Voi harmi.. surku tulee kun näitä tanssipalstoja erehtyy yhtään lukemaan.
Olen joitain vuosia sitten viettänyt pari kesää tanssahdellen lavoilla ympäri suomen kamaraa. Lähdin lavalle muutama foxin perusaskel takataskussa (käsilaukussa) ja kehityin lavoilla niin, että foxit, tangot, hitaat valssit menivät jo fiilistellen ja viejän mukaan kaikenmoisia kuvioita seuraillen. Tanssikemia ja askelten yhteensopivuus veivät usein ajan ja paikantajun, eikä edes tarvittu "muuta kemiaa" kun onnistunut tanssi-ilta tuntui aina loppuvan aivan liian pian. Fuskua ja buggaakin jonkun kärsivällisen ja taitavan viejän käsissä hiukan aloittelin, mutta eniten nautin käsivarsilla musiikin mutkissa liitelystä.
Nyt takana on muutama tanssiton vuosi, ja huomaan, että kynnys lähteä lavalle on tainnut kasvaa niin suureksi, että taitaa jäädä lähtemättä. Kuulostaa siltä, että lavalla tulee olla kurssit käynyt todellinen harrastaja, tai kuuluu roskasakkiin, joka ottaa kanta-askeleita väärässä kohtaa ja jumittaa toisten tiellä. Pahimmassa tapauksessa pilaa jonkun uroksen illan, hukkaamalla mahdollisen swingin änkytyksillään, siitä, kuinka mieluiten menis vaan ihan silleen perinteisesti..
Saihan itsetunto silloin aiemmin lavoilla joskus kolauksia, mutta tietämättä rankasta arvostelusta mitään, saattoi nauttia täysin siemauksin myös kuullessaan olevansa ajatuksella tai hipauksilla vietävä mukava tanssitettava.
Oi kun vieläkin hymy riittäis, vaan jotenkin on tullut olo, että jos vielä lavalle lähtee, tarvii ensin teettää paita, jossa varoitetaan puutteellisesta tanssitaidosta ja lisäksi syytä lienee suunnata suosiolla sinne lavan eteen vain musiikista nauttimaan?!
Eläkepäivillä sitten, kun on aikaa opettelen lattarit ja kaikki muut paremmat tanssit, jos sitten uskaltais vielä papparaisille tarjolle naisten riviin :)
Tanssikesää kaikille, mä taidan tanssia vaan luudan kanssa pellonlaidassa, ollaan sitten yhtä hyviä molemmat. ;)
Olen joitain vuosia sitten viettänyt pari kesää tanssahdellen lavoilla ympäri suomen kamaraa. Lähdin lavalle muutama foxin perusaskel takataskussa (käsilaukussa) ja kehityin lavoilla niin, että foxit, tangot, hitaat valssit menivät jo fiilistellen ja viejän mukaan kaikenmoisia kuvioita seuraillen. Tanssikemia ja askelten yhteensopivuus veivät usein ajan ja paikantajun, eikä edes tarvittu "muuta kemiaa" kun onnistunut tanssi-ilta tuntui aina loppuvan aivan liian pian. Fuskua ja buggaakin jonkun kärsivällisen ja taitavan viejän käsissä hiukan aloittelin, mutta eniten nautin käsivarsilla musiikin mutkissa liitelystä.
Nyt takana on muutama tanssiton vuosi, ja huomaan, että kynnys lähteä lavalle on tainnut kasvaa niin suureksi, että taitaa jäädä lähtemättä. Kuulostaa siltä, että lavalla tulee olla kurssit käynyt todellinen harrastaja, tai kuuluu roskasakkiin, joka ottaa kanta-askeleita väärässä kohtaa ja jumittaa toisten tiellä. Pahimmassa tapauksessa pilaa jonkun uroksen illan, hukkaamalla mahdollisen swingin änkytyksillään, siitä, kuinka mieluiten menis vaan ihan silleen perinteisesti..
Saihan itsetunto silloin aiemmin lavoilla joskus kolauksia, mutta tietämättä rankasta arvostelusta mitään, saattoi nauttia täysin siemauksin myös kuullessaan olevansa ajatuksella tai hipauksilla vietävä mukava tanssitettava.
Oi kun vieläkin hymy riittäis, vaan jotenkin on tullut olo, että jos vielä lavalle lähtee, tarvii ensin teettää paita, jossa varoitetaan puutteellisesta tanssitaidosta ja lisäksi syytä lienee suunnata suosiolla sinne lavan eteen vain musiikista nauttimaan?!
Eläkepäivillä sitten, kun on aikaa opettelen lattarit ja kaikki muut paremmat tanssit, jos sitten uskaltais vielä papparaisille tarjolle naisten riviin :)
Tanssikesää kaikille, mä taidan tanssia vaan luudan kanssa pellonlaidassa, ollaan sitten yhtä hyviä molemmat. ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onkos sua siellä lavatilanteessa arvosteltu tai jopa solvattu? Sun ei kannattais tämän palstan kirjoittelun peusteella tehdä mitään syvääluotaavia johtopäätöksiä. Mene sinne tansseihin ja koe itse.
Joka paikassa on omat tiukkapiponsa, kuulutko sinä itse mahdollisesti niihin?
Jees, niin pitääpä tarkastaa miten kireälle sitä on nutturansa veivannut. Useimmiten vikaa etsiessä unohtaa joko tietoisesti, tai sitten vahingossa vilkaista peiliin.
Ennakkoasenne on ainakin vähän kehno, siitä voinen syyttää itseäni. Ja kuka käskee näitä juttuja myöskään lukemaan, ei kai kukaan?!
Arvostelun ja kritiikin jännittäminen lienee turhaa, joskin inhimillistä. Lienee sitten kaksi vaihtoehtoa, tyytyä puisevaan tanssikumppaniin pitkillä harjaksilla, tai tarttua härkää sarvista ja pahimmassa tapauksessa tyytyä pitämään penkkiä paikallaan lavan reunalla. :)
Elämä on.
Tuontapaisia kysymyksiä jokainen pohtii, kuten sinä. Siinä vaan helposti käy niin, että jos jatkat ja jatkat tuota pohdintaa, etkä tee mitään tai edes juttele toisten kanssa, asia saa aivan suhteettomat mittasuhteet.
Tätä palstaa lukemalla voi saada jopa sellaisen käsityksen, että tanssijat ovat esimerkiksi lapsensa yksin jättäviä hulluja jne.Osa porukkaa vaan on niin valmiita leimaamaan koko porukan muutaman törtön takia.
Tuossa sun loppulausessa oli jo enne tulevasta toiminnasta. Mene siis sinne tansseihin kun mielesi tekee kuitenkin. Et sä noista ajatuksista muuten pääse ikinä eroon!
Mä katson nyt jalkapalloa!
Lavatansseissa käy paljon mukavia ihmisia, mutta myös suuri määrä täydellisiä k-päitä , monia todella friikkejä "harrastajia" sekä aivan epävakaita tai mielisairaita kisatanssijoita. Mukaan mahtuu kuitenkin. Hulluimmille voi sanoa ei. Suurelle osalle riittää ignooraaminen. Niill jotka alkavat isotella, haukkua tai solvata jos vaikka satut heidän tielleen kannattaa antaa samalla mitalla takaisin. Yleensä suuimman tilan vaativat egot sortuvat kun joku uskaltaa sanoa vastaan tai näyttää ettei ole pomputeltavissa. Pätenee kaikenlaiseen ihmistenväliseen toimintaan.
Itse olen kynyt tansseissa kohta 30 vuotta ja em. asenne toimii hyvin.
Sinulle on kai nyt käynyt sama mitä minullekkin kävi. Kun ihminen tulee tietoiseksi siitä että tansseissa on jotkut askeleet ja kuviot niin silloin ei enää kehtaa ilman tanssitaitoa tanssia.
Ei se mitään, kurssille vaan ja sitten takaisin.
Sitapaitsi, siellä kurssillakin on ihan hauska käydä.
Nimimerkki "Lavalle vaan" totesi:
"Lavatansseissa käy paljon mukavia ihmisia, mutta myös suuri määrä täydellisiä k-päitä , monia todella friikkejä "harrastajia" sekä aivan epävakaita tai mielisairaita kisatanssijoita. "
Harrastan sekä seura- että ns. swing- tansseja aktiivisesti. Tämän lisäksi kilpailen useassa tanssilajissa. En epäröi tunnustaa että tanssi on minulle sekä harrastus että tärkeä osa elämää.
En pidä itseäni k- päänä, vielä vähemmän pidän itseäni epävakaana tai mielisairaana. Olen varma että sekä ystäväni että muut minut minut tuntevat ovat samaa mieltä kanssani.
Nimimerkin "lavalle vaan" yleistävä, loukkaava ja rasistinen kommentti osoittaa että kirjoittaja itse kärsii muissa tunnistamissaan ja kuvaamistaan persoonallisuuden piirteistä.
Koen empatiaa ko kirjoittajan puolesta. Jaksamists patologiasi kanssa.
Hyvin olen pärjännyt yli 40 vuotta pelkillä perustansseilla, enkä aio niitä kädenaliveivauksia vieläkään opetella. Ainakin täällä Keski- Suomen lavoilla käy vielä varttuneempia herrasmiehiä, jotka tanssii perinteisiä tansseja. Mene vaan rohkeasti tansseihin.
"Eläkepäivillä sitten, kun on aikaa opettelen lattarit ja kaikki muut paremmat tanssit, jos sitten uskaltais vielä papparaisille tarjolle naisten riviin :)"
Sinne vain hakuriviin.
On meitä jotka tanssittaa mielellään Foksilla " lattarit ja kaikki muut paremmatkin tanssit."
En tosin tiedä kuinka miehet jotka on hurahtanut näihin "parenpiin tansseihin" suhtautuu, kun/jos joutuu tanssiin esm. Foksina jonkun Cha caaan.
Tähän vois vastailla nämä Herrat, jotka tanssittaa näitä parenpia tanseja.
Daameista jotka kysyvät. Esim. Mennäänkö Cha caana? Vien silti foksina.
Suurin osa heistä kiittelee ja kehuu tanssihetkeämme. (samaan en pääse lajiomaisesti)
Tuskin kumminkaan säälistä.
Elämäni paras tanssireissu oli yllättäen melkein tyhjässä edesmenneessä tanssiravintolassa. Tavallisesti liian pieni lava riitti kivasti meille muutamille ihmisille ja harvalukuisuudestaan huolimatta tanssittajissa oli pari tooosi hyvää viejää. Opettelin sinä iltana ihan huomaamatta monta uutta kuviota ja "ällöttävänä" hikimärkänä tunsin itseni melkein prinsessaksi taivutellessani kivan tanssittajan käsissä hidasta tangoa. Siihen tunteeseen olis voinut hukkua iäksi. :)
Kursseja en pelkää, mutta oikeasti tuntuu ettei aikaa ole sitoutua mihinkään säännölliseen. Ehkä sitten joskus sattuu sellainen intensiivitunti ennen varsinaisia tansseja. Ans kattoo ny.
En ole hyvä tanssija enkä myöskään siis tanssita näitä "osaavampia" daameja., joten kommentointi siltä pohjalta. Aika monesti lavalla soitettu cha-chaa on jotenkin vain sen tuntuista, että se menee syliotetanssina paljon mukavammin kuin "oikeaoppisena" cha-chaana tanssien. Harva bändi kun osaa soittaa nämä lattarit semmoisella soinnilla kuin vaikka Hurma tai Taikakuu.
Ehkä enemmän "ristiriitaisia" tuntemuksia herättävät nopeat fusku tai jive-kappaleet. Niiden tanssiminen foksin tyyliin tuntuu joskus aika tököltä, kun nopea kappale antaisi monesti myös paljon tulkinnan mahdollisuuksia näissä paljon tällä palstalla parjattavissa swing-tanssimisessa, siis kädenalitansseissa.