Pitempään olen jo aikonut kertoa tarkemmin tästä nykyisestä elinympäristöstäni, mutta mitä siitä kertoisin. Jotain olen tyytyväisenä maininnut moneenkin kertaan, täällä juuri minustakin on kehittynyt ihminen. Vieroksun tuota hokemaa " rakasta itseäsi, niin rakastat muitakin." Se voisi olla toisinkin päin....rakasta ihmistä, niin opit rakastamaan myös itseäsi.Yritä unohtaa omat henkilökohtaiset vaivasi ja tuskasi, niin tasapainosi ymmärtää elämän monimuotoisuutta kasvaa.
Vammaisuudestako minun pitäisi kertoa, mutta enpä osaakaan luokitella, kuka on vammainen. Aihe tuntuukin ihan vieraalta. Äkkiseltään Hervannassa pistäytyvä, aivan toisenlaisesta, "normaalien" ihmisten ympäristöstä tulleella, voi tulla ajatus....kylläpä täällä on paljon vammaisia. Voiko ihmistä sanoa vammaiseksi ( siinä on erittäin voimakas negatiivinen lataus), jos ihminen poikkeaa jollain lailla ulkonaisesti terveyttään uhkuvasta ihmisen prototyypistä.
Niin, täällä on mm. kuurosokeiden isohko asuntoalue, avohoidossa mielisairaalasta " vapautettuja asuu täällä, samoin päihdehoitolaisia, jotka jollain konstilla yrittävät irti addiktioistaan ja suuri määrä edelleen päihteistä kiinni olevia.
Sitten suurin määrä on jollain apulaitteella liikkuvia, urheasti yrittäen jalan toisen viereen hitaasti nostaa ja niin sitä mennään eteenpäin. Toisilla on jopa sähköisiä kulkuvälineitä, niillä huristavat ne, jotka eivät lainkaan pysty enää kävelemään. Ennenkaikkea tarkkasilmäinen huomaa ihmisen itsensä sinnikkään yrittämisen olla elämässä kiinni. Morjestetaan siellä sun täällä, hymyillään vieraillekin, vaihdetaan sanoja ja kuulumisia tuttujen ja vieraitten kanssa. Eletään. Miten monimuotoista elämä onkaan!
Jostain sattui silmiini sopivasti ajatelma..." Ihmiset eivät aina tarvitse neuvoja. Joskus se, mitä he tarvitsevat, on käsi, josta pitää kiinni, ja korva, joka kuuntelee ja sydän, joka ymmärtää heitä."
Niin tällainen pieni otos vain täältä meiltä päin....vain pieni kansanlaulu ja sanoja ei ole ollenkaan....
No voi, sen lempeän laulunhan voisi joku laittaa yhteisesti soimaan tänne....meillekin vammaisille.
Vammaisuudestako minun pitäisi kertoa, mutta enpä osaakaan luokitella, kuka on vammainen. Aihe tuntuukin ihan vieraalta. Äkkiseltään Hervannassa pistäytyvä, aivan toisenlaisesta, "normaalien" ihmisten ympäristöstä tulleella, voi tulla ajatus....kylläpä täällä on paljon vammaisia. Voiko ihmistä sanoa vammaiseksi ( siinä on erittäin voimakas negatiivinen lataus), jos ihminen poikkeaa jollain lailla ulkonaisesti terveyttään uhkuvasta ihmisen prototyypistä.
Niin, täällä on mm. kuurosokeiden isohko asuntoalue, avohoidossa mielisairaalasta " vapautettuja asuu täällä, samoin päihdehoitolaisia, jotka jollain konstilla yrittävät irti addiktioistaan ja suuri määrä edelleen päihteistä kiinni olevia.
Sitten suurin määrä on jollain apulaitteella liikkuvia, urheasti yrittäen jalan toisen viereen hitaasti nostaa ja niin sitä mennään eteenpäin. Toisilla on jopa sähköisiä kulkuvälineitä, niillä huristavat ne, jotka eivät lainkaan pysty enää kävelemään. Ennenkaikkea tarkkasilmäinen huomaa ihmisen itsensä sinnikkään yrittämisen olla elämässä kiinni. Morjestetaan siellä sun täällä, hymyillään vieraillekin, vaihdetaan sanoja ja kuulumisia tuttujen ja vieraitten kanssa. Eletään. Miten monimuotoista elämä onkaan!
Jostain sattui silmiini sopivasti ajatelma..." Ihmiset eivät aina tarvitse neuvoja. Joskus se, mitä he tarvitsevat, on käsi, josta pitää kiinni, ja korva, joka kuuntelee ja sydän, joka ymmärtää heitä."
Niin tällainen pieni otos vain täältä meiltä päin....vain pieni kansanlaulu ja sanoja ei ole ollenkaan....
No voi, sen lempeän laulunhan voisi joku laittaa yhteisesti soimaan tänne....meillekin vammaisille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten hyvältä tuntuu lukea lämminhenkinen kuvauksesi susmorsian, ihmisistä joiden elämä ei ole helpommasta päästä.
Hellyys kuuluu Mauno Kuusistonkin äänestä, hellyys, jota ilman me ihmiset kuihtuisimme.
https://www.youtube.com/watch?v=V7yz7O-lTl0
Tämän monesta valitsin.
http://www.youtube.com/watch?v=FKEp5FaEPQM
Unohdin Katjan mainita, aivan erikseen. Hänellä on sellainen lihasvoimattomuus- ja pakkoliikesairaus, Ei minun tarvitse tietääkään taudin nimeä, miksi pitäisi. Aina aurinkoinen, nuori ihminen, puheesta oppii saamaan selvää, kun tarkkaan kuuntelee. Aivan niinsanotusti normaali ihminen puheissaan, aivot toimii kuin partaveitsi. Yksin yleensä liikkuu rollaattori vain apuna, joskus on saattaja-avustaja mukana. Niin, on näitä lihasvoima-heikkoisia muitakin, mutta Katja on oikein kaikkien lemmikki.
Pohdit varsin monialaisesti elämän ja elämisen monimuotoisuutta. Kuten voi todeta, tasan ei käy onnenlahjat. Olen käynyt Hervannassa kyläilyreissulla ja todennut saman asian, mikään erilaisuuden sulatusuuni alue ei kuitenkaan ole.
Suvaitsevaisuuden huomaa siellä olevan aivan kohdallaan huomioidaan kanssakulkijat samanarvoisina.
Tampereen seutulaiset ovat jo juuriltaan varsin mutkattomia asenteilta, sanotaan asia niinkuin se on, ei kierrellä ja kaarrella tämäkin on hyvä ominaisuus. Pidä huolta itsestäsi, musisoi Pave Maijanen, sanojen viesti koskettaa kaikkia.
https://www.youtube.com/watch?v=jb9vUQWhMKY
Susmorsiamen aloitus antaa aihetta itsetuskeluun, se herättää ajattelemaan,
"Älä tee sitä toisille, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän".
Jukka Kuoppamäellä on säveltämissään ja sanoittamissaan lauluissa aina ajatusta herättävää sanomaa muillekin.
Sopii hyvin aloittajan teemaan ympärillämme olevia ihmisiä, ja itseämmekin ajatellen.
http://www.youtube.com/watch?v=1rgbaYoeLi0
,
Miten haavoittuvainen onkaan ihminen : tänään terve, kukoistava ja voimainsa tunnossa, huomenna voi olla kaikki toisin. Sairaus ja onnettomuus eivät katso kohdettaan, kaikki eivät saa edes syntyä terveinä.
On jotenkin inhimillisempää puhua esimerkiksi Downin oireyhtymästä kuin mongolismista, ulkonäön poikkeamiin viittaavat nimitykset ovat halventavia. ADHD-lapsi ei ole pelkkää diagnoosia, vaan erityistä tukea tarvitseva, erityislapsi.
Rakas ihminen on erityinen, ja eikö meidän kaikkien pitäisi olla erityisiä.
Laitan tähän laulun "Sun särkyä anna mä en"
http://www.youtube.com/watch?v=VNA3J9lvcbI&feature=kp
Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
Televisossa,kun talvella tulee se ohjelma, Erilaiset Rendit,aina katson
On aivan ihanaa,kun ovat oikein oman ohjelman saaneet.
Yrittävät töissäkin osin käydä, hienoa yhteiskunnan ymmärrys,että voivat käydä kokeilemassa töitä..
Mukavaa heidän yhteisö asuminen,monta asiaa oppivat toisiltaan,
myös kanssa käymisen jalontaidon..
Aika kivasti naiset lauloivat tämän suomalaisen pikkuklassikon lappilaisessa kirjastossa
http://www.youtube.com/watch?v=WALMSDwU4RA