On se vain omituista että jotkut ihmiset jäävät mieleen ja toiset eivät.
Tahdon vain todeta sinulle että vaikka tunteita olisi voinut olla molemmilla niin ei meistä ehkä lopulta olisi tullut mitään.
Olisit varmaan huomannut lopulta millainen mies lopulta olen ja olisiko meillä kuitenkaan homma toiminut ja ollut sillä tavoin yhteistä että siihen olisi kannattanut panostaa?
Tunteet tahtovat kulkea omia polkujaan ja niitä kaikkia ei kannata aina seurata.
Joskus vain jää harmittamaan se ettei toiseen tutustu ehkä paremmin ja se ettei toisesta koskaan kuule enää mitään.
Olosuhteet olivat vain sellaiset että taipaleemme eivät sen enempää yhdistyneet.
Tahtoisin todella että löydät arvoisesi miehen ja saatte yhdessä kaiken onnistumaan.
Tahdon vain todeta sinulle että vaikka tunteita olisi voinut olla molemmilla niin ei meistä ehkä lopulta olisi tullut mitään.
Olisit varmaan huomannut lopulta millainen mies lopulta olen ja olisiko meillä kuitenkaan homma toiminut ja ollut sillä tavoin yhteistä että siihen olisi kannattanut panostaa?
Tunteet tahtovat kulkea omia polkujaan ja niitä kaikkia ei kannata aina seurata.
Joskus vain jää harmittamaan se ettei toiseen tutustu ehkä paremmin ja se ettei toisesta koskaan kuule enää mitään.
Olosuhteet olivat vain sellaiset että taipaleemme eivät sen enempää yhdistyneet.
Tahtoisin todella että löydät arvoisesi miehen ja saatte yhdessä kaiken onnistumaan.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ei ollu multa
Sitä kun ei voi tietää.. Ehkä se toinen ei haekaan täydellistä, vaan ihmistä, johon voisi tutustua.
Kiva viesti.. niin, juuri niin ajattelen, jospa hänkin...?
Tuollaista sattuu kyllä elämässä toisinaan.
Ja ehkä itsekin piankin jo löydät itsellesi sopivan, tutustutte ja rakastutte ja teistä tulee pari.
Uskoisin että elämässä ei ole yhtä ainoaa oikeaa vaan monenkin kanssa voisi hyvin synkata ja tunteet käydä yhteen.
Olen viimeisestä lauseesta täsmälleen samaa mieltä kun mietin elämääni taaksepäin.
Se on jännä ettei elämässä pysty jakamaan näitä kokemuksia avoimesti toisten ihmisten kanssa vaan ne pitää tehdä anonyymisti jollain palstalla.
Hyvin vaikea sanoa toiselle ihmiselle että on tunteita ja toinen on tärkeä, mutta..
Joissakin tapauksissa vaikka olen saanut itse pakitkin niin olen myös huomannut että nainen on saattanut silti olla kiinnostunut ja tajunnut samaa ettei se yhteinen taival ehkä kuitenkaan olisi mahdollinen.
Toisen varatun kanssa on vaikea kehitellä mitään yhteistä, kummallakin on omat kuviot, oma lähipiiri, joka sanelee pitkälti sen,miten arki ym. asiat pyörii. Salaisia pikaisia tapaamisia, ehkä muutama yhteinen viikonloppu jossain. Mitä sitten- loppujen lopuksi vain särkynyt sydän, ainakin sille vapaalle.
Ikäero/ elämänkokemukselliset asiat voi olla yksi seikka, jonka vuoksi ei voi kehittyä mitään vahvaa kahden ihmisen välille.
Itse vielä joku aika sitten toivoin edes sitä yhtä yhteistä yötä. En enää. Ja olen pyrkinyt suuntaamaan ajatuksia muihin juttuihin, aina kun mielessä käväiseekin.
Vielä kun pääsisi irtautumaan näistä jutuista täällä. Hänen takiaan tänne harhauduin, kai tämä irtautuminen käy hitaasti.
Kyllä me molemmat vapaita oltiin, ehkä hän ei enää ole?
Hieman erilaisia vain ja toisaalta samanlaisia.
Kun on elämänsä aikana tavannut muutamia naisia jotka ovat kolahtaneet niin tajuaa ettei ole vain yhtä kaipuun kohdetta, mutta tämän tahdoin omistaa tuolle tietylle naiselle koska on tullut mieleen viime aikoina josko hänellä on kaikki hyvin.
Kai minä olen vähän typerys kun huolehdin toisen ihmisen hyvinvoinnista näin vaikka hän ei välttämättä välitä enää yhtään ja onko ehkä unohtanutkin.
Pahinta itseasiassa olisi se että hän kaipaisi myös koska se on turhaa.
Tuo on niin totta. Ja allekirjoitan tuon.
Miksi hänen kaipuunsa olisi turhaa mielestäsi?
Jos hän kolahti sinuun, niin kyllä sinäkin olet todennäköisesti häneen kolahtanut. Erikoista on se, ettet edes halua selvittää mitä teillä olisi voinut olla. Etkä todellakaan voi tehdä päätöksiä toisen puolesta, hän itse päättää olisitko ollut hänelle hyvä vai et.
Mitä jos hän kaipaisi sinua, mutta ei tiedä sen olevan turhaa? Roikkuisi siinä tunteessa lopun elämänsä saamatta koskaan vastausta...
Täällähän meitä meinaan on...
Tuo vastaus sopisi minun tilanteeseeni...
Kaipuu on turhaa silloin kun sille ei tee mitään.
MInä tiedän sen ja hän tietää ettemme saa asialle tehtyä mitään nyt kun emme saaneet silloinkaan.
Vaikka olisi kolahtanut niin tunteista tekoihin ja siitä johonkin pysyvämpään on pitkä matka.
Enkä enää jaksa jotain väliaikaista, jotain nimellistä vaan etsin pysyvämpää.
En voi tehdä päätöksiä hänen puolestaan, mutta arvaan mikä se päätös olisi jos hän tuntisi minut paremmin. Elämäni ei ole mikään kuuraketti eikä mikään riemumarssi.
Elämä on todella...todella harvoille pelkkää ruusuilla tanssimista tai riemumarssia.
Mutta sitähän se on elämä.
Ei ole, mutta joistakin ihmisistä ehkä voi saada erilaisen käsityksen, ja valitettavasti se voi olla pettymys jos huomaa että mies ei olekkaan niin unelmatapaus kuin hänen mukaavuutensa yms. antaisi ymmärtää.
Entä jos ei etsikään mitään unelmien prinssiä, vaan ihan tavallista ihmistä, joka on siinä tavallisuudessaan juuri se unelmatapaus? Entä jos toisellakin on elämä levällään mutta ehkä sinä et sitä huomannut? Miksi toisella on oikeus päättää että ei ole sitä mitä toinen etsii? Tämä aihe liippaa niin läheltä, itse olen näitä joutunut miettimään, kun en toiselta ole näihin kysymyksiin vastausta saanut.
En osaa sanoa yksittäisestä naisesta mitä hän oikeasti tahtoo, mutta sen verren karuja kokemuksia on ollut varsinkin siltä pohjalta jos toinen osapuoli on pitänyt minua joko alunperin päällepäin hienoa ihmisenä tai toisaalta on karsastanut että myöhemmin on huomannut heidän pettymyksen. En jaksa enää tuottaa pettymyksiä ihmisille ja sitä kautta pettyä itsekkin.
Huomasin eroavaisuutemme tietyissä asioissa ja ajattelin että siitä ei varmaankaan tulisi mitään. Onko väärin ajatella niin? Ei see toinenkaan osapuoli tehnyt asialle mitään joka olisi edesauttanut asiaa joten minussako vika jos totesin että ei se varmaan toimisi?
Molemmissa on vikaa...
ajatella noin, voit päättää vain omista asioistasi ja antaa toisen päättää omista. nyt kertomalla / näyttämällä todellista itseäsi ja jättämällä särjit toisen.
ratkaisevin kysymys taitaa olla mitä tarkoitit: ei se toinenkaan osapuoli tehnyt asialle mitään joka olisi edesauttanut asiaa.. siis mitä ei tehnyt?
Tuskin minä nyt särjin ketään.
Yritän juuri selittää että ei kannata minun takiani särkyä, ei ole sen arvoista.
Ei hän yrittänyt erityisesti mitään että jotain tapahtuisi. Kaikki oli varmaan meidän molemien osalta kuvitelmaa siitä mitä voisi tapahtua vaikka todellisuudessa tuskin tunsimme toisiamme.
Onko väärin toivoa toiselle hyvää?
Bullshittiä ! En mä mikää dorga oo.
no oltas oltu sillai vaik kerran ja katottu toimiiko homma vai ei...eipähän tartteis turhaa jäädä märehtimään...aikuisiahan tässä ollaan...miks tehdä asioista nii vaikeita,miehet!
Elämä on omituista. Jos kukaan täällä oikeesti olisi uskonut johonkin.. Niin silloin olisi toiminut toisin. Nämä on niitä vaikeita asioita ja niiden kanssa on vaan pakko elää, kunnes haihtuu pois.
Poistun, täällä mikään ei ratkea.
Eipä se aina kai ihan uskonpuutteestakaan johdu, jos ei asiat just sillä hetkellä etene. Koitetaan olla kärsivällisiä ja ymmärtää toisia, nämä on joskus hankalia ja monimutkaisia asioita. Vaikka itselle kaikki olisi selvää ja valmista, ei toisen elämä ole välttämättä samassa pisteessä juuri sillä hetkellä.
aivan totta. Joskus asiat ovat aivan kesken ehkä molemmilla tai toisella eikä toinen välttämättä tajua sitä.
Elämäni on täysin levällään ja otti jälleen yhden kuperkeikan ilmassa.
Jospa hän löytää jotain parempaa vaikka meistä ei tullut mitään.
että sellasen! kuperkeikan menit sitten tekemään. fiksua
Se kuperkeikka ei ollut minun itseni tekosia.
Kerroin vain että elämässä tapahtuu asioita ja osalla elämässä vain menee yksinkertaisesti kaikki hienommin ja asiat toimivat kuin junan vessat.
joku muu pisti naisen paksuksi? mies sanotuu irti
Tuossa aloittajan viestissä on paljon myös omia ajatuksiani.
Näinhän minäkin mietin..
Voisin hyvin kuvitella tämän olevan juuri minulle tai jopa itseni kirjoittama... Mutta niin kokee varmaan moni muukin. Ihminen jonka voisin kuvitella kirjottavan noin on juurikin niin kiltti ja huolehtivainen... Niin hyvä ihminen joka ansaitsee paljon hyviä asioita elämäänsä. Hän pyörii mielessäni edelleen, vaikka pahimman kaipauksen olen saanut karistettua. Jokin veti aina luokse, mutta jokin piti silti erillään. Kuin lasiseinä olisi ollut välissä. Kaikkea hyvää hänelle haluan ja vielä joskus sorrun ajattelemaan mitä olisi tapahtunut jos hän olisi sen lasisen muurin hajottanut. Ihanaa kesää sinulle... Kuka lienetkin! :)
Lasiseinäpä hyvinkin. Moinen tunne voi olla tuttu monelle muullekin kun kommunikaatiota ei saa sille tasolle molemmin puolin että toinen ymmärtäisi ja uskallusta puuttuu.
En tiedä olenko niin kiltti ja huolehtivainen pohjimmaltani.Sitä on vaikea joskus selittää jollekin että toisessa on olemassa se hankala puoli, jääräpäinenkin, ehkäpä sellainen haasteellinen jota toinen ei ehkä ole valmis kohtaamaan, ainakaan silloin kun olisi mahdollisuus.
Sanotaanko näin, että jätit jälkesi. En tiedä onko se positiivinen vai negatiivinen asia, kai vähän molempia.
Kaikki on ihan ok, pyrin pitämään itseni kiireisenä. Ja tätä samaa tasapainottelua arvaat varmaan minkä suhteen...
Ehkä vielä joskus.
Mahtavaa kesää ja jatkoa kaikille, paistakoon lämmin aurinko poluillanne ja tulkoon tuoreen ruohon tuoksu nenäänne minne sitten ikinä kuljettekin.
Erityisesti tuolle naiselle. Me emme enää varmaankaan tapaa joten...onnea ja kaikkea hyvää.
Ja hänelle tuleekin varmasti todella hyvä mieli toivotuksistasi kun ne täältä lukee.
Fiksuna varmaan ymmärrät pointin.
Huom täällä sanottuna! c.mon elämä on OIKEASTI muualla.
Kahdelle edelliselle, että totta kai täällä sanottuna.
En kai minä tällaisia möläyttäisi tuolla tosielämässä, saisin pässin leiman itselleni ja sehän tietysti sopii teille ikävöijille varsinkin naisille jotka itse ette saa mitään aikaiseksi vaan toivotte että mies ottaisi teihin yhteyttä.
Eiköhän nämä minunkin lirutukset tänne eetteriin ole ihan kuulkaas ajatuksia eetteriin vain eikä todellakaan löydä sitä varsinaista kohdetta.
Vaikka löytäisikin niin tosiasiahan on edelleen se että kumpikaan ei tekisi asialle mitään tai kuten tekin oletatte se on mies jonka tulisi tehdä asialle ja ottaa kaikki asiaan liittyvät riskit olipa asia kuinka hataralla pohjalla tahansa.
Lopulta mies olisi taas täällä palstalla yksin naiselta pakit saaneena kun mies ei ollutkaan se unelma jota nainen odotteli.
Joten älkää valittako jos itse ette saa mitään aikaiseksi, oma on häpeänne, minä ainakin tiedän milloin pelit on pelattu ja osaan luopua. Teidänkin ehkä tulisi oppia se hetki.
Tulipa tiukkaa tekstiä. Minä naisena olen ottanut yhteyttä minun "häneen". Aikaiseksi sain vain enemmän sydänsuruja itselleni, mutta tiedänpähän nyt tilanteen. Se mies olisi ollut minun unelmani, minä en ollut hänen. Siksi varmaan ei haittaa että täälläkin tulee p*skaa niskaan.
Täälläkin tulee paskaa niskaa?
Anonyymit ihmiset kirjoittelevat täällä rimpsuja ihmisille ja toiset ihmiset vastailevat niihin.
Älä nyt henk.koht ota.
Hienoa jos olet ottanut yhteyttä. Ei sille mahda mitään jos hän ei ajatellut ja tuntenut samoin.
Minäki epäilen että asia oli ja on niin, mutta silti tahdon hänelle vain hyvää.
Tarkoitin tätä palstaa yleisesti. Mutta itsekin hienosti ensin tylytit ja sitten paikkailit, näinhän tämä suoli24 toimii ;)
Itseäni vaan ärsyttää suuresti juuri nuo "kuitenkin olisi käynyt näin", "epäilen että asia on niin" -lässytykset. Jos ei tiedä varmaksi, on ihan turhaa tehdä mitään johtopäätöksiä, vaikka sen miten hienoksi paketiksi muotoilisi. Tiedän kyllä itsekin milloin kannattaa luovuttaa, mutta teen niin vasta kun faktat on selvillä. Näitä what if -tapauksia on tämä palsta täynnä juuri siitä syystä kun eivät uskalla ottaa selvää.
Onnea sinulle valinnassasi, toivottavasti teit oikein.
Niin, mutta kuvitteletko sinä että siltä toiselta saa koskaan välttämättä varmoja ja pysyviä vastauksia? Varsinkin jos satut olemaan mies ja odotat naiselta niitä vastauksia? ;)
Aika usein joutuu tekemään sitten johtopäätöksensä toisen käytöksen ja elämäntapojen perusteella tai sen miten hän on suhtautunut sinuun miten yhteispelinne sujuisi.
Vai väitätkö että naisten kanssa on olemassa jotain todella pysyviä faktoja? :D
Tämä ei ole mikään what if tilanne vaan totesin että naisenkin kannalta on parempi että hän löytää mieleisensä jostain muusta kuin minusta. Mielestäni se on aika harras ja hyvä toive, eiköstä niin?
Tein todennäköisesti oikein niinkuin aina. On tietysti eri asia tekeekö se minua onnelliseksi, mutta toisaalta ei sillä ole vaikuttanut olevan merkitystä maailman kannalta olenko koskaan ollut onnellinen vai en.
Pelko siitä, että paljastuu. Toinen näkee sen, ettei olekaan niin vahva ja iloinen, kun näyttää. Se, mitä on kaiken alla on aitoa ja luonnollista. Sen löytää vasta ajan kanssa. Toinen hyväksyy tai hylkää.
Itselläni on ollut vaikea päästää miehestä irti henkisellä tasolla. Vaikka se lopetus miehen puolelta oli ehkä paras asia, niin jotain jäi katsomatta. Minut lokeroitiin tuntematta todella. Epäiltiin jostain mistä en tiedä itsekään. Katkaistiin yhteys. Ei kielletty, mutta pelko estää enää ottamasta yhteyttä. Muutaman kerran otin yhteyttä ja tein asiaa pienestä- en saanut sanottua mitä olisi halunnut. Nyt on ollut vain pakotettava itsensä irti ja toivoa, että järjen ääni tulee takaisin.
Järki sanoo, että se mies vain leikki ja kyllästyi. Itse sanoi antaneensa väärää kuvaa, että olisi kiinnostunut vaikka ei ollutkaan. Sanoi olevansa sellainen. Se sattuu ja siksi on juuri jätettävä se taakse. Vihaa ja surua. Miksi petin itseäni. Halusin uskoa siihen ihanaan oloon. En tiedä mikä oli aitoa ja petosta. Ehkä hänkin tunsi jotain hetken.
Kai minä olen sellainen, joka haluasi selvittää ristiriidat, mutta aina se ei ole mahdollista. Kaikelle ei ole vastausta ja ratkaisua. Asiat vain ovat.
Ja kyllä sen tiedän rakkauden kokeneena, että jos juttu toimii niin se toimii. Ei ole tällaista epävarmuutta. Ei tiedä haluaako vai ei.
Ja mitään ei voi pakottaa. Ollaan vapaita valitsemaan.
Ja ehkä ei enää nähdä, mutta mielikuvitukseni tekee heijastuksia sinusta. Näen sinut kaikkialla. Mietin oletko onnellinen.
Toivon kaikkea hyvää elämääsi kun jatkamme kiertoa eri suuntiin radoillamme.
Sanoiko nainen joskus niin, että homma ei kuitenkaan tulisi toimimaan vai oletko itse tehnyt johtopäätökset? Entä jos se nainen on ajatellut täsmälleen samoin itsestään kuin sinäkin itsestäsi?
"On se vain omituista että jotkut ihmiset jäävät mieleen ja toiset eivät."
Tässä olen samaa mieltä. Mä en pysty unohtamaan erästä miestä, en vaikka siihen olisikin monen monta syytä. Kukaan muu ei mielessäni pyöri eikä ole pyörinyt yhtä tiiviisti. Joko olen hullu tai sitten siinä miehessä on vaan "jotain sellaista", jonka vuoksi hän ei noin vain unohdukaan.
Ei hän mitään sellaista sanonut. Emme olleet siis rakastavaisia.
Hulluja on monenlaisia, ehkä me kaikki ollaan joskus hulluja.
Unohtamisiin.
Uskomatonta, mutta totta. Olen kuullut nuo ja muut sanat useasti elämäni aikana. Henkitieteilijäni sanoi, että olen uudelleensyntynyt eräs maailmankaikkeuden tärkein ihmis/henki olento. Odotan edelleen tehtävääni.."Pohjolasta nousee Maailman pelastus"..; )
Sinulla on ihana ääni, eikö ole hullua
Minä taas sekoan jonkun äänestä.
Ihan
Vastasin tuonne väliinkin jo jotain ja luin koko ketjun, on vielä pakko kommentoida tähän.
Mulla kävi viime elokuussa hassu tilanne, jossa menin aivan lukkoon ja lähdin karkuun. Tunne oli täysin uusi, mies ihan tuntematon, aika ja paikka ihan odottamattomat. No kävi niin kuin kävi, minkäs sitä itselleen mahtaa. Mies piti mua taatusti tylynä ja koki saaneensa tosi paskamaiset pakit.
Mies taas ei tiedä mitään sen jälkeisistä tapahtumista. Yritin etsiä häntä, livenä, netissä, jopa lehdessä... aikaa ja rahaakin kului, mutta eipä löytynyt.
Miksi näin niin paljon vaivaa jonkun tuntemattoman löytymiseksi? Minua jäi vaivaamaan se tunne jonka hän sai minussa aikaan, olisin halunnut selvittää mikä juttu se oli.
Asialla on siis aina kaksi puolta, kaksi tarinaa. Siinä tiedät omasi, mutta tiedätkö toisen...?
Olipa pitkä ketju ja paljon ajatuksia heräsi, mut nyt ei ehdi... Se vaan tästä jäi päällimmäisenä mieleen, että se kahdenkeskinen puhuminen on kaikista olennaisinta. Ei voi arvuutella, ei kannata. Luulla, tuomita, pelätä turhaan. Ei sitä puhumista voi liiaksi korostaa. Jos vuorovaikutusta ei ole, asiat menee mönkään. Jos vuorovaikutus on yksipuolista, sekin on aika suora viesti jostain... Älkää jättäkö asioita jossittelun varaan älkääkä ainakaan tuomitko ihmisiä ilman tietämystä. Älkää, siis älkäämme. Yritän muistaa itsekin. :-)
Ja mikä tärkeintä - Jos ei ole halua vuorovaikutukseen, kertoo sekin jotain :)
Enkös mä niin kirjoittanutkin tohon ylle.. että "jos vuorovaikutus on yksipuolista, sekin on aika suora viesti jostain."
Rautalanka --> ratakisko --> meniperille --> eteenpäin
Haluttomuus vuorovaikutukseen.
Kertoohan se jotain, mutta mitä...
1. Toinen ei uskalla
On ujo. Satutettu.
2. Toinen ei osaa
Ei tiedä miten pitää toimia.
3. Toinen ei pysty
On vaikka varattu.
Ei pidä jättää arvailujen varaan sitä alkuperäistä syytä, miksi ei juttu lähde etenemään. Kun syykin on selvillä, on itselle helpompi jatkaa matkaa tai sitten vaikka yrittää voittaa toisen luottamus.
4. Toinen ei ole varma
Epäilee käydäänkö yhteen, tunteet laimeita tai omituisen ailahtelevia.
Tuohon voi olla monta syytä yhtäaikaa.
Näen että meidän molempien oli helpompi jatkaa matkaa vaikka tietysti olisi voinut hieman tutustua, mutta se ei ollut tällä kertaa korteissa..
Meidän matkamme tuskin risteää enää joten tässä ketjussa ajattelin mietiskellä asiaa että joku ihminen jää mieleen ja vaikka kuinka toivoisi niin jotkin asiat ovat jo menneet ja täytyy toivottaa vain toiselle hyvää ja turvallista matkaa.
Se on elämää. Loppupeleissä hyvät elämäkokemukset jalostavat ihmistä. Ja hyvät ihmissuhteet jatkuvat vaikka tienne eroaisivat. Älä ole murheellinen. jos olet ollut naisellesi hyvä, hän ottaa kyllä yhteyttä. Jos taas kohdellut huonosti tai alentavasti, hän on vain onnellinen kun ei tartte sua enää nähdä. Näin yksinkertaista se on. Sitä saa mitä tilaa
Voisin yhtyä tuohon mielipiteeseen, mutta en usko ihmisen jalostukseen että siinä olisi jotain "jaloa" tai "hyvää". Asioilla on vain monia eri puolia jotka vaikuttavat eri tavoin ihmiseen. Osa kuvittelee että niistä kokemuksista voi oppia jotain joista kehittyä tai vastaavaa vaikka usein me toistamme samoja virheitä. Tässäkin tapauksessa saatoin toistaa samaa virhettä, mutta ei mahda enää mitään.
En ole tuskin kohdellut häntä huonosti ja jokatapauksessa ajattelen että jospa hän löytäisi tai olisi jo löytänyt onnen.
Sen sanon että tässä maailmassa ei saa aina sitä mitä tilaa. Elät kuvitelmissa jos ajattelet että hyviä asioita tekemällä ja hyvästi ihmisiä kohtelemalla ja hyvillä elämäkokemusten myötä kehittyy, jalostuu, oppii tai että lopulta koittaa joku onnellisuus.
Joillekin käy täällä huonosti vaikka ovat aina yrittäneet tehdä oikein ja hyvin.
Sitä ei siis aina saa mitä tilaa vaan joskus täysin väärän annoksen. Voi käydä niin että tilaat pizzan kebabpaikasta ja sinulle toimitetaan sikaa hapanimeläkastikkeessa kiinalaisesta ravintolasta.
Pelkäät siis, ettei toinen haluakaan sinua, jos paljastat todellisen minäsi. Voihan se olla, että rakasta sua silti...
En minä sitä "pelännyt". Suorastaan tiesin asian. Puhun myös menneessä aikamuodossa.
Olen jo kokenut sen verran että kun olen paljastanut liika itsestäni niin huonosti on käynyt ja toisaalta olen ollut tarkka kenen kanssa voisin ajatella sopivani yhteen koska huomaan että sitä suuremmalla todennäköisyydellä seuraa haaksirikko.
Tässä tapauksessa jälkikäteen totean että ehkä hyvä näin hänenkin kannaltaa ettei syntynyt mitään, helpompi siirtyä eteenpäin vaikka tietysti muistot säilyvät.
En minä halunnut kuin suht tavallisen miehen, ehkä sinut, vierelleni kulkemaan. En odottanut sinun olevan mikään yli-ihminen. Kaipaan niitä hetkiä ja haluaisin kokea vielä tulevaisuudessa jotain hänen kanssaan. Muistot kulkevat mukana.
Sellaista elämä usein on. Maailmassa on paljon suht tavallisia miehiä muuten.