Kohta on kaikki keinot käytetty, eikä mitään fiidbäkkiä ole itsediagnisoituna ilmaantunut.
Minulla on krooninen ikävä naista, joka teki mahdottomasta mahdollisen. Minä rakastuin vastoin kaikkia realiteettejä.
Niinpä...minulla on jo vaimo ja lapset.
Minulla on krooninen ikävä naista, joka teki mahdottomasta mahdollisen. Minä rakastuin vastoin kaikkia realiteettejä.
Niinpä...minulla on jo vaimo ja lapset.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"fiidbäkkiä ole itsediagnisoituna "
Ehkä vain haluat mahdotonta? Kun sen saisit tulis ikävä entistä elämää, vaimoa ja perhettä.
Ajatteles siltä kantilta- aloittaisit suhteen tämän uuden naisen kanssa, mitä tuumaisi tämä vaimosi, josta tulis se ex- puoliso, ja mitä tuumaisivat lapset. Jos jo aikuista lapsista kyse- noh, heillä lienee tarpeeksi omissa elämissään, tuskin kauheasti surisivat isukin uuden elämän perään, mutta kuinka vaimo asian ottaisi. vai olisiko helpottunut, että nyt tuosta ainaisesta seksivonkaajasta, ja hikisukasta pääsee eroon.
Sun kannalta- jos seksiä ollut liian vähän-nyt sitä tod.näköisesti olis joka päivä, ja usein, ja kiihkeästi. Ainakin eka vuosi :)
Ja uusi on aina uusi, olisi mielenkiintoista elää uutta suhdetta, tuntea ne järisyttävät tunteet-> rakkauden, mustasukkaisuuden intohimon sekoitus.
Tutustua kumppanin sukuun, nähdä millaisista lähtökohdista toinen on ponnistanut tullakseen siksi joksi on tullut..
Elää, kokea tutut asiat nyt kuin ekaa kertaa sen uuden kumppanin rinnalla. Vanheta, ja rakastaa yhdessä.
Tämmöisiä voi miettiä. :)
pitäs vaihtaa vuoden välein. Eikä se uus välttis olis sen parempi tai intohimoisempi. Mahdoton sanoa, kun siitä ei alotuksessa mainittu. Mun oman kokemuksen mukaan seksi paranee mitä paremmin oppii tunteen toisen eikä se välttämättä lainkaan vähene, ainakaan mun suhteissa koskaan ole vähentynyt.
Olet varmaan jo sen verta tutustunut vaimoosi että tiedät pystytkö olemaan onnellinen hänen kanssaan vai olisiko joku toinen parempi sulle. Vaihtamalla välillä paranee, olen sen kokenut.
Lapsiakin pitää ajatella.
Sama täällä, mutta olen nainen, jolla lapset ja mies. Kaikkea yritetty. Järjellä ajateltu. Yritetty löytää hänen huonoa puoliaan, yritetty suuttua häneen jne. Mikään ei vaan onnistu. Päivä kerrallaan hän on vain enemmän mielessä, vaikka ei nähtäiskään.
Samoin kävi vuosia sitten minulle, naimisissa olevalle naiselle.
Rakastuin mieheen, perheelliseen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Aika tekee tehtävänsä. Tunteiden roihu laantuu ja kaipaus hellittää, joskus ...
Ymmärrän hyvin, sillä voisin olla tuo vastapuoli.... Minäkin rakastuin, jo aikaa sitten, eikä tunteet kuole. Olen yrittänyt rakastua omaan mieheeni uudelleen ja unohtaa tämän toisen, mutta eipä ole onnistunut... Molemmilla on aviopuolisot ja lapsi/lapsia. Mutta joku kemia on välillämme, joka vain vetää puoleensa yhä enemmän ja enemmän. Tuntee vain voimistuvat, mitä enemmän niitä yritän tukahduttaa. Ahdistavaa ja samalla kuitenkin niin ihanaa olla oikeasti rakastunut...
On se. Rakkaus on todellista. Se on. Eri asi tekeekö ihminen siitä mahdollista.
Tiedän täysin mistä puhut "vastoin kaikkia reaaliteettejä"
ja tässä sitä nyt sitten ollaan elämän laidassa kiinni. Todellisen mahdottomuuden vuoristoradassa. Vasta vauhdin pysähdyttyä uskalsin myöntää rakastavani. Ja sitten miten tavattoman paljon..
Sama tilanne täälläkin..
vaikka kuinka yrittää ja toista ei edes näe. Mutt kun kuulee hänen nimensä, jonkun laulun niin alkaa tympiin koko tunnetila. Täytyisi olla onnellinen mitä on,mut hänessä oli sitä jotain mihin ihastuin...ja itselläni lapset ja mies..
tämä niin väärin..
Ap, onko stoori edennyt? Osui silmiin tämä...