Käytin n. puolitoista vuotta uudistuneeseen masennukseen/ahdistukseen 30 mg Cymbaltaa aina viime syksyn alkuun. Lääke toimi minulla ihan hyvin, ei suurempia aloitusoireita ja olo tasaantui melko nopeasti. Minulla on ollut noita jaksoja, suurempia pienempiä, vuosien varrella jo kolme-neljä ja psykiatri oli sitä mieltä että ehkä on syytä pitää jatkuvaa estolääkitystä yllä. No pillerit loppu tosiaan syyskuussa ja enkä pöllö mennyt reseptiä uusimaan. Muutama kuukausi pyyhki ihan ok, joulukuun alussa huonot fiilikset palasivat, ahdistusta, levottomuutta, huonoa nukkumista jne. Kävin joulukuun puolessa välissä psykiatrille jolta sain 60 mg cymbalta-reseptin. Oli puhe että käytän sitä keväälle ja sitten hänenkin mielestä (eri psykiatri) on syytä jatkaa 30 mg estolääkityksenä. No niin, sama vanha juttu... Lääke auttoi , kun aikansa odotteli, ja talvi ja kevät meni ihan mukavasti. Toukokuun alkupuolella lopetin (pöllö...) lääkityksen, olin jo huhtikuun ottanut ehkäpä joka toinen päivä pillerin, eikä mitään kummempia oloja seurannut. Viikko sitten alkoi taas vanhat vaivat, joten hain reseptillä vielä olevan paketin lääkettä ja olen sitä nyt taas syönyt. Olo on ehkä hiukan tasaantunut, mutta vielä on vähän huteraa menoa. Asia mikä minula hiukan askarruttaa on mahdollisten vieroitusoireiden osuus, kärsinköhän niistä vai onko tosiaan jatkuva tarve lääkitykselle. Vähän ihmetyttää jos nuo mahdolliset viekkarit alkais noinkin viiveellä? No, oli niin tai näin niin katselen nyt mitä mennessä tapahtuu, en ota suurempaa murhetta vaikka tuota lääkitystä joutuisin ylläpitämään, apuansiitä on minulle selvästi ollu. Jos jotakuta kiinnosta vastata, niin mielellään omakohtaisia kokemuksia...
Cymbalta
bsa1
6441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet saanut suurella todennäköisyydellä läjän vieroitusoireita, joita olet erehtynyt luulemaan "sairautesi" paluuksi, kuten myös lääkärisi. Vieroitusoireiden alkamiseen voi kestää muutamasta päivästä useisiin viikkoihin. Jotkut raportoineet jopa oireiden alkaneet vasta kuukausi tai enemmän lopettamisesta. Riippunee paljon siis henkilöstä, käyttöajasta, annoksesta jne. muista tekijöistä. Aikaisempi syyskuu-joulukuu-akseli kuulostaa melko pitkältä ajalta, että voisi olla ainakaan pelkästään vieroitusoireita. Toisaalta psyykenlääkkeet voivat jättää jälkeensä pysyviä muutoksia aivoihin, jotka altistavat ja herkistävät esimerkiksi mielialavaihteluihin, masentuneisuuteen ja ahdistukseen.
Koska kukaan ei kunnolla pysty arvioimaan tilannettasi sinua tuntematta suosittelisin nyt, että lähdet itse pohtimaan asiaa tutustumalla vieroitusoireisiin ja psyykenlääkkeidein vaikutuksiin noin yleensä muutenkin. Hyvä osoite lähteä liikkeelle on www.cepuk.org, jonne on koottu luotettavaa ja erittäin helppolukuista materiaalia kaikille matti meikäläisille videoiden ja slideshown muotoon, tiiviiseen pakettiin. Sivustolta on erittäin hyvä linkkivalikoima myös eteenpäin.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Olen vuosien varrella jonkin verran noihin asioihin, jos nyt en paneutunut, niin tutustunut joten jonkinlainen käsitys asiasta on. Valitettavasti tuon mielenkiintoisen linkin sisältöön en huteran kelitaidon takia pääse oikein tarpeeksi sisälle, harmi. Olen myös käynyt parin vuoden terapiassa, joka loppui viime syksynä joten pelkän lääkityksen varassa en ole ollu. Terapiasta oli
ilman muuta oma hyötynsä, sainpahan olojansa purkaa joka omalta osaltaan auttoi. Olen myös lukenut puoli kirjastollista *alan* kirjallisuutta (Tollea ym. ym.) oppiakseni ymmärtämään itseäni/elämää. Se mikä minua edelleen askarruttaa on tuo ahdistus/masennuksen hiipiminen ilman mitään, ainakaan tunnistettavaa, tapahtumaa tms. Olen fyysisesti terve, hyvä parisuhde ja työtäkin piisaa ja ihan mielenkiintoista vaikkakin joskus hiukan haastavaa. Jotenkin olen kallistumassa vaivan fyysiseen olemukseen, vaikka kovin paljon toisenlaista käsitystä asiasta onkin, no mene ja tiedä. Varasin ensiviiikolle psykiatrin ajan, sama jolla joulukuussa kävin, saapahan hänen näkemystään asiasta ja pitää pohtia lääkityksen jatkamista. Nyt viikon lääkitys on vähentänyt ahdistusta, ja ehkäpä olo on muutenkin hiukka parempi. Katsellaan eteenpäin ja kiitos vielä kerran mielipiteestäsi.
On hyvä syy epäillä, että selittämättömän masentuneisuutesi/alakuloisuutesi taustalla voi olla aikaisempi duloksetiinikäyttö. Valitettavasti usein, kun vaurioit ovat jo syntyneet ei enää paljo voida tehdä.
Lääkkeettömyys on paras tapa vähentää oireita, mutta moni ajautuu takaisin käyttämään aineita, koska aineet vievät kyvyn tuntea esimerkiksi mielihyvää ja nautintoa. Toisaalta olon tasoittumiseen voi kestää useita kuukausia tai vuosia, mitä moni ei ymmärrä tai jaksa odottaa, ymmärrettävästi. Samasta syystä monet entiset laittomien aineiden käyttäjät sortuvat takaisin käyttämään, koska heidän aivonsa ovat jo kykenemättömiä tuottamaan mielihyvää luonnollisin keinoin. Toipumisaika-arvio ssri/snri-myrkytyksestä on 1-5 vuotta riippuen siitä keneltä lääkäriltä kysyt.
Valitettavasti suomen kielellä tietoa näistä asioista ei ole juurikaan saatavilla. Ainoa hyvä teos, jonka tiedän olevan saatavilla myös suomeksi ja jossa käsitellään jonkin verran myös psyykenlääkkeitä on Peter Gotzschen Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Sitä suosittelen lämpimästi kaikille omasta terveydestään kiinnostuineille. Aku Kopakkalahan on selvästi tietoinen näistä kertomistani asioista. Hänhän sai potkut Mehiläisestä muutama viikko sitten kommentoituaan masennuslääkkeiden vaarat osoittavia tutkimustuloksia Ylen MOT ohjelmassa Masentavat Lääkkeet. Häneltä voisi yrittää kysyä mitä tilanteessasi voisi tehdä. Pelkäänpä, että psykiatrisi tulee ehdottamaan lisää pillereitä todennäköisesti pillereiden aiheuttamaan ongelmaan. Psykiatrit ovat varsinaisia oman alansa amatöörejä.
Toivon sinulle jaksamista ja kaikkea hyvää.
Kiitos toivotuksista, samaa toivon myös sinulle. Kyllähän minä uskon myös että psykiatrin suositus tulee olemaan lääkityksen jatkaminen. Hän on kyllä, onko sitten hyvä asia vai ei, hyvin kokenut alallansa ja tietääkseni myös niissä piireissä arvostettukin. Hyvin varma hän tuosta lääkityksestä ja sen avusta oli, ja kyllähän siitä aoua olikin. En kertonut aiemmin että 2006-2007 olin lääkityksellä ja alkuvuodestä 2007 kolmen kk saikulla, muutama muu alkuun ja sitten Cymbalta 30. Taisin syödä lääkettä reilun vuoden eli jonnekin 2008 vuodelle. Eli kyllähän ajatus oloihin saattaa olla tuo aiempi lääkkeen käyttö ja sen aiheuttamat muutokset? Toisaalta mistä nuo aiemmat masennus/ahdistusjaksot sitten kumpusivat, niihin ei aiemmalla lääkityksellä ole voinut olla osuutta? Vertaus *aineiden* käyttäjiin on minusta vähän ontuva, niistähän olo muuttuu(paremmaksi?) välittömästi. En ole koskaan ollut sinällään mikään ylä- ja alarekistereissä kulkija vaan enemmän tasainen tallaaja, joten mitään epärealistisia onnnekuvia en elämästäni olet odotellut. Olisipa helppoa jos tässä asiassa olisi yksi ja ainut *totuus*.Sinä olet selvästi hyvin perillä asiasta ja mielipidettäsi/tietoasi en voi enkä missään tapauksessa haluakaan asettaa kyseenalaiseksi joten kiitos edelleen sen esittämisestä. Toivotaan parasta ja katsotaan miten jatkossa käy...
En voi arvioida lääkärisi osaamista, koska en häntä ole tavannut tai haastatellut, mutta varoitan, että arvostus tai kokemus eivät takaa, varsinkaan psykiatrian alalla, mitään ammattitaidosta.
On mahdollista, että ongelmat ovat peräisin nimen omaan jo ajalta 2006-07, jolloin ensimmäistä kertaa otit SRI/SNRI:tä? Ennen lääkekäyttöäsi olleet ahdistusjaksot jne. ovat luonnollisesti olleet elämästäsi lähtöisin (ellei sitten taas ole ollut jotain muuta lääkettä, joka voi vaikuttaa myös aivoihin, esim. ehkäisypillerit tai betasalpaajat jne. Tosin niiden vaikutus on ymmärtääkseni kyllä usein miedompaa ja korjaantuu paremmin lopettamisen jälkeen).
Monet hieman ymmärrettävästi hätkähtävät, kun huomauttaa, että esimerkiksi SRI:t ja SNRI:t ovat kemialliselta vaikutustavaltaan monella tapaa yhteneväisiä esimerkiksi amfetamiinien kanssa. Hyvä ihan käytännön osoitus tästä on, että esimerkiksi venlafaksiinia (myydään Suomessa mm. tuotenimellä Efexor) käytetään viihdetarkoituksiin snorttaamalla (vertaa kokaiini) ja esimerkiksi bupropionia (Voxra ja Zyban) kutsutaan lempinimellä "köyhän miehen kokaiini". Jos uskallat katsoa (aika puistattavia kuvia!) niin tässä on uutisjuttukin meren takaa. (Bupropionia myydään Yhdysvalloissa tuotenimellä Wellbutrin.) Joka tapauksessa kaikkea hyvää tosiaan sinulle toivotan jatkoon.
http://www.youtube.com/watch?v=B0dYEx58kGE
No näinhän se on ettei kokemus ja arvostus välttämättä takaa ammattitaitoa. Toisaalta kyllä kai kokemuksella on jotain arvoa, en oikein jaksa uskoa etteikö hänellä olisi tietoa siitä että lääkitys osaltaan auttaa. Voihan olla ettei hän ole noihin kertomiisi asioihin perehtynyt yhtä hyvin, mutta meininki ei ollut resepti ja ulos, rahat nappiin tyyliä. Kirjoituksestasi näkee ettei kertomasi ole peräisin Kodin Lääkärikirjasta, vaan että olet perehtynyt asiaan perusteellisesti. En vain ymmärrä, millä lailla olisin aikoinani, tai nytkään, eteenpäin päässyt, ei tuommoista oloa olisi psyykeni kestänyt pitempään. Onhan se jo helpottava ajatus että lääkityksellä jossain vaiheessa todennäköisesti (?) helpotusta tulee, kuten minulla on käynyt ainakin aiemmin. Oloni on ollut ihan ok lääkityksen aikana. Kuinka näkemyksesi mukaan esim. kaksisuuntaista ma-häiriötä (jota ei minulla onneksi ole...) voitaisi hoitaa ilman lääkitystä? Onko masennus sitten kaukana tuosta vaivasta, ja jos se pitkään kestää ahdistusksineen niin eikö olet jo pelko sairastua esim. psykoosiin jo *pelkän* masennuksen johdosta? Kuten kirjoitin aiemmin, olispa helppoa jos olisi vain se yksi *totuus*. Kumpa olisi mahdollista sellainen tutkimus, jossa huomattava osa lääkitystä käyttävistä kertoisi lääkityksen osuudesta olonsa, mutta lienee mahdoton ajatus.
No, pitää ihmetellä kuinka ukon tässä käy...