voisitko

Jaa-a. Jos hän osaisi rakastaa minua ja olisi tilanteestaan riippumatta hyvä minulle, kyllä voisin. Onhan tässä itse kenelläkin tekemistä itsensä kanssa.

En tiedä kun en tunne, kertoisitko miten tuo vaikuttaa elämiseen ja suhteesen?
Eikö siihen ole lääkitystä?

multa, vastaan en. En pidä miehistä :).

Tuota on aika vaikea asioita tuntemattoman tavallisen ihmisen käsittää, mitä kaikkea diagnoosi pitää sisällään.
Voimaa se vaatisi valtavasti ja uskoa. Myös uskoa itseensä. Rakastaa voi, mutta kuinka läheltä, särkymättä. En tiedä.

Ulkona sataa ja mä mietin omiani täällä. Mutta kysymys on outo. Eihän rakkaus katsele asioita noin. Kun joku sinuun ihastuu tai ehkä myöhemmin rakastuu, niin ei tuo ole mikään este.

Jos te molemmat rakastatte toisianne, luotte oman maailman jossa ymmärrys ja sopu antaa tilaa toisen persoonallisuudelle. Elämä on jatkuvaa kasvamista, älä anna sairauden olla este, vaan puhu siitä avoimesti hänelle, jos hän on sulle oikea, hän ymmärtää.

Mites tämä on diaknosoitu. Sopii varmaan kysyä... Onhan tässä muutamina vuosina joutunut melko koetukselle. Onkohan silti ihan noin. Herkkä päisempi olisi jo hullujen huoneella. Joskun on parempi vajota viilipytyn tasolle, jos millään vaan

Tällä mainospuheella, en voi.

En

Vaikeaa on... Minulla on lapsi miehen kanssa, jolla on tämä sairaus. Voihan se olla ettei niin voimakkaita oireita ole. Että voisi. Täällä mahdoton sanoa tuntematta tapausta. Ainakin saa varautua parin tunnin sisällä tapahtuviin mielen muutoksiin. Suhteessa voi olla päättämättömyyttä, haluaako olla vai ei... Mutta ihan tapauskohtaista uskon näin.