Miksi en kärsi yksinäisyydestä?

Olen kolmekymppinen nainen ja olen yksinäinen. Onkohan minussa jotain vikaa, kun en kuitenkaan kärsi yksinäisyydestäni?

Melkein olen vuosien vieriessä erakoitunut enemmän. Vaikka olen ollut monta kuukautta yksikseni, saatan silti tuntea epämukavuutta, jos joku kaverini ehdottaa, että tulisi käymään! Torjun tapaamisehdotuksen yleensä vedoten johonkin keksittyyn syyhyn.

Yksin on niin paljon rennompaa ja mukavampaa, kun saa vaikka heittäytyä pitkälleen ja ottaa tirsat silloin kun haluaa, saa olla vaikka alusvaatteisillaan, jos siltä tuntuu, saa katsoa sitä leffaa, mitä mieli tekee ja sammuttaa valot juuri silloin, kun siltä tuntuu, tai saa valvoa ja kumustaa hereillä vaikka kellon ympäri, jos siihen on mahdollisuus ja niin haluaa.

Minulla ei ole ikinä tylsää, ainakaan yksinäisyydestä johtuen. Päinvastoin, toisten seurassa saatan pitkästyä.

Kuuntelen musiikia, luen, katselen leffoja, kokkailen, kirjoittelen pikku tarinoita, voimistelen, käyn kävelyillä..... ja kyllä, puhun yksikseni, pakko myöntää. Puhun yksin enemmän kuin seurassa :D Joskus kun minulla on hyvät jutut menossa yksinpuhelussa ja joku kaverini soittaa, ärsyynnyn häiriöstä ja koko puhelun ajan vain odotan, että pääsisin taas jatkamaan yksikseni puhumista. Puhun taiteesta, filosofiasta, psykologiasta ja joskus politiikastakin!

Olenko ainut tällainen henkisesti lähes täysin omavarainen city-erakko, vai onko muitakin tällaisia?
8146
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Olisin aivan samanlainen kuin sinä,yksin en kyllä puhu.Ainoa mutta on että olen naimisissa,ei ois kanstsinut mennä koskaan mutta tässä ollaa.Viihdyn yksin ja hakeudun yksinäisyytennaina kun on mahdollista ja vaikkeis oliskaan hakeudun silti.Käytän huomattavasti enemmän aikaa yksinoloon kuin aviomiehelleni.Miehessä ei ole mitään vikaa,vaan minussa.Hän on kait tottunut siijen että joutt/saa olla yksin.Olen sitä mieltä että kaikkia ei ole luotu parisuhteeseen eikä siihen kannata mennä jos ei siltä tunnu.Eikä kaikkien naisten tarvitse hommata lapsia,ei kaikista ole siihenkään.NUti täysin rinnoin elämästäsi.Meitä on paljon muitakin jottka ajattelee samoin.

Äänestä

Olen ollut kaksi kertaa parisuhteessa, joista toinen kesti kauan. Nyt nautin yksin olosta, ja minusta ihan liikaa säälitellään yksin asuvia, elämä voi olla paljon parempaa yksin.

Äänestä

Minua ei voi kai sanoa erakoksi eikä edes erityisen ykisnäiseksi, koska olen parisuhteessa, mutta tunnistan silti itseäni aloituksesta. Mulla ei ole ystävyyssuhteita ja kärsin siitä kyllä ajoittain, mutta toisaalta huomaan, että tunnen itseni muiden seurassa usein tylsistyneeksi. Silloin, kun tarjolla olisi tilaisuus osallistua johonkin sosiaaliseen rientoon, se tuntuu lähinnä riesalta tai velvollisuudelta. Aika ristiriitaista kieltämättä.

Äänestä
  • Joo kyllä on moni yksinäinen omasta tahdostaan ja pärjääkin hyvin näin. Me emme vaan useinkaan tee asioista numeroa.
    Kyllä yksin viihtymisessä on jotain hienoa ja arvokasta.

    Äänestä

  • yksin viihtyvä kirjoitti:

    Joo kyllä on moni yksinäinen omasta tahdostaan ja pärjääkin hyvin näin. Me emme vaan useinkaan tee asioista numeroa.
    Kyllä yksin viihtymisessä on jotain hienoa ja arvokasta.

    Itse olen huomannut ettei yksinäisyys haittaa jos olen omissa oloissani. Se korostuu jos menen muiden ilmoille ja silloin ryhdyn vertaamaan itseäni muihin.

    Äänestä

Kaikkihan ihmisessä on henkistä.
Siinä on ihmisen vapaus,
että hän voi olla mitä tahansa,
koska on henkinen olento.
Yksinäisyyden tunne on sairaus,
koska Jeesus on aina ihmisen
kanssa.
Jeesus poistaa kaiken negatiivisen
ihmisestä, jos ihminen sitä
itse haluaa ja siihen Jeesuksen
avulla pyrkii.

Sellaisen sanoisin.
Että sinä joka et ole halunnut
Jeesusta edes nähdä.
Sinäkö olet se,
joka tuomitsee tässä.
Eihän kukaan joka ei
halua nähdä koskaan näe.
Jos et mene katsomaan,
et näe.
Aivan samoin kuin kaikissa
asioissa,
jos et itse ole tarkistanut,
että onko jokin totta,
niin miten voit väittää mitään?
Onko jokin totta siksi,
että joku niin sanoo?
Oletko jotenkin typerys?
Evankeliumeissa Jeesus sanoo:
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille,
jotka uskoivat häneen:
"Jos te pysytte minun sanassani,
niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
ja te tulette tuntemaan totuuden,
ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Joh. 8:31,32
Montako ihmistä tunnet,
joka on yrittänyt soveltaa
Herran Evakeliumeita käytännön
arkipäivän elämäänsä joka hetki?
Herra on luvannut antaa totuuden
niille, jotka noudattavat hänen Sanaansa.
Jos Herra on olemassa,
niin sinä tulet tuntemaan
tämän todeksi.
Mitään sokeata uskoa ei tarvita!
Eikä Herra sellaista
missään Evankeliumeissa saarnaa.
Hän saarnaa nimenomaan yllä olevaa
tieteellistä,
kokeellista metodia.
Jos pidätte Sanani,
tulette tuntemaan totuuden.


Voita ja hunajaa hän syö
siinä iässä, jolloin oppii
hylkäämään pahan ja
valitsemaan hyvän;
Jesaja 7:15

Äänestä

Siinäpä se, tämä yksineläjän autuus. Olen kyllä sosiaalinen ja nautin olla myös ihmisten parissa, mutta koti on linnani ja tänne en ketään kaipaa.
Paitsi tuo Yläkerran Herra saa nauttia seurastani.

Äänestä
  • Melkoista narsismia kuvitella, että jopa Jumala "nauttii seurastasi"! Ellet sitten tarkoittanut Yläkerran Herralla yläpuolellasi asuvaa talkkari-Jormaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Laulava varpunen kirjoitti:

Olen kolmekymppinen nainen ja olen yksinäinen. Onkohan minussa jotain vikaa, kun en kuitenkaan kärsi yksinäisyydestäni?

Melkein olen vuosien vieriessä erakoitunut enemmän. Vaikka olen ollut monta kuukautta yksikseni, saatan silti tuntea epämukavuutta, jos joku kaverini ehdottaa, että tulisi käymään! Torjun tapaamisehdotuksen yleensä vedoten johonkin keksittyyn syyhyn.

Yksin on niin paljon rennompaa ja mukavampaa, kun saa vaikka heittäytyä pitkälleen ja ottaa tirsat silloin kun haluaa, saa olla vaikka alusvaatteisillaan, jos siltä tuntuu, saa katsoa sitä leffaa, mitä mieli tekee ja sammuttaa valot juuri silloin, kun siltä tuntuu, tai saa valvoa ja kumustaa hereillä vaikka kellon ympäri, jos siihen on mahdollisuus ja niin haluaa.

Minulla ei ole ikinä tylsää, ainakaan yksinäisyydestä johtuen. Päinvastoin, toisten seurassa saatan pitkästyä.

Kuuntelen musiikia, luen, katselen leffoja, kokkailen, kirjoittelen pikku tarinoita, voimistelen, käyn kävelyillä..... ja kyllä, puhun yksikseni, pakko myöntää. Puhun yksin enemmän kuin seurassa :D Joskus kun minulla on hyvät jutut menossa yksinpuhelussa ja joku kaverini soittaa, ärsyynnyn häiriöstä ja koko puhelun ajan vain odotan, että pääsisin taas jatkamaan yksikseni puhumista. Puhun taiteesta, filosofiasta, psykologiasta ja joskus politiikastakin!

Olenko ainut tällainen henkisesti lähes täysin omavarainen city-erakko, vai onko muitakin tällaisia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu