Virtsankarkailu syynä yksinäisyyteen

Aihe on arka eli tiedoksi kaikille, että tämä ei ole vitsi. Jos joku tulee vetämään tästä huumoria, siinä paljastaa vaan oman tyhmyytensä ja tunnekylmyytensä.

Aloin jo pienenä lapsena kärsimään virtsankarkailusta, aluksi pelkästään hyppiessä. En voinut osallistua kunnolla muiden leikkeihin ja mitä enemmän tilanne paheni, sitä enemmän se rajoitti elämää. Yläasteelle mennessä ongelma oli jo niin paha, että mikä tahansa stressaava tilanne saattoi johtaa vahinkoon. Siitä alkoi armoton kiusaamiskierre, kun osa koulun pojista koitti jatkuvasti saada mut pissaamaan housuihini. Käytin tietysti asianmukaisia suojia, mutta joskus osa pissasta meni ohi ja siitäkös riemu vasta repesi. Nekin koulu"kaverini", jotka ei osallistunut kiusaamiseen, hyljeksi mua. Kuka nyt tahtoisi olla lorauttelijan kaveri.

Voitte arvata, mitä tämä vaiva ja kaikki kiusaaminen ja muu on tehnyt itsetunnolleni. Olen jo parikymppinen ja muutin 2 vuotta sitten uuteen kaupunkiin opiskelemaan, mutten silti pysty tutustumaan muihin kunnolla. Virtsankarkailu rajoittaa elämääni enkä pysty selittämään kenellekään, miksi joudun jättämään jotkut asiat tekemättä. Salailu pakottaa mut pitämään ympärilläni näkymättömän muurin, jonka läpi kukaan ei pääse. Tahtoisin päästää jonkun lähelleni, mutta en vaan pysty kertomaan, että kärsin virtsankarkailusta. Siksi olen yksin.
4158
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Oletko kokeillut lääketieteellisiä hoitoja? Tuohon on käsittääkseni ihan hyviä hoitokeinoja olemassa.

Voin kuvitella, kuinka paljon tuollainen hankaloittaa elämää ja miten se asia on aina mielenpohjalla kummittelemassa. Jos olet käynyt läpi kaikki hoitokeinotkin, niin sitten ainoa ajateltavissa oleva askel olisi varmaan koettaa rohkaista itsensä ja kertoa asiasta yhdelle tutulle elämässäsi. Siten saisit pään auki ja kertomisesta tulisi helpompaa. Muista, että mitä enemmän sinulla ja ystävilläsi on ikää, sitä asiallisemmin he osaavat suhtautua asiaan. Moni kiusallisista ongelmista kärsivä kertoo, että elämä oikeastaan alkoi vasta aikuisena, kun pääsi eroon ikätoverien lapsellisista huomautuksista.

Äänestä

Lakkaa häpeämästä tuota ongelmaasi. Mulla meni 10v hävetessä bulimiaa, enkä kyennyt tänä aikana läheisempiin ihmissuhteisiin. Luulen, että ongelmasi helpottuu, jos et niin keskity siihen. Olin myös koulukiusattu arkuuteni ja ujouteni takia. Voimia ja rakkautta sulle! Varmasti löydät ihmisiä elämääsi.. Kun suhtaudut itse vaivaasi mutkattomasti, muutkin suhtautuu. Ehkäpä löydät jonkun ihmisen, joka on kärsinyt jostain muusta asiata, jota häpeää. Olet ihan hyvä ja arvokas ihminen. Salailu sinut eristää, eikä itse vaiva, samoin kävi aikanaan mulle. Onhan joillakin virtsan karkailua vaikka autokolarin jäljiltä... Selität sitten myöhemmin jos haluat, ei ihmiset sua piinpenkkiin aseta. Tsemppiä.

Äänestä

Et ole ongelmasi kanssa yksin. Samasta vaivasta kärsii paljon suomalaisia. Kannattaa selvittää olisiko lääketieteellisiä keinoja lievittää ongelmaa.

Äänestä

Tvt-leikkaus voisi auttaa asiaan...pieni operaatio,pääsee samana päivänä kotiin,päiväkirurginen hoitotoimenpide.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nimimerkki varattu kirjoitti:

Aihe on arka eli tiedoksi kaikille, että tämä ei ole vitsi. Jos joku tulee vetämään tästä huumoria, siinä paljastaa vaan oman tyhmyytensä ja tunnekylmyytensä.

Aloin jo pienenä lapsena kärsimään virtsankarkailusta, aluksi pelkästään hyppiessä. En voinut osallistua kunnolla muiden leikkeihin ja mitä enemmän tilanne paheni, sitä enemmän se rajoitti elämää. Yläasteelle mennessä ongelma oli jo niin paha, että mikä tahansa stressaava tilanne saattoi johtaa vahinkoon. Siitä alkoi armoton kiusaamiskierre, kun osa koulun pojista koitti jatkuvasti saada mut pissaamaan housuihini. Käytin tietysti asianmukaisia suojia, mutta joskus osa pissasta meni ohi ja siitäkös riemu vasta repesi. Nekin koulu"kaverini", jotka ei osallistunut kiusaamiseen, hyljeksi mua. Kuka nyt tahtoisi olla lorauttelijan kaveri.

Voitte arvata, mitä tämä vaiva ja kaikki kiusaaminen ja muu on tehnyt itsetunnolleni. Olen jo parikymppinen ja muutin 2 vuotta sitten uuteen kaupunkiin opiskelemaan, mutten silti pysty tutustumaan muihin kunnolla. Virtsankarkailu rajoittaa elämääni enkä pysty selittämään kenellekään, miksi joudun jättämään jotkut asiat tekemättä. Salailu pakottaa mut pitämään ympärilläni näkymättömän muurin, jonka läpi kukaan ei pääse. Tahtoisin päästää jonkun lähelleni, mutta en vaan pysty kertomaan, että kärsin virtsankarkailusta. Siksi olen yksin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu