Jos aikuinen lapsi eroaa uskosta, miksi joutua esittämään vanhemmilleen muuta kuin on? Onko omatahto häpeä? Eikö kaikki tulisi hyväksyä ihmisarvon eikä uskon takia? Käskeekö uskonto hylkäämää lapsen erilaisen ajattelun takia?
Entäpä 'tavallinen' tyttöystävä? Häneen suhtautuminen? Pahentaako tatuoinnit, värjätty tukka ja siisti meikki ihmistä?
Kertokaa kun oma ymmärrys ei riitä.
Entäpä 'tavallinen' tyttöystävä? Häneen suhtautuminen? Pahentaako tatuoinnit, värjätty tukka ja siisti meikki ihmistä?
Kertokaa kun oma ymmärrys ei riitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysytään kuten kysyä pitää: Pitääkö aikuisen lapsen näytellä uskovaa hyljätyksi tulemisen pelossa, vaikka ei ole uskossa? Vastaus: Ei pidä.
Toinen kysymys kuuluu. Käskeekö Kristus hylätä lapsena jolla ei ole uskoa?
Vastaus: Ei käske, vaan käskee rakastamaan häntä.
Epäusko tekee ihmisessä monenlaisia tepposia, mm. tatuointeja ja avoliittoja.
Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että henkilö pitäisi hylätä.
Onko oma tahto häpeä? OMan tahdon seurauksena ihminen tekee paljon tekoja joita joutuu häpeämään. Valehtelee, varastaa, huo'raa, ahnehtii, käyttää huumeita, ja alkoholia juopumistarkoituksessa, pettää puolisoaan, tuhlaa lasten elantoon tarvittavat varat omaan tuhoamiseensa päihteiden avulla, jne.
Oikea oli vastaus avaajan kysymykseen. Rakkaudella on voittoja saatu ja hylkäämistä Jumala vihaa.
"Pitääkö aikuisen lapsen näytellä uskovaa hyljätyksi tulemisen pelossa, vaikka ei ole uskossa? Vastaus: Ei pidä. "
Kysymys oli selkeä ja vastaus oli vähintään yhtä selkeä.
Tässä juuri poistuttiin uskonnon alueelta ja saavuimme ihmismielen syövereihin.
Hienoa, jos "koitas ny jo..." edustaa essupiiriämme laajemminkin ja ainakin Muuttis^^ on samaa mieltä ja toivottavasti muutkin. Rajoitetussa uskonnollisessa piirissä vähäisetkin poikkeamat alkavat aiheuttaa mielipahaa monille, vastoin hyväksyttyjä normeja, toimijoille.
Sama on kai vaikkapa tupakinpoltossa. Ei sitä haluta myöntää ensialkuun vanhemmille. Jos vanhemmat hakkaavat, niin ei sitä myönnetä ollenkaan ja jos vanhemmat ei välitä tuon taivaallistakaan, niin ei sitä edes yritetä salailla. Kyse on siis siitä, että miten ihminen itse kokee tuon hyväksytyksi tulemisen. Ei ole mitään väliä, että onko kyse tupakinpoltosta tai homoudesta tai meikkaamisesta. Kyse on siitä, että miten yksilö luulee yhteisön reagoivan yksilön toimintatapaan. Kyse ei ole edes siitä, miten se yhteisö reagoi, vaan miten yksilö luulee sen reagoivan.
Saavuimme siis ihmisläheisen moraalin laitamaille. Pelkotilat toki johtuvat ympäristön asettamista paineista ja näin luovat luulojamme yhteisön reaktioinnista.
Ainoa oleellinen asia on kuitenkin se, että miten yksilö kokee rajoja itsensä käsittäneistä ulkopuolisista rajoitteista. En tee noin, koska siitä tulee kuraa naamalle jne.
Tässä hauskasti kulminoituu opetettu ja sisäinen moraalikäsitys. Oma moraali sotii yhteisön tarpeita vastaan ja nyt on voimakkaana osana myös yksilön sisäsyntyinen moraalikäsitys oikeasta ja väärästä ilman uskonnon rajoitteita. - kumpaa siis kannattaa noudattaa? Häpeä piirissä, vai itselle hyväksytty tosiasia?
Molempia toimintoja rajoittaa ihmisellä oleva moraali, mutta kumman yksilö kokee voimakkaammaksi. Ulkoa annetun, vai sisäsyntyisen?
Niinpäniin - ihminen kuitenkin pohtii tämänkaltaisia asioita kaikenaikaa ja peilaa minäkuvaansa yhteisöön - lie mikä se sitten onkin.
Essupiireissä ahdasmielinen tiukkapipoinen nipotuksellinen asenne antaa kuitenkin paljon moraalikäsitystä hyvästä ja pahasta - näin siis yleisen mielipiteen mukaan.
Toisaalta kaikki keskusteluun osaa ottaneet essut ovat todistaneet avoimesta, yksilöä kunnioittavasta, asenteesta elämää kohtaan.
Ei siis essujen moraalikaan olisi ihan puutaheinää ja rajoitettua - kommentteja?
No tukkaa voi pestä, kammata, letittää ja vaikkapa vähän hennatakin väreillä, jos sen tuntuu itseltä hyvältä. Mutta tatuointi on suorastaan rumaa ja luonnonvastaista, koska se jää pysyvästi muistoksi vanhanakin, että mitä on tullut joskus tehtyä. Synti se on siten, että ei itseään saisi häväistä.