Jos vihdoin kahden kaipuksesi kohteen kanssa.

No, mä kaipasin pari vuotta ja sitten kun oltiin kahestaan, ei tuntunutkaan yhtään miltään. Näinki voi käydä. Ei mitään romanttista innostusta, kokonaisvaltasta huumaa, mitään sellasta. Köyhät velvollisuuspanot ja kohteliaisuudet vaan ja näkemiin :)

Sitten sen näkisi. Turha etukäteen miettiä liikaa.

En osaa sanoa onko hän kaipaukseni kohde, kyllä sitäkin on ollut, enemmänkin sitä, etten saa häntä mielestäni, vaikka joskus yritin, enää en jaksa yrittää..

Hän saattaisi lähteä kävelemään siitäkin tilaisuudesta. Mutta oletan että uteliaisuuttaan jäisi :). Olisin siitä kiitollinen.

Varmaan ihmettelisin ääneen, mikä hänessä on, kaikki nämä vuodet olen häntä ajatellut päivittäin, jossain vaiheessa, jossain muodossa, hellyydellä, kaipauksella ja rakkaudella, tuntematta häntä sen paremmin.

Ei voi olla niin, että vain pidän hänen ulkonäöstä, komeita miehiä tulee ja menee, mutta vain hän sai mut sekoamaan näin. Nykyisin olen jo tasapainoinen..tai sinnepäin, mutta tunne pysyy.

Oikeesti pienen hetken kahden oleminen ei menisi näin, tarvitaan enemmän kuin pieni hetki näiden asioiden selvittämiseen. Hänen mielestä tuskin mun kaltaisella ihmisellä on mitään hänen kanssa selvitettävää, näin uskon. Helpompaa on ajatella että asiat menee niinkuin on ennenkin mennyt.

Hän tuskin täällä, tuskin edes ymmärtää tätä mun ajatuksen juoksua, niin pahasti sotkin itseni häneen ja olen varattu, mutta näiden asioiden kanssa painin vieläkin.

Toivon hänelle hyvää ja onnellista elämää, missä ikinä kulkeekin.