Tietäisitpä kuinka olen ajatellut sinua. Tietäisitpä kuinka välitän. Olet niin suloinen ja ihana. Sait minut sekaisin. Kun katsoimme toisiamme, tunsin sykkeeni kiihtyvän, jotain ihmeellistä tapahtui. Kun olin hetken vierelläsi, tunsin lämmön väreilevän, jännityksen. Tunsitko kenties samoin? Saanko edes koskaan tietää?
Voisinko löytää valon kanssasi? Olisin niin tahtonut koskettaa sinua, pitää kädestäsi kiinni. Miksi en koskaan kertonut kuinka tunnen? Nyt maksan siitä kovaa hintaa yön hiljaisuudessa. Jotain sisimmässäni kuolee joka hetki.
Sinut on lähes mahdoton löytää. On kuin sinua ei olisi olemassa, mutta tiedän että olet siellä jossain. Ehkä et edes muista minua, minä en saa sinua mielestäni. Kun suljen silmäni, voin nähdä kauniin hymysi ja kuulla pehmeän äänesi. Silloin toivon etten koskaan heräisi.
Olisitko valmis kohtaamaan minut? Antaisitko meille mahdollisuuden?
Voisinko löytää valon kanssasi? Olisin niin tahtonut koskettaa sinua, pitää kädestäsi kiinni. Miksi en koskaan kertonut kuinka tunnen? Nyt maksan siitä kovaa hintaa yön hiljaisuudessa. Jotain sisimmässäni kuolee joka hetki.
Sinut on lähes mahdoton löytää. On kuin sinua ei olisi olemassa, mutta tiedän että olet siellä jossain. Ehkä et edes muista minua, minä en saa sinua mielestäni. Kun suljen silmäni, voin nähdä kauniin hymysi ja kuulla pehmeän äänesi. Silloin toivon etten koskaan heräisi.
Olisitko valmis kohtaamaan minut? Antaisitko meille mahdollisuuden?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Päin suomea menee? :)
Helsingin seudulle :)
Sait sydämentykytyksen aikaan nyt. Ollaan ehkä pari, mutta toisissa svääreissä.
En voi unohtaa sinua. Kaipaus vain voimistuu päivä päivältä. Päästin sinut menemään sanomatta sanaakaan, se kalvaa minua joka päivä ja joka yö. Pelkäsin tunteitani ja annoin kaiken lipua ohitseni. En enää kestä katsoa peiliin. Juoksen niin pitkälle kuin jalat kantavat, mutta en pääse pakoon.
Lähden kaupungille saadakseni muuta ajateltavaa, mutta huomaan etsiväni sinua katseellani ihmisvilinästä. Yöllä herään painajaisiini toivoen että olisit vierelläni, mutta ethän sinä ole. Et ole koskaan ollutkaan.
Kuinka tahtoisinkaan tulla luoksesi, seistä ovellasi ruusukimppu käsissäni. Päästäisitkö minut sisään? Voisit muuttaa yksinäisen elämäni, tehdä minusta taas ehjän niin kuin olin kauan sitten. Minä haluaisin parantaa haavasi, irrottaa nuolet särjetystä sydämestäsi, antaa sinulle kaiken. Nieleskelen kyyneleitä kun ajattelen sinua.
En välitä vaikka menettäisin kasvoni. Mikään ei voi satuttaa minua enemmän kuin tieto siitä, etten edes yrittänyt. Tiemme kohtaavat vielä, ja silloin en enää kävele ohi. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.