Mistä apua nyt

Siitä on nyt puoli vuotta kun asiat alkoivat luisumaan todella lujaa alamäkeen. Viime joulun aikoihin, puolitoistavuotta sitten ostamamme rivitaloasunnon patteriputkisto hajosi ja tästä alkoivat rahahuolet. 7500 euron maksu kahdelle ihmiselle ei ehkä olisi täysin mahdoton, ellen minä olisi aloittanut opiskelua uudestaan edellisen työpaikan mentyä alta (vasta sen jälkeen kun laina oli jo otetttu. Jottei tämä olisi ollut tarpeeksi, auto, josta oli vielä lainaa yli 4000 euroa päätti sanoa sopimuksensa irti. Korjauskulut nousivat lopulta muutamiin tonneihin, joten rahatilanne kiristyi kiristymistään. Lopulta minun oli pakko hakea töihin opiskeluni ohella, sillä parin sadan opintotuella ja lainaerillä en vain saanut maksettua mitään.

Avomieheni ei kestänyt rahahuolia ja alkoholi tuli mukaan kuvioihin. Syyttely siitä, kuinka olen hänen elämänsä pilannut, kuinka kaikki mihin kosken muuttuu paskaksi. Syyttely siitä, että kuinka hän maksaa kaiken, vaikka laskimme yhdessä, että molemmat maksavat puolet ja puolet, heti kun pääsin töihin. Rahareikiä alkoi tulla joka puolelta lisää, kaikki tuntui hajoavan heti kerralla käsiin. Luottokortit jotka olimme saaneet asuntolainan yhteydessä alkoivat huutamaan tyhjyyttään, kun yllättäviin menoihin ei enää säästörahat riittäneet.

Lopulta emme enää kestäneet toisiamme seurustelumielessä ja päätimme erota ja siitä lähti suo johon nyt tunnen tukehtuvani. Joudumme edelleen asumaan yhdessä, kulut puolitettuina pennilleen. Koko ajan oma osuuteni kasvaa kasvamistaan, sillä kesäkuun saapuessa en pystynytkään maksamaan koko osuuttani jouduin tekemään sen mitä en olisi ikinä halunnut tehdä. Jouduin ottamaan pikavipin. Miehen kanssa sopiminen raha-asioista oli täysin mahdotonta, opintotukea ei tietenkään kesäkuussa tullut, apua ei saanut mistään ja vaikka toukokuussa yritinkin töitä tehdä koulun ohella tulot jäivät silti liian pieniksi.

Joten otin pikavipin. Pian tämän jälkeen auto lopetti toimintansa ja jouduin ottamaan seuraavan vipin. Kissani sairastui ja jouduin ottamaan kulutusluoton, sillä ylimääräistä ei näkynyt missään. Sitten ajattelin, että jospa otankin uuden hiukan isomman lainan ja saan maksettua kaikki vipit kerralla. Typeryyksissäni en lukenut kunnolla ehtoja vaan luotin etusivulla näkyvään 100 euron kk -maksuun ja kohta huomasinkin saaneeni yli 500 euron erälaskun. No tästä alkoi kierre, joka jatkuu edelleen. Ulosottoon en ole päästänyt vielä mitään, mutta sekään ei ole enää kaukana.

Kuten varmaan kaikki ymmärsivät raha-asiat ovat perseellään, mutta koska kun asiat alkavat mennä perseelleen niin silloin kaikki menee perseelleen. Entinen avomieheni alkoholin käyttö jatkui jatkumistaan, ennen mukavasta ihmisestä muuttui kännissä suoranainen hirviö. Loukkaukset, seksuaalinen ahdistelu lähes raiskaamiseen asti, tavaroiden heittely, sekä hakkaamisella ja jopa tappamisella uhkaaminen alkoi tulla tutuksi joka kerta kun mies sai alkoholia juodakseen, käsiksi mies ei ole käynyt, sillä silloin saisin todisteet miehen käytökseen.

Itse olen umpikujassa, asunnosta en pääse eroon, ennen kun siinä on kaksi vuotta asunut ja vielä senkin jälkeen myyminen tulee todennäköisesti olemaan vaikeaa, eikä minulla ole mahdollisuuksia maksaa omaa osuuttani lainasta/yhtiövastiikkeesta, sekä vuokraa toisesta asunnosta, se ei vain ole mahdollista. Kavereiden luokse meneminen tuntuu mahdottomalta, sillä hoidettavanani on koira ja kaksi kissaa (suurin osa heistä asuu niin, ettei eläimiä vain ole mahdollista ottaa mukaan). Eläimiä en entiselle avomiehellenikään pysty jättämään, sillä hän on "luvannut" tappavaa kissat ja myydä koiran pois, jos minä asunnosta lähden ilman niitä.

Yksi paikka minulla olisi, jonne voisin eläimien kanssa mennä, mutta se paikka on niin kaukana, että sieltä olisi täysin mahdotonta töissä käydä kotipaikkakunnallani. Töitä taas minulla on oltava, sillä en pysty muuten maksamaan mitään menoistani. Toimeentulotukeahan minä en saa ja muut kelan tuethan ovat täysin poissuljettuja.

Olen niin poikki ja väsynyt tähän tilanteeseen. Pari kuukautta sitten soitin terveyskeskukseen ja minulle varattiin masennushoitajalle aika. Aika joka peruttiin hoitajan puolelta tämän yllättävän sairastumisen takia, aika jota en saanut uutta sillä tämä hoitaja jäi kesälomalle heti tämän jälkeen, eikä uusia aikoja ollut mahdollisuutta antaa, sillä muut ajat menivät jo niin pitkälle syksyyn.
Uusi avunpyytäminen tuota kautta tuntuu tällä hetkellä lähes mahdottomalta.

Olen siis umpikujassa ja vaikka olen aina itselleni sanonut, etten ikinä tekisi itselleni mitään tällä hetkellä ajatus tässä helvetissä jatkamisesta tuntuu niin vaikealta, etten tiedä mitä tehdä. Olen koko aamun itkenyt ja itkenyt, iltapäivällä pitäisi mennä työvuoroon ja työ, joka on asiakaspalvelutyötä tuntuu tällä hetkellä todella vastenmieliseltä. Minunko pitäisi jaksaa hymyillä ja mukamas olla iloinen, kun sisällä tuntuu siltä, että koko maailma on romahtamassa.