Onko väärin rakastaa toista,
jos vierellä yksi jo kulkee.
Kaipaus liian suurta,
mielessä mitään muuta,
sydämeen sattuu,
lisälyöntejä aiheuttaa.
Ikävä ottaa valtaa,
elämää hajoittaa,
miksi rakastaa väärää,
tuntematonta.
jos vierellä yksi jo kulkee.
Kaipaus liian suurta,
mielessä mitään muuta,
sydämeen sattuu,
lisälyöntejä aiheuttaa.
Ikävä ottaa valtaa,
elämää hajoittaa,
miksi rakastaa väärää,
tuntematonta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rakkaus ei ole koskaan väärin.
Kohde ei voi koskaan olla väärä.
Olet vain väärän kanssa.
Tottahan kohde voi olla väärä. Jos kohteella ei ole samanlaisia vastatunteita on viisasta väistyä. Kohteella olisi väärä valinta jos hänellä ei ole vastatunteita ja jos hän valitsisi sen joka rakastaa vaikka ei itse rakasta.
siihen "oikeaan". Eihän kukaan väärän vierellä kulje, eihän?
Hyvin moni kulkee väärän vierellä mutta vahingonhan voi aina korjata. Tunteita ei sen sijaan voi määrätä eikä valita tai vaihtaa.
uskossa, että kyllä ne tunteet voi siirtää siihen kehen haluaa. Vaatii vain lujaa tahtoa.
Olet ollut väärässä uskossa.
Jaa-a.
Kyllä niitä tunteitakin voi ja pitää määrätä. Mitähän siitäkin tulisi jos me kaikki hilluttaisi kuin mielipuolet kun annettaisiin tunteille vallan.
Lapsilta vielä sen ymmärtää muttei aikuisilta.
Kukaan ei muuten valitse väärää. Sillä hetkellä sinulla on jotain opittavaa tältä kyseiseltä henkilöltä. Myöhemmin voi kyllä käydä niin että kasvatte eriaikaan Eikä siinäkään vielä mitään pahaa ole mutta se elintärkeä kommunikointi unohtuu.. Sitä kun luullaan että tuntee toisin läpikotaisin mutta niinhän se ei ole. Kasvaessaan mielipiteet muuttuvat.
Monet luulevat että rakkaus on loppunut mutta ei se sitä ole.
Uuden ihmisen tavattua se kommunikointi on on erilaista, kerrotaan eriasioita mitä ei muisteta kertoa sille puolisolle...
Ei tunteita voi määrätä mutta toimintaa voi. Siksi ihmiset eivät hillu sekopäisinä vaan hallitsevat toimintaansa. Silti, tunteita ei voi määrätä eikä tarvitsekaan. Kaikki tunteet ovat arvokkaita eikä toisaalta vääriä tunteita ole.
Tiedän ihmisiä jotka ovat menneet naimisiin kuka mistäkin syystä, koska on tullut perheenlisäystä, koska eivät halua olla yksin jne. He eivät ole menneet sen oikean kanssa naimisiin ja ihan turhahan olemattomia tunteita on yrittää herätellä. Jos niitä ei ole koskaan ollutkaan, tuskin niitä tuleekaan. Hukkaan heitettyä elämää vaan sellaiset suhteet.
Ihmiset nimenomaan hilluvat sekapäisinä. On jalkavaimoa, vaimoa neljä, rakastajaa, rakastajatarta, yhden illan panoja, perversioita ja pelkoja, mielitauteja, kiusaamista, hyväksikäyttöä, päihde- ja muita riippuvuuksia, väätistyneitä kuvia päät täynnä, suurien luulemista, liikojen uskomista itsestä, ahneutta, ulkonäkö- ja työorientoitumista, trendipelleyttä. Ja televisiosta ihminen katsoo mieluiten murhia. Fakta. Emmehän hillu vaan olemme älyllidiä hillittyjä olentoja? :DDD
Kyllä ihmiset hilluvat sekopäisinä ties mistäkin syystä. Syy ahneuteen, riippuvuuksiin, mielitauteihin, perversioihin, yhden yön panoihin yms. ei kuitenkaan ole rakkaus tai toiseen rakastuminen.Tässä on keskusteltu rakastumisesta toiseen kuin siihen jonka kanssa on . Esim. yhden yön panolla ei ole mitään tekemistä toiseen rakastumisen kanssa.
Kiiruspäivän päätteeksi vielä kurkistus palstoille.. Onpa tämä hassu keskustelu. Oikein vai väärin.. jaa-a. Rakastuminen, voimakas sellainen, on minun kokemukseni mukaan sielujen yhteys ja kokonaisuus jossa vaan kemia toimii jollain erilaisella tasolla kuin "ihankivan" kanssa. En sanoisi, että voisin siirtää sitä kokemusta siihen "ihankivaan" kommunikoimalla enemmän tai virkistämällä seksielämää tms., koska se on paljon syvempi juttu. En voi siirtää yhden ihmisen sielua toiseen tai peukaloida kemioita. Sitä vaan on tai ei ole.
Mä olen suhteessa väärän kanssa. Voin sen ihan tälleen sanoa, olen ihan sinut sen asian kanssa enkä jaksa uskotella itselleni muuta. Kämppissuhteessa, jossa yhteinen yhdistävä tekijä on jälkikasvu. Hän ei ole tehnyt mitään väärää, ollaan vain kasvettu erilleen pitkän yli 10 vuoden suhteen aikana. Vähän niinkuin kasvettu yhteen kun oltiin niin nuoria ja siitä hiljalleen lähdetty kasvamaan eri suuntiin. No big drama. Arki skulaa ihan ok, mutta siinä on omat muttansa. Ja sisällä oleva tyhjyys. Kaipuu sen luokse jonka sielu on koskettanut omaa ja joka "näkee" minut. On olemassa se tunne sisimmässä, että joku ei ole Se Oikea. Ja sitten se tunne kun joku On. Näin minun elämänkokemuksellani.
Tiedän, että tästä voisi herätä kysymyksiä, mutta en tahdo avata tilannettani tämän enempää. Neuvoja en kaipaa myöskään. Kunhan purin omaa näkemystäni :-)
Ihan lähellä,
ne toiset elämänkirjan sivut,
joille on kirjoitettu, kuvitettukin.
Kun löysit itse aikanaan kuten minäkin,
oman itsesi,
sinä ja minä
emme pelänneet
lähteä tuntemattomille poluille,
kohdasta jonka vain,
toisiaan rakastavat ihmiset tuntevat.
(olen kirjoittanut alkuperäisen käsin, joten tämä on vain varjo runosta- mutta, jos yksi lukee koskaan, tunnistaa kyllä kuka on kirjoittanut...)
hieno runo!:)
On väärin. Kun on puoliso vierellä jo niin kylläpitää tunteensa hallita ja ajatella järjellä.
Jos lapsia ehkä sitten ja jos haluaa keskittyä uraan tai muuten olla vaan ymmärrän sen mutta jos tavannut henkilön joka tuntuu siltä että elämä olis täynnä kaikkea hyvää mitä ei olis voinut ajatella olevan ja tunteet molemminpuolin samat niin sillon järjenkin pitäisi jo sanoo että kaduttais vaan jos hänet ohittaisin!
Puoliso? Ihka elävä, jolla on toimiva puhelinnumero? Mutta kun ei olemassakaan, kuin ripekkeet- toinen poissa, uutta ei voisi virallisesti tms.
Vaikea tilanne olisi uudellekin, joka ehkä on menossa ihmissuhteeseen kahdestaan jonkun kanssa, eikä paperivaimo kummittele varmaan lempeästi...
On oikein rakastaa,
tuntea kuumaa kiihkeää tunnetta,
halua voimakasta,
ikävää mahtavaa,
sydämen valloittajaa,
vierasta tuntematonta.
On oikeus unohtaa,
vihata ja hylätä,
inhota vierellä,
kasvaa erilleen,
kieltää kosketukset,
vierelle tulo,
lähteä pois,
vanhaan pettyen.