Kuka muistaa hylätyn, rappeutuneen harjakattotalon, joka sijaitsi rautatieasemalle johtavan kadun laidalla vielä 1990-luvulla? Sen nimi oli Asemakulma.
Asemakulma?
Elsa-Pekka
223055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eikös siinä talossa ollut ns. mansardikatto jos en ihan väärin muista? Saattoihan se olla ihan vaan harjakattokin, mut vihreä talo se oli muistaakseni ja siellä oli B-oikeudet? Eli sai jakaa A-olutta ja lonkeroo. Joskus haettiin sieltä muutama pullo ja lähdettiin pullo hihassa tai housussa sieltä matkoihimme. Hyvää oli. Mutta tästä on jo aikaa, se tapahtui vuonna 1984!!!
Eikö Se ollu asemakatu 13. Oivallinen numerovalinta. Asuko siinä joskus 90luvulla pultsareita?
Rakennus oli hylättynä jo vuonna 1990, jolloin näin sen ensimmäisen kerran. Se muistaakseni paloi joskus 1990-luvun lopulla.
Poltettiin.13 oli eri talo,joka purettiin.
Huom. Tuhopoltettiin. Tekijä istui linnassa, mutta syy polttoon oli osittain myös hänen yllytyshulluudessa ja muuten vaan menny sekaisin. Puhui mm. Että riettauden pesä parempi polttaa kuin antaa olla. Tälläistä olen kuullut. Nykyään vissiin täysin lääkinnällä.
Tottakai muistetaan.Sieltä tai sen kautta lähdin armeijaan 1970.Aikoinaan meno oli rentoa kuin haarapuhdon Moskovassa.Niitä aikoja ei tämän päivän nuoret edes voi koskaan saavuttaa.Meinaan tunnelmaa.
Joo se oli sitä hyvää aikaa se, kapakoita/soittoruokaloita oli joka lähtöön ja kaikissa porukkaa jonoihin asti, nykyään kun kiertelee noita paikkoja (mitä nyt on edes jäljellä) esim, lauantaisin näyttää siltä kuin rutto olis tappanut kaikki, ei juuri mitään elämää näkyvillä, erittäin tylsältä näyttää kun vertaa mitä oli 70 luvulla!
Muistelkaapa vielä paljonko oli sisaruksia joka perheessä, meillä 8. Kyllä meitä oli aina liikkeellä kerralla pari kolme mutta joitakin oli useampikin samasta perheestä. Nykyisin lapsia aina taloudessa 1-2 niin ei siellä kylillä paljon porukkaa voi olla ja kun vähän aikuistuvat lähtevät opiskelemaan muualle.
Muttaku oli kapakoissa meininkiä sitä porukkaa tuli muualtakin pitämään hauskaa, tungokseen asti.
Tansseja Kievarissa Pohjanmajassa ja Kaunistossa ja kesällä Kasinolla.
Muistanko ihan väärin, oliko tuossa talossa oikeasti matkustajakoti? Niitähän oli useimmissa kirkonkylissä tai taajamissa vielä 80-luvullakin, saattoi olla myöhempäänkin nimenomaan tuolla nimellä matkustajakoti tai matkakoti.
Niissä kai saattoi satunnainen matkailija ja varsinkin julkisilla kulkuneuvoilla matkustava yöpyä muutamalla kympillä (huom. markka-aika!). Ainaskin yönseudun saattoi pääsääntöisesti puhtaissa vuodevaatteissa nukkua ja paikassa oli myös peseytymismahdollisuus ja saipa aamupalaakin.
Onkohan noita matkakoteja vielä? B/B oli kai sellainen eräänlainen matkakoti, mutta niitä oli yleensä omilla kulkuneuvoilla liikkuville enimmäkseen tarjolla taajamien ulkopuolella?
Tokihan Asemakulma muistetaan ja ne lauluillat,joissa porukka lauloi Ernestin ja Timpan tahtiin.Ovea vartioi aina niin mukava Kokkoniemen Teuvo ja omistajapariskunta oli Alajoutsijärven Olli ja Helena.Kiinteistö vaan oli huonokuntoinen,mutta sitä tunnelmaa mikä siellä oli voi vain haikeana muistella.Se oli 70-lukua se!
Teuvo, melkonen kiero mulkku, Eila päinvastoin tossi kiltti, kaunis
ja empaatinen.
Muistanpa hyvinkin tuon 70-luvun, olinhan silloin jo minäkin. Mutta Asemakulma oli vain ohimennen tuttu, siinä kun harvoin rautatieasemalla käytiin joku junalta hakemassa tai junalle viemässä.
Asemakulman ravintolassa käytiin sitten kun "siihen ikään" tultiin, olikohan se vuonna 1984! Mukava paikkahan se oli, niillä vanhanajan kunnon kalusteilla ja tupakan savutessa jossain nurkkapöydässä istuttiin lonkeroa lipittämässä:)
Se oli sitä kultaista nuoruutta, ja ajat olivat silloin paljon paremmat. Elettiinhän vielä "vanhan kunnon" Neuvostoliiton ja Kekkosen aikaa. Niin ja DDR:kin oli vielä muutaman vuoden olemassa.
Asemakulmassa Olli antoi tiskiltä tratin mukaan vessaan, jos epäili ettei virtsakaari osu pyttyyn. Vessassa käynti oli sinänsä jo seikkailu, koskaan ei tiennyt milloin lattia pettää alta. Tampereellakin tunnettiin Asemakulma. Eräskin kiekkoilia ei ollut 70-luvulla uskaltanut sisään koska kapakasta oli kuulunut valtava möly aseman pihalle saakka.
Minä muistan.
Mutta missä on nimimerkki Elsa-Pekka. Kun ei ole kirjoitellut aikoihin. Hyviä näkökulmiasi kaivataan!
Nimim. Kyselevä
Kyllä muistetaan! Olin kesän -72 asevarikolla ja sinne sitä iltalomalla mentiin juomaan Karjala-viiniä!!!Ja hauskaa oli. Varikon paku kävi illan päätteeksi hakemassa porukan "kotiin".
Onneksi nämä riettauden ja synnin ajat ovat kaukana takanapäin. Elämme uudenajan maailmassa jossa tälläiselle ei ole sijaa, onneksi.
Kyllä kaipaan tuota huoletonta nuoren miehen aikaa!
Oliko siellä yks tyttö, Kasari?
Kyllähän sitä riettautta ja syntiä on tänäpäivänä paljon enemmän! Mitä riettautta ja syntiä siinä on jos sotamies nakkaa muutaman viinilasin naamaansa.
Synnin palkka on kuolema ja ikuinen kadotus
Kyllä kaipaan tuota aikaa. Ei siellä asevarikolla aina niin hauskaa ollut, mutta iltalomat Asemakulmassa sitäkin hauskempia, Karjala-viini virtas.Ja Haapajärvellä oli nättejä tyttöjä. Joskus käytiin tansseissa, lavan nimi muistaakseni Koskenperä.