Meillä oli kotona koira ja sisäsiistiksi häntä opetettiin vain sinnikkyydellä ja usein ulos viemisellä.
Toinen ja ensimmäinen oma koirani tuli meille 10kk:n iässä ja oli sisäsiisti jo valmiiksi.
Nyt hankin kauan toivomani Westien ja hän on vasta 10 viikkoinen.
Miten oikeasti kannattaa toimia sisäsiistiksi opettamisen suhteen?
Kun ulos sitä ei voi koko ajan viedä kun on niin pieni ja herkkä viimalle ym.
Luin ohjeen, että ensin opettaisi lehdelle ja siirtää lehteä pikkuhiljaa ulko-ovelle päin kunnes opettaa tekemään asiansa ulos.
Suurin osa pisuista ja kakoista tulee huomaamattani tai huomaan kun tilanne on jo ohi. Toki kannan lehdelle ja kehun siinä, välillä olen antanut pienen makupalan. Riittääkö se? Vai tulisiko "torua" ensin siitä lattialle tehdystä pissasat/kakasta? Sanomalla "ei" painokkaasti ja kehumalla lehdellä (muute. Kerkisin kokeilemaan tuota ja pentu vinkuu ja ulvoo pelkästä ei-sanasta ihan kuin sille tekisin jotain. Herää epäilys, että on joskus pelästynyt vastaava/tehty jotain).
Muitakin vinkkejä otan vastaan.
Toinen mikä mietityttää on ruokailu. Aiemmat koirat söivät milloin halusivat ja nappuloita oli aina kupissa. Ei koskaan syönyt liikaa ja siksi se toimikin hyvin. Pentu taas ei aina malta syödä kaikkea tai käy närppimässä hissuksiin vähän. En tohdi ottaa kippoja poiskaan ennen kuin määrä on syöty sillä pelkään, että syöminen jää liian vähälle muuten.
Helpointa olisi toki jos söisi kaiken heti ja sitten ottaa kuppi pois ja seurata milloin käy tarpeilleen.
Mutta tohdinko ottaa kupin pois tietyn ajan jälkeen? Oppisiko pentu helposti sen, että kannattaa syödä silloin kun on ruoka-aika?
Kun kaikki ovat yksilöitä ja ensimmäistä kertaa minulla on noin pieni karvamuru. :)
Aivan ihana on ja kovin pohdin, että toimisin oikein.
Ja kuinka paljon tuon ikäinen osaa näytellä? Kun edellinen koiramme oli oikea draamaking. Kerran kun kävimme eläinlääkäristä ostamassa leluja ja lääkäri tarjosi koiralle keksiä. 1 muru jäi tassun alle ja emme huomanneet sitä, mutta koira konkkas ja kinkkas pahasti, joten lääkäri päätti heti katsoa tassua paremmin. Muru keksiä löytyi, otettiin pois ja koira oli kunnossa. =))
Joskus myös vingahteli todella lujaa ja samalla tavalla, samaan aikaan hypähdellen kuin olisin astunut tassuille. Enkä astunut silloin ja joskus nolotti kovin kun ihmiset oikein ulkona mulkoili minua, että mitä oikein teen koiralle. =D
Ja nyt pohdin tuota pennun vinkaisua. Vaikuttaa, että aika herkästi pentu vinkasee. Osaisipa tuo kertoa. Mutta ehkäpä täällä osataan ainakin jotain.
Toinen ja ensimmäinen oma koirani tuli meille 10kk:n iässä ja oli sisäsiisti jo valmiiksi.
Nyt hankin kauan toivomani Westien ja hän on vasta 10 viikkoinen.
Miten oikeasti kannattaa toimia sisäsiistiksi opettamisen suhteen?
Kun ulos sitä ei voi koko ajan viedä kun on niin pieni ja herkkä viimalle ym.
Luin ohjeen, että ensin opettaisi lehdelle ja siirtää lehteä pikkuhiljaa ulko-ovelle päin kunnes opettaa tekemään asiansa ulos.
Suurin osa pisuista ja kakoista tulee huomaamattani tai huomaan kun tilanne on jo ohi. Toki kannan lehdelle ja kehun siinä, välillä olen antanut pienen makupalan. Riittääkö se? Vai tulisiko "torua" ensin siitä lattialle tehdystä pissasat/kakasta? Sanomalla "ei" painokkaasti ja kehumalla lehdellä (muute. Kerkisin kokeilemaan tuota ja pentu vinkuu ja ulvoo pelkästä ei-sanasta ihan kuin sille tekisin jotain. Herää epäilys, että on joskus pelästynyt vastaava/tehty jotain).
Muitakin vinkkejä otan vastaan.
Toinen mikä mietityttää on ruokailu. Aiemmat koirat söivät milloin halusivat ja nappuloita oli aina kupissa. Ei koskaan syönyt liikaa ja siksi se toimikin hyvin. Pentu taas ei aina malta syödä kaikkea tai käy närppimässä hissuksiin vähän. En tohdi ottaa kippoja poiskaan ennen kuin määrä on syöty sillä pelkään, että syöminen jää liian vähälle muuten.
Helpointa olisi toki jos söisi kaiken heti ja sitten ottaa kuppi pois ja seurata milloin käy tarpeilleen.
Mutta tohdinko ottaa kupin pois tietyn ajan jälkeen? Oppisiko pentu helposti sen, että kannattaa syödä silloin kun on ruoka-aika?
Kun kaikki ovat yksilöitä ja ensimmäistä kertaa minulla on noin pieni karvamuru. :)
Aivan ihana on ja kovin pohdin, että toimisin oikein.
Ja kuinka paljon tuon ikäinen osaa näytellä? Kun edellinen koiramme oli oikea draamaking. Kerran kun kävimme eläinlääkäristä ostamassa leluja ja lääkäri tarjosi koiralle keksiä. 1 muru jäi tassun alle ja emme huomanneet sitä, mutta koira konkkas ja kinkkas pahasti, joten lääkäri päätti heti katsoa tassua paremmin. Muru keksiä löytyi, otettiin pois ja koira oli kunnossa. =))
Joskus myös vingahteli todella lujaa ja samalla tavalla, samaan aikaan hypähdellen kuin olisin astunut tassuille. Enkä astunut silloin ja joskus nolotti kovin kun ihmiset oikein ulkona mulkoili minua, että mitä oikein teen koiralle. =D
Ja nyt pohdin tuota pennun vinkaisua. Vaikuttaa, että aika herkästi pentu vinkasee. Osaisipa tuo kertoa. Mutta ehkäpä täällä osataan ainakin jotain.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pennut kiljahtelee tosi herkästi, ei tarvitse ihmetellä.
Siisteyskasvatuksen olen itse vienyt onnistuneesti läpi kuudesti elämässäni näin:
Pikkupentuna usein ulos, aina kun herää, on syönyt tai riehunut. Sisällä on ollut sanomalehtiä pissapaikkana, nykyisin saa kaupoista sellaisia imukykyisiä alustojakin! Matot pois lattioilta aluksi. Tarpeidentekoa en hirveästi kommentoi. En siis kehu enkä moiti. Kyllä pennun voi sään puolesta ulos viedä, älä liikaa suojele! Alusta lähtien mahdollisimman vähän vahinkoja sisälle, ei siitä pidä tapaa tehdä.
Vasta yli puolivuotias saatta tarvita jonkun kerran sitä kieltosanaakin, jos vielä sisälle tekee. Liiallinen kehuminen tai palkkaaminen saattaa johtaa väärinkäsitykseen. Pentu luulee aina ilahduttavansa sinua tarpeidenteolla, oli sitten sisällä tai ulkona. Tulee ongelma.
Ei koko ajan ruokaa kupissa, vaan säännölliset ruoka-ajat. Vieroitusikäinen syö kolmesti päivässä. Näin saat vatsan toimintaan säännöllisyyttä ja ennustettavuutta. Ruoka-aikoina voit opettaa tapoja: istumaan, odottamaan lupaa. Tukee hyvää johtajuutta. Opit tietämään pentusi ravinnontarpeen. Jos pennulle ei ruoka maistu, luultavasti sitä on liikaa. Kuppi otetaan pois ja seuraavana ruoka-aikana esille.
Vettä tietysti koko ajan tarjolla.
Mukavia hetkiä sinulle pikkuisesi kanssa!
Tammikuun kovimmilla pakkasilla minulle tuli seitsenviikkoinen cockerinpentu. Heti aloin viemään sitä ulos tarpeilleen. Tosin nämä reissut kestivät vain pari minuuttia. Kun pentua tarkkailee, oppii näkemään, koska sillä on hätä ja sitten pihalle. Ja minä ainakin kovasti kehuin, kun tarpeet onnistui ulos. 4 kk ikäisenä pentu oli sisäsiisti. Ja pennulle säännölliset ruoka-ajat. Kuppi lattialle 10 minuutiksi ja sitten pois, oli syönyt tai ei. Näin pentu ei opi nirsoilemaan ja vatsakin tykkää, kun on lepoajat. Runsaasti rakkautta ja riittävästi rajoja, niin saat nauttia ihanasta pentuarjesta. Pienikin pentu nimittäin osaa taitavasti manipuloida omistajansa toimimaan mielensä mukaisesti ja sitten mennäänkin jo johtajuusongelmiin.