Tämä on totta.
Olin silloin 8vuotias.
Oli uudenvuoden aatto.
Setä,sedän vaimo,isä,äiti,minä ja pikkuveljeni olimme paukutelleet raketteja kellon ympäri.
Kello oli jo 12,päätimme lähteä "jatkoille" kotiin.
Isä,setä,sedän vaimo ja äiti lauloivat vielä karaokea.
Minä ja pikkuveli mentiin nukkumaan.
Vihdoin kun olin saamassa unenpäästä kiinni,heräsin siihen kun kuului: "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa.."
Vanhemmathan ne siellä vielä lauloivat.
Lueskelin siinä vähän aikaa,sillä en saanut unta vanhempieni takia,enkä jaksanut mennä sanomaan.
Yhtäkkiä näin jotain hieman läpinäkyvää ja harmaata sivusilmällä.
Käännyin.
-"iskä?"
Hän ei vastannut.
Hän vain oli siinä.
Kävelin kohti "isää".
Sitten hän vain katosi.
Ryntäsin hätääntyneenä isän ja äidin makuuhuoneeseen jossa laulettiin karaokea.
-"I-isä,näin sinusta aaveen"
Sitten en enää muista mitä isä sanoi,mutta jotain sellaista,että se oli varmaan unta.
En saanut sinä yönä enää nukuttua.
Valvoin aamukuuteen,ja menin sitten syömään aamiaista.
Olen elänyt jutun kanssa kenenkään uskomatta sitä,mutta totta se kuitenkin on.
Mtä jos se oli enne?
Jos isäni kuolee ja muuttuu aaveeksi?
Jos se olikin enkeli?
Sitä en saa koskaan tietää..
-Oona
Olin silloin 8vuotias.
Oli uudenvuoden aatto.
Setä,sedän vaimo,isä,äiti,minä ja pikkuveljeni olimme paukutelleet raketteja kellon ympäri.
Kello oli jo 12,päätimme lähteä "jatkoille" kotiin.
Isä,setä,sedän vaimo ja äiti lauloivat vielä karaokea.
Minä ja pikkuveli mentiin nukkumaan.
Vihdoin kun olin saamassa unenpäästä kiinni,heräsin siihen kun kuului: "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa.."
Vanhemmathan ne siellä vielä lauloivat.
Lueskelin siinä vähän aikaa,sillä en saanut unta vanhempieni takia,enkä jaksanut mennä sanomaan.
Yhtäkkiä näin jotain hieman läpinäkyvää ja harmaata sivusilmällä.
Käännyin.
-"iskä?"
Hän ei vastannut.
Hän vain oli siinä.
Kävelin kohti "isää".
Sitten hän vain katosi.
Ryntäsin hätääntyneenä isän ja äidin makuuhuoneeseen jossa laulettiin karaokea.
-"I-isä,näin sinusta aaveen"
Sitten en enää muista mitä isä sanoi,mutta jotain sellaista,että se oli varmaan unta.
En saanut sinä yönä enää nukuttua.
Valvoin aamukuuteen,ja menin sitten syömään aamiaista.
Olen elänyt jutun kanssa kenenkään uskomatta sitä,mutta totta se kuitenkin on.
Mtä jos se oli enne?
Jos isäni kuolee ja muuttuu aaveeksi?
Jos se olikin enkeli?
Sitä en saa koskaan tietää..
-Oona
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletko aivan varma, että se oli isäsi jonka näit? Ettei vain olisi ollut vain joku muu samannäköinen?! Joku kuollut sukulainen kenties?
Juu-u,olen aivan varma että se oli hän.
Lienet melkos nuori henkilö edelleen.
Ehkäpä sinulla on tavallista vilkkaampi mielikuvitus. Sellainen voi tehdä tepposia enemmän kuin uskoisikaan.
Mutta toisaalta vilkkaasta mielikuvituksesta voi olla myös hyötyä sitten kun olet iso.
Terveisiä isällesi..toivottavasti hän edelleen voi hyvin.
Olen 80% varma että se oli juuri isäni.
Ja kaikille tiedoksi,että isäni voi oikein hyvin.
Olen Oonan paras ystävä irl. Ja hän on jauhanut
tapahtumaa 5vuotiaasta asti joten aika paljon
syytä uskoa.
Kuitenkin hän kertoo, että juttu tapahtui hänen olessa 8 vuotias. Onko tässäkin siis kyse "enneUNESTA"?
;^)
Yksi teoria on se, etta isasi astraalikehossaan "tuli luoksesi katsomaan" etta nukutko/nukutteko hyvin. Eli han kulki ikaankuin ajatusten voimalla luoksesi, ja jostain syysta "materialisoitui" niin hyvin, etta nait ainakin hahmon hanesta.
Minusta tuossa ei ole mitaa NIIN kummallista...miksei sita voisi tapahtua jo henkilon elaessakin, koska sita tapahtuu heidan kuoltuaan?
Eli kyseessa on ajatuksen voimalla tapahtuva "matkustaminen".
Näinpä juuri; tunnetuimpia tapauksia, jossa elävän ihmisen henki/haamu/astraalikeho tmns. esiintyy tunnistettavassa hahmossa lienee tapahtunut uudenaikaisen saksalaisen kirjallisuuden perustajalle Johann Wolfgang von Goethelle 1700-1800 -lukujen vaihteessa. Matkustaessaan Weimariin Goethea tuli tiellä vastaan hänen vanha ystävänsä Frederik von Schiller. Miesten välillä oli vaihdettu joitakin sanojakin. Kuitenkin selvisi, että samaan aikaan Schiller olikin ollut nukkumassa kaukana tuosta paikasta, nähden unessa olevansa Weimariin johtavalla tiellä ja tapaavansa Goethen. (kts. esim. D.&J. Parker: Yliluonnollinen maailma)
Unitilan vaikutuksesta parapsykologiassa on kirjoittanut paljon esimerkiksi Leo Talamonti kirjassaan Kielletty maailmankaikkeus. Siinä Talamonti suoraan liittää unitilan merkityksen mm. yliluonnollisiin ilmestyksiin ja hengen materiaan.
Tässä viestisi tapauksessa on mielenkiintoista se, että itse asiassa nukkuja olit sinä itse ja ilmestys oli ns. valvova ihminen. Tapaus on siis ikäänkuin klassisesti väärinpäin. Toisaalta myös hypnoositilaa voidaan verrata unitilaan parapsykologisessa mielessä. Esimerkiksi J. Fahler kirjassaan Parapsykologia käsittelee vahvasti positiivista korrelaatiota hypnoosin ja parapsykologisten kykyjen välillä. Hypnoosi- tai transsitilaa taas toisaalla on verrattu samantapaiseksi tilaksi tajunnanlaajentamiseen narkoottisten aineiden avulla. Luonnonkansat ovat perinteisesti käyttäneet narkoottisia aineita pyrkiäkseen asioihin, joita voitaisiin luokitella parapsykologian piiriin. Äkkiseltään voisi kuvitella, että uudenvuoden juomat olisivat saaneet isäsi narkoottis-hypnoottiseen nuokkumistilaan, jossa unen ja valveen rajamailla olisi hengen materialisoituminen tapahtunut.
Niin... itse ajatelisin että sillä musiikillakin olisi ollut vaikutusta. Luonnonkansathan tätä väylää käyttävät apunaan muutoinkin...
Noita-Naisen kommentti on aivan varteenotettava, jos hyväksyy ei-tieteellisetkin näkemykset.
Yksi näkemys olisi että isäsi ja sinun välille syntyi telepaattinen yhteys, joka "purkautui" tuollaiseen projektiokuvaan jonka sisimpäsi heijasti itsestään ulos.
Mahdollisuuksia on monia. Ei tarvitse aina ajatella sitä pahinta (isäni kuolee kohta, olen hullu, henget pelottelevat)...
Voit olla rauhallisin mielin. Todellakin ihmisellä on myös henkikeho, harvinaista on että se nähdään erillisenä, muttei mahdotonta. Kenties juuri lapset sen herkemmin näkevätkin, ennenkuin alkavat pelkonsa tai aikuisten pelon vuoksi käyttämään vain niitä viittä aistia mitkä yleisesti tunnetaan ja tiedetään. Oikeastihan siinä ei pelättävää ole.
Siis rauhallisin mielin, ei rahallisin. Ja pitipä vielä vastata alkuperäiselle, ei tähän väliin, mutta sen siitä saa kun yrittää kirjotella niin maan viksusti, ni töppäilee varmaan... hihii...
Jutussani oli vähän virheitä..Siis otsikko oli ihan outo,siis isäni OLI kummistus..Eikä että "Isänikö muka kummitus"
Ymmärrättekö?
Pienenä (5-6 vuotiaana),olin huoneessani,sitten en muista mitä tapahtui,mutta yhtäkkiä olin ilmassa,aivan katonrajassa.
Ja kun sitten iloisena päätin mennä kertomaan äidille ja isälle..Putosin,mutten satuttanut ollenkaan itseäni,vaan putosi aika pehmeästi.
Sen jälkeen kokeilin lentämistä pöydältä hyppien, aina vain epäonnistuen.
Kuvittelin,että lentämistaito häipyi siksi,koska olin aikonut kertoa vanhemmilleni.
Sitten vielä yksi!
Luin omassa huoneessani yöllä (11vuotiaana),ja sitten kuulin aivan selviä koputuksia,rytmikkäitä,ja sellaisia kuin joku olisi lyönyt puoliksi onttoon seinään.
Se kuului vintiltä..Siis aivan yläpuoleltani.
Pelästyin niin,että itkin ja hain äitini paikalle.
Äitinikin kuuli yhden kerran koputuksen,mutta hän väitti että tämä on vanha puutalo ja täällä narisee sen takia.
Mutta eikö se olekin aika outoa,että koputukset olivat rytmikkäitä ja kuulostivat puoliksi onttoon seinään lyödyiltä????
Ei sellaisia kuulu edes vanhassa puutalossa!
Ja hiiret eivät pidä sellaista meteliä.
Nämäkin ovat yhtä totta kuin "Isäni on aave" tarina..Eli TÄYTTÄ TOTTA.