Ei jaksa enään ..

Ei jaksa piilotella kaljua enään. Päivittäin peilistä kun mulkaisee niin ei, niin vain ei. lähtee eikä palaudu. Konstit on monet läpi käyty, mutta näköjään kun ne karvat lähtee niin ovat lähteäkseen. Pakko vetää kalju ja hyväksyä, että sillä se on mentävä koko elämä ja vedettävä pää tasasin väliajoin terällä sileäksi, ettei hevosenkenkä pääse pilkottelemaan. Mistä johtuu moinen häpeä, voiko kaljuuntuminen tapahtua ilman häpeääkin ..??? minä en ole siihen pystynyt ja nytten alan saamaan tarpeeksi. Kaljuks pää, jos ei miellytä niin pakko se on tappaa itsensä, että saa sen mielenrauhan. Ei vaan voi käsittää, miksi juuri minun pitää kaljuuntua, en edes tumputa. Ei kiinnosta edes lähteä ulos enään kavereiden kanssa kun tukka lähteny ja ei pysty olemaan ilman hattua missään. Kaljut vain näyttävät joko veeti kalliolta, tai sairaalta potilaalta joka lähestyy tietään. Harakanpesä ei todellakaan ole rok rok. voi helv. sanon minun sanoneen. Jos nyt sen kaljun koittaisi vielä ajaa ja katsoa miten elämä menee tukattomana ja munattomana. Elämä hymyilee. Kiitos Jumala.