herättää miehen koomasta.. Ei todella ole järkevää hukata omaa ja lasten elämää ilmeisesti jo pitkään masentuneena olleen vihanneksen vatvomiseen. Yhteiskuntahan varmasti haluaa evätä häneltä hoidon, kun on jo tapaus sen verran hankala, ja toivoo että mies hoitelee itse itsensä. Teidän kannattaisi kuitenkin olla jo kaukana siihen mennessä.

Muistan lapsuudesta ystäväni, jonka isä ampui itsensä. Ystäväni kuittasi jutun sanomalla "Vihdoinkin hän onnistui, oltiin jo äidin kanssa sitä pitkään odoteltu.." Ilmeisesti isä ei ollut ollut se sama isä enää pitkiin vuosikausiin..

Toivon sinulle jaksamista ja toivottavasti löydät jonkun keskustelukumppanin, jolle voit avautua asiasta ja saada puolueettomia neuvoja.

kirjoittele os: [email protected]
Samanlaisia ajatuksia.

itsekin 3 lapsen kanssa. Ystävät kaikonneet johonkin ja etäiset välit sukulaisiin. Ainoat ihmiset joita näen on omat lapset ja ihmiset kaupassa. Ei ole kahviseuraa ja ulkoiluseuraa. Välillä todella yksinäistä.

lähteä lasten kanssa ihmisten ilmoille, vaikka mies jää kotiin makaamaan. Tietenkään ei ole helppoa jättää miestä, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, jos mies ei edes suostu hoitoon. Kohta oma ja lastesi elämä pilalla.

Jätä lapset miehen kontolle ja lähdet itse tuulettumaan. Mies ei voi muuta kuin kammeta ylös pehkusta, jos haluaa että lapset tulee hoidettua. Luithan edellä sen, että et pysty heittämään ukkoa pihalle, kun olet sen sinne vaivoiksesi ottanut? Vaan sinun pitää hakea käräjäoikeudelta päätös yhteiselämän lopettamiseksi (myönnetään yleensä väkivaltatilanteissa). Silloinkin voit pahimmillaan ITSE joutua ulos ja mies jäädä lapsienne kanssa asuntoon. Se määrätään sen mukaan, kuka eniten tarvii asuntoa. Jos teillä on yhteishuoltajuus eikä ukolla lääkärin lausuntoa päällä olevasta masennuksesta, ei ole mitenkään varmaa että saat pitää lapset saatikka asunnon.

Ihanko tosissaan täällä ehdotellaan että sairas puoliso pitäisi heittää kadulle? Millaisia sekopäitä oikein olette? Masennus on vakava sairaus, kukaan ei huvikseen makaa sängynpohjalla. Vakavasti masentunut ihminen tarvitsee apua, ei sitä että läheiset hylkäävät hänet ja heittävät kadulle selviämään.

Ihan sairasta settiä täällä joillakin.

Höpsis. Tuollahan juuri sanottiin, että ukkoa EI PYSTY HEITTÄMÄÄN PIHALLE helposti, jos se on siellä asunnossa kirjoilla. Tässä on enemmän kysymys siitä, mitä vaimolta voidaan kohtuudella vaatia. Jos hän hoitaa yksin perheen elatuksen ja huollon, niin siihen päälle masentunut mies ja sen hoito = romahdus. Ellei haluta lapsia sossujen huomaan, pitää turvata ainakin yhden vanhemman terveys.

Suomessa ihmiset jättäytyvät muutenkin aivan liikaa vain puolison harteille. Ts. vaimoni/mieheni on paras ja ainoa ystäväni. Jos AINOA tukiverkko on oma puoliso, ei hyvä heilu ja ollaan ap:n kuvaamissa tilanteissa.

Heippa,
täällä yksi yksinäinen äiti. Mies tekee pitkää päivää töissä ja lisäksi harrastaa paljon. Olemme siis paljon tyttären kanssa kahdestaan. Kaverit eivät ole yrityksistä huolimatta halunneet enää olla yhteydessä lapsen syntymän jälkeen. Tunnen itseni niin yksinäiseksi ja ajatus uudesta päivästä ahdistaa, haluaisin vain nukkua :( toivottavasti tilanteesi selviäisi suuntaan tai toiseen ja pääsisit nauttimaan helpommasta arjesta ja mukavasta tekemisestä lastesi kanssa.

Hmm... MIKSI mies tekee pitkää päivää ja harrastaa paljon, kun kotona on lapsi...? Kyllä hänen pitää hoitaa osuutensa lapsen hoitamisesta ja huollosta. Etenkin toi harrastusosasto pitää osata luovi niin, että on edes jotain tasapuolisuutta. Mitenkäs sinun harrastukset mamma18?? Miehen työpäivän ajan olet yksin vastuussa, mutta lapsenhoito on sun työsi. Kun miehen vapaa-aika alkaa, niin se aika teidän tulee puolittaa lastenhoidon osalta.

(Erityisesti lapsettomia) kavereita monesti pelottaa, että joutuvat vahtimaan toisen lapsia. Yritä järjestää tapaamisia heidän kanssaan niin että lapsesi jää kotiin isänsä kanssa.

Kamalia sairaita ressukoita, lapsia liuta tulee aina vaan lisää.

Sosiaalitoimistoon hakemaan apua, sitähän varten ne ovat. Ei se sosiaalitoimisto mikään pelkkä pankki ole vaan täytyyhän sieltä muutakin apua saada. Ja se mies viedä lääkäriin lääkitystä ym. apua hankkimaan. Hankkia kotiin sosiaalityöntekijä juttelemaan jos itse ei pysty mieheen saamaan vauhtia. Pitää alkaa toimia eikä jäädä surkuttelemaan.